Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

1. Korkein hallinto-oikeus kumoaa Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden ja Tervolan kunnanvaltuuston päätökset siltä osin kuin ne koskevat osayleiskaavassa kiinteistölle 2 osoitettua kotieläintalouden suuryksikön aluetta (ME) ja kiinteistöllä olemassa olevan maatilan ympärille osoitettua maatilan suojavyöhykettä.

2. A:n ja B:n valitus hylätään siltä osin kuin siinä on vaadittu korvausta heidän oikeudenkäyntikuluistaan hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei tältä osin muuteta.

3. A:n ja B:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

1. Pääasiaratkaisu

1.1 Kysymyksenasettelu

Asiassa on tilan 1 ja tilan 3 omistajien valituksesta ratkaistava, onko osayleiskaavassa tilalle 2 osoitettu kotieläintalouden suuryksikön alue (ME) ja kiinteistöllä olemassa olevan maatilan ympärille osoitettu maatilan suojavyöhyke lainvastainen.

1.2 Sovellettavat ja asiaan liittyvät oikeusohjeet

Yleiskaavan laatimista koskevat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon:

1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;

2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö;

3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus;

4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla;

5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;

6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset;

7) ympäristöhaittojen vähentäminen;

8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä

9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Mainitun pykälän 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 41 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan yleiskaava-aluetta suunniteltaessa tai rakennettaessa taikka muutoin käytettäessä (yleiskaavamääräykset). Yleiskaavamääräykset voivat muun ohessa koskea maankäytön ja rakentamisen erityistä ohjausta tietyllä alueella sekä haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista.

Muut asiaan liittyvät oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on oltava selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja niiden hallinnasta sekä haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus).

Ympäristönsuojelulain 11 §:n mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, että toiminnasta ei aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja pilaantuminen voidaan ehkäistä. Toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon muun ohella toiminnan sijoituspaikan ja vaikutusalueen nykyinen ja oikeusvaikutteisen kaavan osoittama käyttötarkoitus.

Ympäristönsuojelulain 12 §:n mukaan luvanvaraista, ilmoituksenvaraista tai rekisteröitävää toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Lisäksi alueella, jolla on voimassa maakuntakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on katsottava, ettei toiminnan sijoittaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen.

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.

1.3 Tosiseikat

Osayleiskaavan muutosalue sijaitsee Tervolan kunnan eteläosassa Kemijokivarressa Tervola-Varejoki alueella. Tervolan kunnan tavoitteena on suunnittelun kautta luoda edellytyksiä muodostaa ja palauttaa nauhamainen, perinteinen jokivarsikylärakenne. Osayleiskaavamuutoksen tarkoituksena on hyödyntää nykyistä osayleiskaavaa tehokkaammin olemassa oleva infrarakenne sekä tiivistää ja luoda mahdollisuuksia täydennysrakentamiselle, joka tukee ja täydentää jo olemassa olevaa asutusta ja kylärakennetta. Tarkoitus on mahdollistaa rakentaminen sinne, minne se luontaisesti sopii ja minne sille on myös aitoa kysyntää. Muina tavoitteina on muun muassa tukea maa- ja metsätalouden säilymistä alueella sekä pyrkiä edelleen kehittämään niitä maanomistajien esitysten pohjalta.

Tila 1 on osayleiskaavamuutoksessa pääosin osoitettu kyläalueeksi (AT), jolle kaavamääräyksen mukaan saa rakentaa pientaloja ja loma-asuntoja kyläkuvan ja maiseman kannalta sopiville paikoille. Tilalle on merkitty kohdemerkintä oleva asuinrakennus. Lisäksi tilaa koskee kaavan AT-alueella merkintä, jonka mukaan tilan uusien rakennuspaikkojen suurin sallittu lukumäärä on kaksi (ympyröity numero). Tila 3 on osayleiskaavassa osoitettu pääosin maisemallisesti ja kulttuuriympäristöltään arvokkaaksi peltoalueeksi (MA-2), minkä lisäksi se on merkitty suurimmalta osaltaan tulva-alueeksi.

Tilan 1 viereiselle tilalle 2 on osayleiskaavamuutoksessa osoitettu kotieläintalouden suuryksikön alue (ME). Alue on tarkoitettu maatilojen eläinsuoja- ja varastotilojen rakentamiseen. Tilalle 2 on kaavaan olemassa olevan maatilan ympärille osoitettu ympyrärajauksella halkaisijaltaan 600 metrin suuruinen maatilan suojavyöhyke. Suojavyöhykettä koskevan kaavamääräyksen mukaan suojavyöhykkeelle ei saa sijoittaa uusia, maatilaan kuulumattomia rakennuksia, ellei rakennushankkeeseen ryhtyvä esitä rakennuslupavaiheessa kirjallista vahvistusta siitä, että on tietoinen rakennuspaikan sijainnista maatilan suojavyöhykkeellä ja maataloudesta aiheutuvista mahdollisista ympäristövaikutuksista. Merkintä on ohjeellinen yleiskaavarajan ulkopuolella. Tila 1 sijoittuu kokonaan ja tila 3 osittain kyseisen suojavyöhykkeen sisäpuolelle.

Ympäristöministeriön 19.2.2014 vahvistamassa Länsi-Lapin maakuntakaavassa Korpelan osayleiskaavamuutosalue on valituksenalaiselta osin maa- ja metsätalousvaltaista aluetta. Alueella tulee säilyttää ja kehittää monipuolisesti maaseudun elinkeinoja, palveluja, asutusta ja kulttuuriympäristöä. Tervola-Varejoen alue kuuluu lisäksi maaseudun kehittämisen kohdealueeseen (mk), jolla osoitetaan maaseutuvyöhykkeitä, joihin kohdistuu alueidenkäytöllisiä kehittämistarpeita ja niiden yhteensovittamista. Alueella tulee säilyttää ja kehittää monipuolisesti maaseudun elinkeinoja, palveluja, asutusta ja kulttuuriympäristöä. Pysyvän asutuksen sijoittumista tulee edistää olemassa olevaa rakennetta täydentäen.

Kaavamuutosalueella on voimassa Tervolan kunnanvaltuuston 12.6.2003 hyväksymä osayleiskaava Tervolan Kemijokivarren osayleiskaavan osa-alue IV: Tervola-Varejoki. Voimassa olevassa osayleiskaavassa tilalla 1 oleva asuinrakennus sijaitsee kyläalueella (AT). Tilaa 2 koskee merkintä maatilojen talouskeskusten alue (AM) ja sitä ympäröi suojavyöhyke, jonka sisälle jää tilan 1 asuinrakennus. Suojavyöhykettä koskevan kaavamääräyksen mukaan suojavyöhykkeelle ei saa sijoittaa uusia, maatilaan kuulumattomia rakennuksia.

1.4 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen yleiskaavan tarkoituksena on kunnan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteen sovittaminen maankäyttö- ja rakennuslain osoittamissa rajoissa. Yleiskaavassa maankäyttöä, kuten maataloustoimintaa, ohjataan lähtökohtaisesti osoittamalla alueita erilaisiin käyttötarkoituksiin. Aluevarausten osoittamisen lisäksi yleiskaavassa voidaan antaa maankäyttö- ja rakennuslain 41 §:n nojalla sellaisia määräyksiä, jotka kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen ovat tarpeellisia yleiskaava-aluetta käytettäessä. Kaavamääräysten tulee olla oikeusvaikutuksiltaan siten selkeitä ja täsmällisiä, että niiden vaikutus tulevassa maankäyttöä koskevassa päätöksenteossa on riittävästi ennakoitavissa.

Nyt kysymyksessä oleva osayleiskaava on suunnittelutarkkuudeltaan yksityiskohtainen niin sanottu kyläyleiskaava, jolla on muun ohella osoitettu asuinrakennuspaikkojen lukumäärä tilakohtaisesti. Rakennusluvat asuinrakennuksille kyläalueilla voidaan myöntää suoraan yleiskaavan nojalla. Nämä seikat korostavat eri toimintojen yhteensovittamisen tarvetta yleiskaavaa laadittaessa.

Kotieläintalouden suuryksikön aluevarauksen tarkoittamasta toiminnasta aiheutuu lähiympäristöön sellaisia ympäristöhaittoja, jotka edellyttävät suuryksikön ympärille riittävän suurta sellaista aluetta, jolle ei sijoiteta suuryksiköstä häiriintyviä toimintoja, kuten asumista. Tällainen ympäristöhaittoja osoittava alue on sinänsä mahdollista osoittaa kaavassa esimerkiksi suojavyöhykkeen erityisominaisuusmerkintänä. Valituksenalaisessa osayleiskaavassa suuryksikön ME-varaus ja kyläalue AT uusine rakennuspaikkoineen on kuitenkin osoitettu välittömästi toisiinsa rajoittuvina aluevarauksina, jolloin suojavyöhyke koostuu muun ohella muutoksenhakijoiden tiloista.

Näin ollen osayleiskaavassa tilaa 1 koskee samanaikaisesti AT-merkintä ja viereisen tilan 2 olemassa olevan maatilan ympärille osoitettu maatilan suojavyöhyke. Kyläaluetta koskevan AT-merkinnän mukaan alueelle saa rakentaa pientaloja ja loma-asuntoja kyläkuvan ja maiseman kannalta sopiville paikoille. Maatilan suojavyöhykettä koskevan kaavamääräyksen mukaan puolestaan suojavyöhykkeelle ei saa sijoittaa uusia, maatilaan kuulumattomia rakennuksia, ellei rakennushankkeeseen ryhtyvä esitä rakennuslupavaiheessa kirjallista vahvistusta siitä, että on tietoinen rakennuspaikan sijainnista maatilan suojavyöhykkeellä ja maataloudesta aiheutuvista mahdollisista ympäristövaikutuksista. Maatalouden suojavyöhykettä koskeva määräys on osayleiskaavan mukaan ohjeellinen yleiskaavarajan ulkopuolella. Määräyksellä on siten enemmän kuin pelkästään ohjeellista vaikutusta yleiskaavarajan sisäpuolella.

Osayleiskaava oikeuttaa myöntämään suoraan rakennusluvan muun ohella tilalle 1 osoitetuille uusille asuinrakennuspaikoille. Rakennusluvan myöntämisedellytyksistä asemakaava-alueen ulkopuolella säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 136 §:ssä. Lupa on myönnettävä, jos oikeudelliset edellytykset sen myöntämiselle täyttyvät. Tilan 1 uusia rakennuspaikkoja koskeva maatilan suojavyöhykkeeseen liittyvä kaavamääräys kuitenkin lähtökohtaisesti kieltää rakentamisen näille rakennuspaikoille ilman määräyksessä edellytettyä rakennuslupamenettelyyn kuulumatonta vahvistusvaatimusta. Tähän nähden kaavamääräys on epäselvä.

Yleiskaavassa ei ratkaista lopullisesti ympäristölupaa edellyttävän kotieläintalouden suuryksikön sijoittumista tai kysymystä siitä, aiheutuuko suuryksikön toiminnasta sen lähistöllä mahdollisesti eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:ssä kiellettyä rasitusta. Ympäristönsuojelulain 11 §:n mukaan sijoituspaikan ja vaikutusalueen nykyisellä ja oikeusvaikutteisen kaavan osoittamalla käyttötarkoituksella on kuitenkin merkitystä arvioitaessa ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta. Lisäksi ympäristönsuojelulain 12 §:n mukaan toiminnan sijoittamista koskevassa harkinnassa on oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueella katsottava, ettei toiminnan sijoittaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoituksiin. Ympäristönsuojelulaissa säädetään toiminnanharjoittajalle velvollisuus olla selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista.

Suojavyöhykettä koskevasta kaavamääräyksestä ei käy selvästi ilmi, mikä merkitys mainitulla kirjallisella vahvistuksella on suuryksikköä koskevassa yksityiskohtaisemmassa maankäytön suunnittelussa. Siltä osin kuin määräyksellä on mahdollisesti tarkoitettu olevan oikeusvaikutuksia tulevaan ympäristölupamenettelyyn, korkein hallinto-oikeus toteaa, että yleiskaavalla tai sen määräyksellä voi olla vain maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvia oikeusvaikutuksia. Ympäristöluvan myöntämisen edellytyksistä säädetään ympäristönsuojelulaissa.

Kun otetaan huomioon valituksenalaisen kotieläintalouden suuryksikköä koskevan aluevarauksen ja tilalle 1 osoitetun pysyvää asumista koskevan aluevarauksen sijainti suhteessa toisiinsa, ME-alueelle osayleiskaavassa suunnitellusta toiminnasta mahdollisesti aiheutuvat ympäristövaikutukset ja se, että naapuritilalle osoitetulla AT-alueella olemassa oleva pysyvä asuminen ja osayleiskaavassa osoitettu lisärakennusoikeus sijoittuivat ME-aluetta ympäröivälle suojavyöhykkeelle, kaavaratkaisu on mainittujen kaavamerkintöjen ja niihin liittyvien kaavamääräysten vuoksi oikeusvaikutuksiltaan epäselvä. Tämän vuoksi ei ole riittäviä edellytyksiä arvioida, täyttääkö osayleiskaava valituksenalaisilta osin yleiskaavan sisältövaatimukset.

1.5 Lopputulos

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, sekä kuntalain 135 §, hallinto-oikeuden ja kunnanvaltuuston päätökset on edellä esitetyillä perusteilla tilalle 2 osoitetun ME-aluevarauksen ja maatilan suojavyöhykemerkinnän osalta kumottava. Kunnanvaltuuston päätös kaavan hyväksymisestä on ollut edellä esitetyillä perusteilla tilalle 2 osoitetun ME-aluevarauksen ja sitä ympäröivän maatilan suojavyöhykemerkinnän osalta lainvastainen.

2. Hallinto-oikeuden päätös oikeudenkäyntikulujen osalta

Kun otetaan huomioon asian laatu ja asiassa saatu selvitys, ei ole kohtuutonta, että A ja B joutuvat korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksesta huolimatta itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen, jolla A:n ja B:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on hylätty, muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A:lle ja B:lle ei ole velvoitettava maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen, Jaakko Autio ja Robert Utter. Asian esittelijä Satu Sundberg.