Helsingin hallinto-oikeus 14.11.2016 nro 16/1227/71

Maahanmuuttovirasto on 13.4.2016 hylännyt Irakin kansalaisen A:n (jatkossa myös hakija) kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Lisäksi virasto on päättänyt käännyttää hänet Irakiin.

Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hakija on pyytänyt korkeimmalta hallinto-oikeudelta, että hänelle palautetaan menetetty määräaika valituslupahakemuksen tekemiseksi korkeimmalle hallinto-oikeudelle edellä mainitusta Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä. Hän on lisäksi vaatinut, että maasta poistamisen täytäntöönpano kielletään. Valituslupahakemusta ei ole tehty ajoissa postinkulussa ilmenneiden viiveiden vuoksi. Avustaja on vastaanottanut päätöksen ja lähettänyt sen hakijalle vastaanottokeskukseen, josta hakija oli kuitenkin jo muuttanut toiseen vastaanottokeskukseen. Siinä vaiheessa, kun kirje on tavoittanut hakijan, muutoksenhakuaika oli jo umpeutunut.

Korkein hallinto-oikeus hylkää hakemuksen.

Perustelut

Hallintolainkäyttölain 61 §:n 2 kohdan mukaan menetetty määräaika voidaan palauttaa sille, joka laillisen esteen tai muun erittäin painavan syyn vuoksi ei ole voinut määräajassa hakea muutosta päätökseen.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksissään KHO 2016:205 ja 206 todennut, että asiamiehen unohdusta tai erehdystä, joka on aiheuttanut valituksen myöhästymisen, ei oikeuskäytännössä ole pidetty riittävänä perusteena menetetyn määräajan palauttamiselle. Pääsääntöisesti vastuu valituksen toimittamisesta valitusviranomaiselle asetetussa määräajassa on puhevallan menettämisen uhalla valittajalla itsellään. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin edellä mainituissa päätöksissään pitänyt tarpeellisena arvioida edellä mainittua lähtökohtaa toisin kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa. Tässä arvioinnissa korkein hallinto-oikeus on ottanut huomioon erityisesti sen, että turvapaikanhakijan tarve saada asia käsitellyksi ainakin yhdessä oikeusasteessa on korostunut ehdottoman palautuskiellon vuoksi. Valituksen tutkimatta jättämisellä hallinto-oikeudessa turvapaikanhakija menettää mahdollisuutensa saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi edes yhdessä oikeusasteessa. Korkein hallinto-oikeus katsoi edellä mainituissa päätöksissä, että hallintolainkäyttölain 61 §:n 2 momentissa tarkoitettua erityisen painavaa syytä on kansainvälistä suojelua koskevissa muutoksenhakuasioissa tulkittava siten, että otetaan huomioon myös turvapaikanhakijan henkilökohtaisesta asemasta johtuvat tekijät, jotka ovat vaikuttaneet hänen mahdollisuuteensa saada asiansa hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.

Harkittaessa voidaanko menetetty määräaika palauttaa valituslupahakemuksen tekemistä varten korkeimmassa hallinto-oikeudessa on otettava huomioon, että korkeimmassa hallinto-oikeudessa muutoksenhakua ulkomaalaisasioissa on rajoitettu ja valituksen tutkiminen edellyttää, että valittajalle myönnetään valituslupa joko ennakkopäätösperusteella tai erityisen painavan syyn vuoksi. Oikeus saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi toteutuu siten ensisijassa valittamalla päätöksestä hallinto-oikeuteen, jossa turvapaikka-asiaa koskeva valitus voidaan tutkia tosiseikkojen ja oikeudellisten kysymysten osalta sekä esittää asiaan liittyvää uutta selvitystä. Turvapaikanhakijan oikeusturvan kannalta mahdollisuus valittaa hallinto-oikeuteen on olennainen, minkä vuoksi menetetyn määräajan palauttamista asiamiehen virheen vuoksi on arvioitu päätöksissä 2016:205 ja 206 toisin. Vastaavat oikeusturvasyyt eivät sen sijaan puolla menetetyn määräajan palauttamista asiamiehen tai avustajan virheen vuoksi, kun on kyse valituslupahakemuksen tekemisestä.

Tässä tapauksessa Helsingin hallinto-oikeus on tutkinut hakijan valituksen. Edellä mainituin perustein korkein hallinto-oikeus toteaa, että hakija ei ole hakemuksessaan esittänyt laillista estettä tai muuta erittäin painavaa syytä, jonka perusteella hänelle tulisi palauttaa menetetty määräaika valituslupahakemuksen tekemistä varten.

Hakemuksen tultua hylätyksi ei ole tarpeen lausua täytäntöönpanokieltoa koskevasta vaatimuksesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Janne Aer ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Liisa Leiniö.