Sosiaali- ja terveyslautakunnan johtava sosiaalityöntekijä 3.1.2013 nro LHO-2130002

Sosiaali- ja terveyslautakunnan johtava sosiaalityöntekijä on 3.1.2013 päättänyt, että A:n ja B:n lapsen, 5.8.1995 syntyneen C:n kiireellistä sijoitusta jatketaan 3.1.2013 lukien. Päätöksen perusteluissa on todettu muun ohessa, että nuori vaarantaa vakavasti omaa henkeään ja terveyttään käyttämällä väärin lääkkeitä ja käyttämällä suonensisäisiä huumeita. Kriisi- ja arviointiyksikkö tekee arviota hänen päihteiden käytöstään sekä hänen tarvitsemastaan tuesta ja avusta. Päätös kiireellisestä sijoituksesta oli tehty 5.12.2012.

A ja B ovat hallinto-oikeudessa vaatineet, että nuoren kiireellisen sijoituksen jatkamista koskeva päätös puretaan lastensuojelulain ja oikeuskäytännön vastaisena. Vanhemmat olivat ennen ensimmäinen kiireellisen sijoituksen päättymistä pyytäneet sijoituksen jatkamista avohuollon tukitoimenpiteenä, mikä olisi ollut riittävä ja suhteellisuusperiaatteen mukainen ratkaisu. Viranomaisen antamasta virheellisestä informaatiosta johtuen he eivät ole aikanaan ymmärtäneet valittaa päätöksestä.

Vaasan hallinto-oikeus on tutkinut A:n ja B:n johtavan sosiaalityöntekijän päätökseen kohdistuneet vaatimukset hallintolainkäyttölain 59 §:ssä tarkoitettuna kanteluna. Hallinto-oikeus on ratkaissut asian samassa istunnossa huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan hakemusasian kanssa.

Hallinto-oikeus ei poistanut johtavan sosiaalityöntekijän päätöstä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Hallintolainkäyttölain 59 §:n 1 momentin mukaan päätös voidaan kantelun johdosta poistaa:

1) jos sille, jota asia koskee, ei ole annettu tilaisuutta tulla kuulluksi ja päätös loukkaa hänen oikeuttaan;

2) jos asiaa käsiteltäessä on tapahtunut muu menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; tai

3) jos päätös on niin epäselvä tai puutteellinen, ettei siitä käy selville, miten asia on ratkaistu.

Päätöstä tehtäessä asianosaisia on kuultu ja eikä asian käsittelyssä asiakirjojen mukaan ole tapahtunut myöskään sellaista menettelyvirhettä, jota hallintolainkäyttölain 59 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetaan. Päätöksestä ilmenee, miten asia on ratkaistu. Muutoksenhakukirjelmässä ei ole esitetty seikkoja, joiden vuoksi päätöksen poistamiselle olisi laissa mainittuja perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jaakko Kellosalo, Kristiina Kerttula ja Carola Snellman. Esittelijä Anneli Järvenpää.

A, B ja C ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja viranhaltijan tekemä kiireellisen sijoituksen jatkopäätös puretaan.

Vaatimustensa tueksi muutoksenhakijat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Kiireellistä sijoittamista koskevan 5.12.2012 tehdyn päätöksen yhteydessä on tapahtunut olennainen menettelyvirhe. Sosiaaliviranomainen on laiminlyönyt nuoren oman mielipiteen selvittäminen ja olettanut tämän vastustavan sijoitusta. Sen vuoksi myöskään kiireellisen sijoituksen jatkamista koskeva päätös ei ole voinut syntyä menettelyllisesti oikein. Ennen kiireellisen sijoituksen päättymistä vanhemmat ja nuori ovat nimenomaisesti pyytäneet sijoituksen jatkamista avohoidon tukitoimenpiteenä arviointijakson loppuajan. Kiireellisen sijoituksen jatkamiselle ei ole muutenkaan lastensuojelulaissa tarkoitettuja edellytyksiä, koska arviointia ja huostaanoton valmistelua olisi voitu jatkaa avohuollon sijoituksen turvin.

1. Korkein hallinto-oikeus poistaa hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn valitusosoituksen ja jättää tutkimatta valituksen hallinto-oikeuden päätöksestä.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää purkuhakemuksen, joka kohdistuu sosiaali- ja terveyslautakunnan johtavan sosiaalityöntekijän 3.1.2013 tekemään kiireellisen sijoituksen jatkamista koskevaan päätökseen.

1. Kiireellisen sijoituksen jatkamiseen liittyvä valituskielto

Sosiaali- ja terveyslautakunnan johtava sosiaalityöntekijä on 3.1.2013 päättänyt, että C:n kiireellistä sijoitusta jatketaan. A:n ja B:n tähän päätökseen kohdistuva muutoksenhakemus oli saapunut hallinto-oikeudelle valitusajan päätyttyä. Hallinto-oikeus on tähän nähden tutkinut vaatimukset ylimääräisenä muutoksenhakuna eli hallintolainkäyttölain 59 §:ssä tarkoitettuna kanteluna. Hallintolainkäyttölain 60 §:n 1 momentista ilmenee, että kantelu tehdään sille viranomaiselle, jolle päätöksestä säännönmukaisesti valitetaan.

Lastensuojelulain 92 §:n 3 momentin mukaan hallinto-oikeuden antamaan muuhun kuin 1 momentissa tarkoitettuun lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua koskevaan päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta. Kiireellistä sijoittamista koskevat päätökset eivät sisälly lastensuojelulain 92 §:n 1 momentissa olevaan luetteloon niistä päätöksistä, joista saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Kun otetaan huomioon lastensuojelulain 92 §:n 1 ja 3 momentti, hallinto-oikeuden päätökseen, joka on annettu säännönmukaiseen valitukseen kiireellistä sijoittamisen jatkamista koskevaan päätökseen, ei saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Muutoksenhaun kohteena olevassa asiassa hallinto-oikeus ei ole käsitellyt muutoksenhakua säännönmukaisena valituksena vaan ylimääräisenä muutoksenhakuna. Asiassa on siis ratkaistava, soveltuuko lastensuojelulain 92 §:stä ilmenevä muutoksenhakukielto säännönmukaisen valituksen lisäksi vastaavalla tavalla ylimääräiseen muutoksenhakuun eli hallintolainkäyttölain 59 §:ssä tarkoitettuun kanteluun.

Lastensuojelulain 92 §:n 3 momentista ilmenevä valituskielto ei sanamuotonsa mukaan määräydy hallinto-oikeuden käyttämän oikeussuojakeinon mukaisesti, vaan lainkohdassa viitataan yleisesti hallinto-oikeuden päätökseen. Myöskään mitkään asianosaisten oikeussuojan tehokkuuteen liittyvät syyt tai hallintolainkäyttölain yleiset säännökset muutoksenhausta eivät anna aihetta päätyä siihen, että muutoksenhakuoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen voisi olla ylimääräisen muutoksenhakukeinon kohdalla laajempi kuin säännönmukaisen valituksen kohdalla.

Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden päätökseen liitetty valitusosoitus on poistettava ja valitus jätettävä tutkimatta. Koska hallinto-oikeuden päätös on siten lainvoimainen, korkein hallinto-oikeus on tutkinut muutoksenhakijoiden esittämät vaatimukset johtavan sosiaalityöntekijän 3.1.2013 tekemään päätökseen kohdistuvan purkuhakemuksena.

2. Kiireellisen sijoituksen jatkamista koskevaan päätökseen kohdistuva purkuhakemus

Hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin mukaan lainvoiman saanut päätös voidaan purkaa:

1) jos asiassa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen;

2) jos päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; tai

3) jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen, eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty.

Lastensuojelulain 38 §:n 1 momentin mukaan, jos lapsi on lain 40 §:ssä mainitusta syystä välittömässä vaarassa tai muutoin kiireellisen sijoituksen ja sijaishuollon tarpeessa, hänet voidaan sijoittaa kiireellisesti perhehoitoon tai laitoshuoltoon taikka järjestää muulla tavoin hänen tarvitsemansa hoito ja huolto. Kiireellisestä sijoituksesta päättää lain 13 §:n 1 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija, jonka päätöksen perusteella kiireellinen sijoitus voi kestää korkeintaan 30 päivää.

Lastensuojelulain 38 §:n 3 momentin mukaan, jos 30 päivää ei ole riittävä aika lapsen huostaanoton tarpeen selvittämiseksi, lain 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija voi tehdä päätöksen lapsen kiireellisen sijoituksen jatkamisesta enintään 30 päivällä edellyttäen, että: 1) tarvittavista lastensuojelutoimenpiteistä ei ole mahdollista päättää ilman lisäselvityksiä; 2) välttämättömiä lisäselvityksiä ei ole mahdollista saada 30 päivässä kiireellisen sijoituksen alkamisesta; ja 3) jatkopäätös on lapsen edun mukainen.

Lastensuojelulain 39 a §:n mukaan ennen lain 38 §:n 1 ja 4 momentissa ja 39 §:n 1 momentissa tarkoitettuja kiireellistä sijoitusta koskevia päätöksiä on selvitettävä lapsen, vanhemman, huoltajan sekä muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta tällöin vastaavan henkilön mielipide ja käsitys asiasta.

Muutoksenhakijat ovat purkuhakemuksessaan esittäneet muun ohessa, että nuorta ei ollut kuultu asianmukaisesti ennen päätöstä kiireellisestä sijoituksesta. Kuulemisessa olisi ilmennyt, ettei nuori vastustanut sijoitusta, mikä olisi antanut mahdollisuuden avohuollon tukitoimien käyttämiseen.

Asiakirjoissa olevasta lastensuojelun asiakaskertomuksesta ilmenee, että nuoren kanssa on keskusteltu hänen tilanteestaan. Asian käsittelyssä ei ole tapahtunut menettelyvirhettä. Kiireellisen sijoituksen jatkamiselle on ollut lastensuojelulain mukaiset edellytykset.

Purkuhakemuksen tueksi ei ole muutenkaan esitetty sellaisia syitä, joiden johdosta siihen, kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentti, voitaisiin suostua. Tämän vuoksi hakemus on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori ja hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Eija Siitari ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Camilla Sandström.