Ahvenanmaan ympäristö- ja terveydensuojeluviranomainen oli A:n hakemuksesta antanut ympäristönsuojelua koskevan maakuntalain (ÅFS 2008:124) 15 §:ssä tarkoitetun ympäristövaatimusarviointia koskevan päätöksen (miljögranskningsbeslut), joka oli koskenut A:n yhteisellä vesialueella suorittamaa maantäyttöä.

Ahvenanmaan hallintotuomioistuimen kumottua B:n valituksesta Ahvenanmaan ympäristö- ja terveydensuojeluviranomaisen päätöksen korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana muun muassa kysymys siitä, oliko Ahvenanmaan ympäristö- ja terveydensuojeluviranomaisella katsottava olevan oikeus valittaa hallintotuomioistuimen päätöksestä.

Asiassa sovelletuissa ympäristönsuojelua koskevassa maakuntalaissa ja Ahvenanmaan maakunnan vesilaissa (ÅFS 1996:61) ei kummassakaan säädetä valitusoikeudesta. Menettelyllisesti asiassa oli sovellettu ympäristönsuojelua koskevaa maakuntalakia. Tämän maakuntalain lähin vastine valtakunnan lainsäädännössä on valtakunnan ympäristönsuojelulaki (SSK 527/2014), kun taas Ahvenanmaan maakunnan vesilain lähin vastine valtakunnan lainsäädännössä on valtakunnan vesilaki. Molemmissa näissä valtakunnan lainsäädäntöön kuuluvissa laeissa on säännökset viranomaisen valitusoikeudesta.

Kun asia aineellisesti koski vesialueelle rakentamista ja kun lisäksi otettiin huomioon Ahvenanmaan itsehallintolain (SSK 1141/1991) 27 §:n 23 kohdassa oleva säännös, Ahvenanmaan ympäristö- ja terveydensuojeluviranomaisen valitusoikeutta oli arvioitava lähtien niistä periaatteista, jotka ilmenivät siitä hakemusta ratkaistaessa valtakunnassa voimassa olleesta laista, joka aineellisesti lähinnä vastasi Ahvenanmaan maakunnan vesilakia, eli valtakunnan vesilaista (SSK 587/2011) ja sen 15 luvun 2 §:stä. Mainitun pykälän mukaan muutosta vesilain nojalla annettuun päätökseen saa hakea valtion valvontaviranomainen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Ahvenanmaan ympäristö- ja terveydensuojeluviranomaisella Ahvenanmaan maakunnan vesilain 8 luvun 1 §:ssä ja ympäristönsuojelua koskevan maakuntalain 27 §:n 2 momentissa tarkoitettuna maakunnallisena valvontaviranomaisena oli valitusoikeus Ahvenanmaan hallintotuomioistuimen päätöksestä.

Ahvenanmaan itsehallintolaki (SSK 1141/1991) 27 § 23 kohta

Landskapslagen (ÅFS 2008:124) om miljöskydd 27 § 2 momentti

Vattenlagen (ÅFS 1991:61) för landskapet Åland 8 kap. 1 §

Vesilaki (SSK 587/2011) 15 luku 2 §

Ympäristönsuojelulaki (SSK 527/2014) 191 § 2 momentti

Ks. myös ja vrt. KHO 2015:158, KHO 2015:159 ja KHO 29.1.2015 T 222

Se­los­te on ko­ko­nai­suu­des­saan ruot­sin­kie­li­sel­lä pää­tös­si­vus­tol­la.