A Oy oli ostanut alihankintana tavarankuljetuspalveluja virolaisilta yhtiöiltä B Oü ja C Oü. B:n keskeytyksetön laskutus vuosilta 2007 - 2014 oli yhteensä 3,1 miljoonaa euroa ja C:n laskutus vastaavasti vuosilta 2008 - 2014 yhteensä 4,3 miljoonaa euroa. Kuljetukset tapahtuivat Baltian ja Suomen, Baltian ja Ruotsin, Ruotsin ja Suomen sekä Suomen ja muun Euroopan välillä. Yhtiö oli hankkinut tilaajavastuulain 5 §:n 1 momentin 1 - 5 kohdissa tarkoitetut selvitykset ja todistukset osaksi myöhään ja osaksi laiminlyönyt niiden hankkimisen kokonaan.

Aluehallintovirasto oli määrännyt A:lle 10 500 euron ja 11 500 euron suuruiset laiminlyöntimaksut käyttäen perusteena laskutusten yhteismäärää kummankin alihankkijan osalta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että tilaajavastuulain 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu lain soveltamisalan rajoittaminen vain Suomessa tehtyyn työhön koski myös alihankintasopimuksen nojalla suoritettuja kuljetuspalveluja. Siten tilaajavastuulakia sovellettiin A Oy:n tavanomaiseen toimintaansa liittyvänä alihankintana B Oü:lta ja C Oü:lta ostamiin tavarankuljetuspalveluihin vain siltä osin kuin palvelut suoritettiin Suomessa.

Kun arvioitiin sitä, ylittyikö tilaajavastuulain 4 §:n (1233/2006) 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu lain soveltamisen edellytyksenä oleva 7 500 euron kynnysarvo ja sitä, minkä suuruisena laiminlyöntimaksu tuli määrättäväksi, kuljetuspalveluja koskevan alihankintasopimuksen kokonaisarvosta oli tarkasteltava alihankkijan veloitusten sitä osaa, joka kohdistui kuljetuspalvelun Suomessa suoritettuun osuuteen. Koska hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätöksissä oli mainitussa arvioinnissa tarkasteltu sopimusten kokonaisarvoa eikä Suomessa tehdyn työn osuutta ollut pyritty erittelemään tai arvioimaan, hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumottiin ja A Oy:lle määrätyt laiminlyöntimaksut poistettiin sekä asia palautettiin aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Tilaajavastuulaki 2 § 1 momentti 2 kohta, 4 § (1233/2006) 1 momentti 2 kohta ja 2 momentti, 9 § (1233/2006) 3 ja 4 momentti

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio, Antti Pekkala ja Leena Romppainen. Asian esittelijä Stina-Maria Lund.

Seloste on kokonaisuudessaan ruotsinkielisellä päätössivustolla.

HFD:2017:175