Raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A ja B oli tuomittu Turun hovioikeuden 15.10.1982 antamalla tuomiolla asumuseroon sekä saman hovioikeuden 26.10.1984 antamalla tuomiolla avioeroon. Tampereen raastuvanoikeuden määräämä pesänjakaja oli 9.1.1985 saattanut loppuun puolisoiden omaisuuden osituksen. Osituksen moittimiseksi A oli ottanut B:tä vastaan haasteen, joka oli Tampereen raastuvanoikeudesta annettu 22.3.1985 ja jossa asia oli määrätty käsiteltäväksi 11.6.1985 pidettävässä raastuvanoikeuden istunnossa.

Haasteen tiedoksiantoa varten A:n asiamies oli lähettänyt haasteasiakirjat Helsingin raastuvanoikeuden asianomaiselle haastemiehelle, joka oikeudessa todistajana kuultuna on kertonut yrittäneensä turhaan useita kertoja haastamista varten tavoittaa B:tä hänen silloisesta kotiosoitteestaan. Kun se ei ollut onnistunut, haastemies oli jättänyt B:lle tämän kotiosoitteeseen useita raastuvanoikeuden lomakkeelle laadittuja ilmoituksia, joihin oli merkitty haastemiehen osasto, vastaanottoaika ja nimi ja joissa oli pyydetty ottamaan yhteyttä. Haastemies on edelleen kertonut havainneensa, että joku oli noutanut sanottuun osoitteeseen jätetyn postin. Lisäksi talonmies oli hänelle kertonut, että B oli käynyt asunnossaan tiedoksiantoyritysten aikana.

Asiassa on lisäksi selvitetty, että B oli yhdessä erään toisen henkilön kanssa omistanut avoimen yhtiön, jolla oli ollut kiinteä toimipaikka Helsingissä. Liike oli ollut auki kello 8-16 ja siellä oli pääasiassa ollut paikalla toinen henkilö, kun taas B yleensä oli ollut myyntimatkoilla eri puolilla maata.

Haastemies on kertonut soittaneensa useita kertoja sanottuun liikkeeseen tavoittaakseen B:tä. Kun hän ei ollut tässä onnistunut, hän oli jättänyt puhelimeen vastanneelle henkilölle B:lle tarkoitetun yhteydenottopyynnön. Haastemies on lisäksi kertonut muutaman kerran käyneensä sanotussa liikkeessä B:tä kuitenkaan tavoittamatta.

Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että haastemies oli haastamista varten etsinyt B:tä, jolla oli vakinainen asuinpaikka Suomessa, häntä kuitenkaan tapaamatta ja saamatta tietoa, missä hän tai asiamies, jolla oli oikeus hänen puolestaan vastaanottaa haaste, oleskeli, ja että ilmenneiden seikkojen perusteella haastemies oli voinut olettaa B:n piileskelevän. Haastemies olikin 7.5.1985 jättänyt jäljennöksen haasteasiakirjoista Helsingin poliisilaitoksen Pasilan toimitaloon ja samana päivänä lähettänyt tästä postin välityksellä ilmoituksen B:lle hänen kotiosoitteellaan. Asian käsittely oli tällä perusteella aloitettu raastuvanoikeudessa 11.6.1985 B:n ollessa poissa käsittelystä ja asia oli lykätty 20.8.1985 pidettyyn istuntoon.

Kun vastaajaksi haastettavan B:n oli näytetty harjoittavan liikettä, jolla oli ollut hänen poissa ollessaan hoitaja, eikä jäljennöstä haasteasiakirjoista ollut annettu B:n poissa ollessa liikettä hoitaneelle henkilölle, raastuvanoikeus on B:n väitteen johdosta oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 11 §:n 1 momentin ja 16 luvun 3 §:n 2 momentin nojalla jättänyt A:n kanteen tutkittavaksi ottamatta sekä velvoittanut A:n suorittamaan B:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 4.000 markkaa.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan ja velvoittanut A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi tällä jutun vuoksi hovioikeudessa olleista kuluista 1.200 markkaa.