Helsingin hallinto-oikeus 17.5.2023 nro 2908/2023

A Ky

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

(1) KEHA-keskus on 12.6.2020 suorittanut A Ky:lle 2 142,02 euron suuruisen hyvityksen ravitsemisyritysten uudelleentyöllistämisen tukemisesta ja toiminnan rajoitusten hyvittämisestä annetun lain (hyvityslaki) 9 §:n nojalla ilman, että kommandiittiyhtiö olisi tehnyt hyvitystä koskevaa hakemusta.

(2) KEHA-keskus on 14.7.2020 päivätyllä päätöksellään ilmoittanut A Ky:lle, että aiemmin maksettu hyvitys ylittää lopullisen laskennan perusteella maksettavan määrän ja että A Ky:n tulee palauttaa KEHA-keskukselle perusteettomasti maksetun tuen määrä, 2 142,02 euroa, viipymättä.

(3) KEHA-keskus on 3.6.2021 päivätyillä kuulemiskirjeillä varannut A Ky:lle sekä sen vastuunalaisille yhtiömiehille (yhdessä vastaajat) tilaisuuden tulla kuulluksi hallintolain 34 §:n nojalla sekä antanut vastaajille mahdollisuuden maksaa takaisin yhtiölle liikaa maksettu hyvitys 5.7.2021 mennessä.

(4) KEHA-keskus on hallinto-oikeudelle 31.8.2021 toimittamassaan hallintoriitahakemuksessa vaatinut kommandiittiyhtiön ja sen vastuunalaisten yhtiömiesten velvoittamista yhteisvastuullisesti maksamaan takaisin valtiolle liikaa maksettua toiminnan rajoittamisen hyvitystä 2 142,02 euroa sekä hyvityksen maksupäivästä 12.6.2020 lukien takaisin perittävälle määrälle korkolain 3 §:n 2 momentin mukaista vuotuista korkoa lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä hyvityslain 13 §:n 3 momentin mukaisesti. Korkojen määräksi ajalta 12.6.2020 — 5.7.2021 on todettu 68,21 euroa. Lisäksi KEHA-keskus on vaatinut vastaajien velvoittamista suorittamaan yhteensä 2 210,23 euron suuruiselle saatavalle korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa hyvityslain 13 §:n 4 momentin mukaisesti 6.7.2021 lukien.

(5) Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään velvoittanut kommandiittiyhtiön ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet yhteisvastuullisesti maksamaan Suomen valtiolle / KEHA-keskukselle liikaa maksettua hyvitystä 2 142,02 euroa sekä sille ajalta 12.6.2020 — 5.7.2021 laskettua korkoa yhteensä 68,21 euroa. Hallinto-oikeus on lisäksi velvoittanut vastaajat yhteisvastuullisesti suorittamaan 2 142,02 euron suuruiselle saatavalle korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa 6.7.2021 lukien. Hallinto-oikeus on hylännyt vaatimuksen vastaajien velvoittamisesta maksamaan viivästyskorkoa liikaa maksetun hyvityksen korolle.

(6) Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluina lausunut muun ohella, että KEHA-keskuksen vaatimus viivästyskoron saamisesta aiheettoman hyvityksen korolle on hylättävä lakiin perustumattomana, koska hyvityslain 13 §:n 4 momentin mukaan vuotuista viivästyskorkoa on maksettava ainoastaan takaisinperittävälle määrälle.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pia Repo, Reetta Kannisto ja Joel Oksanen. Esittelijä Karoliina Klemelä.

(7) KEHA-keskus on pyytänyt lupaa hakea muutosta hallinto-oikeuden päätökseen ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin KEHA-keskuksen vaatimus aiheettoman hyvityksen korolle maksettavasta viivästyskorosta on hylätty. Kommandiittiyhtiö ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet on velvoitettava yhteisvastuullisesti suorittamaan KEHA-keskuksen aiheettomalle hyvitykselle ajalla 12.6.2020 — 5.7.2021 kertyneelle korolle, 68,21 euroa, viivästyskorkoa 6.7.2021 lukien hyvityslain 13 §:n 4 momentin mukaisesti.

(8) KEHA-keskus on perustellut vaatimustaan toteamalla muun ohella, että hallinto-oikeudet ovat antaneet esillä olevaa oikeuskysymystä koskevissa asioissa risteäviä ratkaisuja. Hyvityslain 13 §:ää koskevien esitöiden (HE 67/2020 vp, Säännöskohtaiset perustelut) mukaisesti takaisinperittävälle määrälle on pykälän 3 momentin nojalla maksettava korkoa samalla tavalla kuin mitä säädetään valtionavustuslain 24 §:ssä. Hyvityslain esitöissä on lisäksi todettu, että pykälän 4 momentti takaisin perittäväksi päätetyn määrän viivästyskorosta on samasisältöinen kuin valtionavustuslain 25 §. Valtionavustuslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 63/2001 vp, Yksityiskohtaiset perustelut) on nähtävissä, että korkoa ja viivästyskorkoa koskevat osuudet on kirjoitettu eri tavoin. Valtionavustuslakia koskevan hallituksen esityksen 24 §:ää koskevassa osiossa todetaan koronmaksuvelvollisuuden kohdistuvan palautettavalle tai takaisinperittävälle valtionavustuksen määrälle. Valtionavustuslain 25 §:n mukainen viivästyskoron maksuvelvollisuus kohdistuu takaisinperittävälle määrälle. Valtionavustuslain esitöiden kirjoitustapa tekee mahdolliseksi viivästyskoron kohdistamisen koko takaisinperittävälle määrälle eli myös koron osuudelle.

(9) A Ky tai sen vastuunalaiset yhtiömiehet eivät ole heille varatusta tilaisuudesta huolimatta antaneet vastinetta.

Kysymyksenasettelu

(10) Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ratkaistavana, onko viivästyskorkoa maksettava myös takaisin perittävälle hyvitykselle maksettavan koron osalta. Hallinto-oikeuden päätöksellä on jo lainvoimaisesti ratkaistu, että kommandiittiyhtiön ja sen vastuunalaisten yhtiömiesten on maksettava takaisin yhteisvastuullisesti yhtiön aiheettomasti saama hyvitys 2 142,02 euroa ja sille ajalta 12.6.2020 — 5.7.2021 laskettu korko 68,21 euroa.

(11) Ravitsemisyritysten uudelleentyöllistämisen tukemisesta ja toiminnan rajoitusten hyvittämisestä annetun lain (403/2020, hyvityslaki) takaisinperintää koskevan 13 §:n 1 momentin mukaan, jos 3 §:ssä tarkoitettua tukea tai 5 §:ssä tarkoitettua hyvitystä on suoritettu ravitsemisyrityksen antamien virheellisten tietojen perusteella, perusteeton määrä peritään takaisin. Takaisin peritään myös se määrä, jolla suoritettu hyvitys ylittää 7 §:n 6 momentissa tarkoitetun toteumaperusteisen rajoituksen, jos ravitsemisyritys ei ole palauttanut ylityksen määrää mainitussa momentissa edellytetyllä tavalla.

(12) Saman pykälän 3 momentin mukaan ravitsemisyrityksen on maksettava tuen tai hyvityksen maksupäivästä lukien takaisin perittävälle määrälle korkolain (633/1982) 3 §:n 2 momentin mukaista vuotuista korkoa lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä, jos takaisinperinnän perusteena on ravitsemisyrityksen tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella antama virheellinen tai puutteellinen tieto tai ravitsemisyritys ei ole palauttanut valtionavustuslain (2001/688) 20 §:n tarkoittamalla tavalla perusteettomasti maksettua tukea.

(13) Saman pykälän 4 momentin mukaan, jos takaisin perittävää määrää ei makseta viimeistään toimivaltaisen viranomaisen asettamana eräpäivänä, sille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.

(14) Saman lain valtionavustuslain soveltamista koskevan 15 §:n mukaan edellä 3 §:ssä tarkoitettuun tukeen ja 5 §:ssä tarkoitettuun hyvitykseen sovelletaan, mitä valtionavustuslain 9, 10 ja 14 — 20 §:ssä säädetään.

(15) Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi ravitsemusyritysten uudelleentyöllistämisen tukemisesta ja toiminnan rajoitusten hyvittämisestä (HE 67/2020, Jakso 7 Säännöskohtaiset perustelut, 15 §) mukaan uudelleen työllistämisen tuen ja toimintarajoitukseen perustuvan hyvityksen myöntäminen ja maksaminen ovat hallintomenettelyä, jossa tukeudutaan myös valtionavustuslakiin. Pykälän mukaan sovellettavaksi tulevat seuraavat viimeksi mainitun lain säännökset: 9 § avustuksen hakemisesta, 10 § valtionavustuksen hakijan selvittämisvelvollisuudesta, 14 § avustuksen saajan tiedonantovelvollisuudesta, 15 § viranomaisen valvontatehtävästä, 16 § tarkastusoikeudesta, 17 § tarkastuksen suorittamisesta,18 § virka-avusta, 19 § maksatuksen keskeytyksestä ja 20 § valtionavustuksen palauttamisesta.

(16) Valtionavustuslain 20 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan valtionavustuksen saajan tulee viipymättä palauttaa virheellisesti, liikaa tai ilmeisen perusteettomasti saamansa valtionavustus tai sen osa.

(17) Hyvityslain takaisinperintää koskevan 13 §:n 4 momentin perusteella takaisin perittävälle määrälle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan, jos takaisin perittävää määrää ei makseta viimeistään toimivaltaisen viranomaisen asettamana eräpäivänä. Säännöksessä ei ole säädetty, että viivästyskorkoa olisi maksettava korolle, joka on saman pykälän 3 momentin nojalla maksettava takaisin perittävälle määrälle hyvityksen maksupäivästä lukien.

(18) Hyvityslain valtionavustuslain soveltamista koskevassa 15 §:ssä mainituissa valtionavustuslain säännöksissä ei myöskään ole säädetty viivästyskoron maksamisesta korolle, joka on maksettava takaisin perittävälle hyvitykselle. Saman pykälän perusteella hyvityslain 5 §:ssä tarkoitettuun hyvitykseen ei sovelleta KEHA-keskuksen tarkoittamaa valtionavustuslain 24 ja 25 §:ää.

(19) Näin ollen A Ky:tä ja sen vastuunalaisia yhtiömiehiä ei ole velvoitettava yhteisvastuullisesti maksamaan vuotuista viivästyskorkoa Suomen valtiolle / KEHA-keskukselle takaisin perittävälle aiheettomalle hyvitykselle maksettavan koron osalta.

(20) Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Mika Seppälä, Vesa-Pekka Nuotio, Anne Nenonen ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Anu Sillanmäki.