Ahvenanmaan maakunnan hallitus oli vahvistanut päätöksellään kiinteän muinaisjäännöksen rajat. Rajaukseen sisältyivät viiden talon perustukset ja kaivo sekä niiden välinen maa-alue. Muinaisjäännöksen alue oli merkitty päätöksen liitteenä olleeseen karttaan. Päätöksen mukaan muinaisjäännöksen laatu tai merkitys taikka sen sijainti suhteessa ympäristöönsä ei vaatinut erityisen suoja-alueen määräämistä.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli kyse siitä, voitiinko erillään sijaitsevia jäännöksiä pitää maakunnan muinaismuistolain mukaan sellaisena toiminnallisena kokonaisuutena, joka tuli ottaa huomioon kiinteän muinaisjäännöksen rajoja vahvistettaessa. Korkein hallinto-oikeus katsoi ottaen huomioon jäännösten alkuperäisen käyttötarkoituksen ja niiden väliset suhteellisen lyhyet etäisyydet, että kiinteään muinaisjäännökseen kuului myös jäännösten välinen maa-alue.

Maakunnan hallituksen päätös ei ollut Ahvenanmaan itsehallintolain 25 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastainen.

Maakunnan muinaismuistolaki 1 § 1 momentti, 2 § 1 momentti 5 kohta ja 2 momentti, 4 § sekä 5 § 2 ja 3 momentti

Ahvenanmaan maakunnan hallintolaki 39 § 1 momentti 3 kohta ja 40 § 1 momentti

Ahvenanmaan itsehallintolaki 25 § 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Taina Pyysaari ja Robert Utter. Asian esittelijä Pekka Kemppainen.

Seloste on kokonaisuudessaan ruotsinkielisellä päätössivustolla.