Hämeenlinnan hallinto-oikeus 13.5.2013 nro 13/0266/2

Lempäälän ympäristöjaosto on 15.5.2012 §:n 30 kohdalla tekemällään päätöksellä jättänyt aiheettomana käsittelemättä X:n hakemuksen Lempäälän kunnan Kuljun kylässä Väinölän tilalla RN:o 9:172 osoitteessa Tampereentie 253 sijaitsevan liike- ja asuinrakennuksen vapauttamiseksi liittämisvelvollisuudesta vesihuoltolaitoksen viemäriverkostoon. Ympäristöjaosto perusteli päätöstään sillä, että mainittu kiinteistö on jo liitetty vesihuoltolaitoksen vesi- ja viemäriverkostoon, joten yksittäistä rakennusta koskevaa vapautushakemusta ei ole tarpeen käsitellä.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään X:n valituksesta kumonnut Lempäälän ympäristöjaoston päätöksen ja palauttanut asian jaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Vesihuoltolain sovellettavat säännökset

Vesihuoltolain 1 §:n mukaan tämän lain tavoitteena on turvata sellainen vesihuolto, että kohtuullisin kustannuksin on saatavissa riittävästi terveydellisesti ja muutoinkin moitteetonta talousvettä sekä terveyden- ja ympäristönsuojelun kannalta asianmukainen viemäröinti.

Vesihuoltolain 10 §:n 1 momentin mukaan vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella oleva kiinteistö on liitettävä laitoksen vesijohtoon ja viemäriin. Pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa säädetyn estämättä vesihuoltolaitos saa kieltäytyä liittämästä laitoksen vesijohtoon tai viemäriin kiinteistöä, jonka vedenkulutus tai jolta viemäriin johdettavan jäteveden laatu tai määrä vaikeuttaisi laitoksen toimintaa tai laitoksen edellytyksiä huolehtia tyydyttävästi muiden kiinteistöjen vesihuollosta.

Vesihuoltolain 11 §:n 1 momentin mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen myöntää hakemuksesta kiinteistölle vapautuksen 10 §:ssä tarkoitetusta liittämisvelvollisuudesta tässä pykälässä säädetyin perustein. Vapautus liittämisvelvollisuudesta on pykälän 2 momentin mukaan myönnettävä, jos:

1) liittäminen verkostoon muodostuisi kiinteistön omistajalle tai haltijalle kohtuuttomaksi, kun otetaan huomioon liittämisestä aiheutuvat kustannukset, vesihuoltolaitoksen palvelujen vähäinen tarve tai muu vastaava erityinen syy;

2) vapauttaminen ei vaaranna vesihuollon taloudellista ja asianmukaista hoitamista vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella;

3) sekä lisäksi:

a) vesijohtoon liittämisestä vapautettavalla kiinteistöllä on käytettävissä riittävästi vaatimukset täyttävää talousvettä; tai

b) jätevesiviemäriin liittämisestä vapautettavan kiinteistön jätevesien kokoaminen ja käsittely voidaan järjestää niin, ettei niistä aiheudu terveyshaittaa tai ympäristön pilaantumista.

Asiassa saatu selvitys

Kysymys on X:n omistamalla kiinteistöllä Väinölä RN:o 9:712 sijaitsevan yhden rakennuksen eli osoitteessa Tampereentie 253 olevan asumattoman ja vuodesta 1991 lähtien käyttämättä olleen liike- ja asuinrakennuksen vapauttamisesta vesihuoltolaitoksen viemäriverkostoon liittämisestä. Edellä kuvatuin tavoin kiinteistöllä on myös vakituiseen asumiseen käytettävä toinen rakennus, joka on liitetty laitoksen vesijohto- ja viemäriverkostoon.

Lempäälän ympäristö- ja rakennusjaosto on 12.12.2002 § 151 myöntänyt X:lle vesihuoltolain 11 §:n mukaisen vapautuksen nyt kysymyksessä olevan liike- ja asuinrakennuksen liittymisestä jätevesiviemäriin. Vapautus on ollut määräaikainen ja voimassa enintään kolme vuotta päätöspäivästä lukien. Vapauttamista on perusteltu sillä, että liittäminen viemäriin olisi kohtuutonta ottaen huomioon vesihuoltolaitoksen palvelujen vähäinen tarve. Kiinteistö on asumaton, eikä jätevesistä synny terveyshaittaa tai ympäristön pilaantumista. Ympäristö- ja rakennusjaosto on edelleen 14.2.2007 § 11 myöntänyt X:lle vastaavan vapautuksen, joka on ollut voimassa 31.12.2011 saakka.

Pirkkalan kunnan ympäristöterveydenhuollon terveystarkastaja on antanut X:n nyt ratkaistavana olevan hakemuksen johdosta lausunnon 4.11.2011, jonka mukaan hän on puoltanut hakemuksen hyväksymistä määräaikaisena, koska kiinteistöllä oleva liike- ja asuinhuoneisto on tyhjillään ja asumaton.

Lempäälän kunnan vesihuoltolaitos on antanut X:n hakemuksen johdosta lausunnon 17.2.2012, jossa on todettu muun ohella, että kiinteistö sijaitsee vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella ja että se on liittynyt vesijohtoverkostoon mutta ei viemäriverkostoon. Kiinteistön vedenkulutus on vuosien 2007 - 2011 välisenä aikana ollut yhteensä 14 kuutiometriä eli noin 3,5 kuutiometriä vuodessa. Lisäksi lausunnossa on esitetty arvio liike- ja asuinrakennuksen viemäriverkostoon liittämisestä aiheutuvista kustannuksista.

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut X:n hakemuksen johdosta lausunnon 8.12.2011, jossa on todettu muun ohella, ettei määräaikaisen vapautuksen myöntämiselle ole esteitä, koska kiinteistön olosuhteissa ei X:n mukaan ole tapahtunut muutoksia.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Jättäessään X:n vapauttamishakemuksen käsittelemättä Lempäälän ympäristöjaosto on tosiasiassa kuitenkin ottanut kantaa siihen, mitä viemäriverkostoon liittämisvelvollisuudella tarkoitetaan tilanteessa, jossa kiinteistöllä sijaitsee useampi sellainen rakennus, jossa syntyy pois johdettavia jätevesiä. Jaosto on tulkinnut liittämisvelvollisuuden olevan sillä tavoin kiinteistökohtainen, ettei kiinteistön yksittäisiä rakennuksia voida vapauttaa liittämisvelvollisuudesta.

Sekä vesihuoltolain edellä selostetuissa säännöksissä että lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 85/2000) on vesijohto- ja viemäriverkostoon liittämisvelvollisuudesta vapauttamisesta säädettäessä käytetty liittämisvelvollisuuden kohteen osalta käsitettä kiinteistö. Kun liittämisvelvollisuuden yhtenä keskeisenä tavoitteena on varmistaa riittävän ja terveydellisesti ja muutoinkin moitteettoman talousveden saanti sekä asumisjätevesien asianmukainen viemäröinti, ei liittämisvelvollisuuden sisältöä ja laajuutta voida arvioida yksinomaan kiinteistöyksiköittäin, vaan huomioon tulee ottaa myös kiinteistöllä sijaitsevien eri rakennusten osuus kiinteistön puhtaan veden kulutuksessa sekä jätevesien syntymisessä ja käsittelyssä. Kun Lempäälän ympäristöjaostolla on ollut asiasta toinen käsitys ja kun jaosto ei ole antanut asiaratkaisua siihen, onko asiassa vesihuoltolain 11 §:ssä säädettyjä perusteita vapauttaa kysymyksessä oleva X:n erillinen liike- ja asuinrakennus vesihuoltolain 10 §:ssä tarkoitetusta liittämisvelvollisuudesta, hallinto-oikeus kumoaa jaoston päätöksen ja palauttaa asian jaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Sari Välke ja Tiina Hyvärinen, joka on myös esitellyt asian.

Lempäälän ympäristöjaosto on valituksessaan vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Lempäälän ympäristöjaoston päätös saatetaan voimaan.

Vaatimustensa tueksi ympäristöjaosto on viitannut asiassa aikaisemmin esittämänsä ja on lisäksi todennut muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden päätöksessä tarkoitettaneen, että kiinteistön jokaisen rakennuksen osalta on arvioitava erikseen, onko rakennus liitettävä viemäriverkostoon/vesijohtoon. Lisäksi vapauttamisen edellytykset olisi harkittava rakennuskohtaisesti.

Kuitenkin vesihuoltolain 10 §:n mukaan liittämisvelvollisuus on kiinteistöllä. Vesihuoltolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 85/2000 vp) mukaan liittämisvelvollisuus on rakennetulla kiinteistöllä. Vesihuoltolaissa tai sen hallituksen esityksessä ei tuoda esille mahdollisuutta, että kiinteistön yksittäisiä rakennuksia voitaisiin vapauttaa liittämisvelvollisuudesta. Kysymyksessä olevan kiinteistön osalta liittämisvelvollisuus on täytetty, kun kiinteistön asuinrakennus on liitetty viemäriin. Kiinteistölle ei ole tarvetta myöntää vesihuoltolain 11 §:n mukaista vapautusta, eikä edellytyksiä sen myöntämiseen olisi, jos tarkastellaan kiinteistön puhtaan veden kulutusta ja asumisjätevesien viemäröintiä kokonaisuutena.

Vesihuoltolain tavoitteena olevan moitteettoman talousveden saanti ja asumisjätevesien asianmukainen viemäröinti varmistuu sillä, että kiinteistön asuinrakennuksen osalta arvioidaan liittämisvelvollisuuden tarve. Kiinteistön muiden rakennusten, kuten tässä tapauksessa tyhjillään olevan liikeasuinrakennuksen vapautushakemusten käsittely ei ole enää tarpeen lain tavoitteen toteutumiseksi. Kun kiinteistö on täyttänyt vesihuoltolain 10 §:n mukaisen liittämisvelvollisuutensa liittämällä asuinrakennuksen viemäriverkostoon, voidaan muiden rakennusten osalta asianmukainen jätevesien käsittely varmistaa ympäristönsuojelulain 27 b §:n nojalla. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi täten puuttua asiaan ympäristönsuojelulain nojalla ja edellyttää asianmukaista käsittelyä.

X on antanut selityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Oikeuskäytännön mukaan viranomainen tulkitsee ja soveltaa lainsäädäntöä hakijan eduksi, jos olosuhteet sen sallivat ja lainsäädäntö ei anna selkeää toimintamallia. Nyt valituksenalaisessa asiassa tiukan kiinteistökohtaisen käsityksen sijaan on mahdollista tulkita tilannetta erikseen kiinteistöllä olevien rakennusten osalta. Tilanteen mukaisesta tulkinnasta ei synny vesihuoltolain eikä ympäristönsuojelulain tavoitteiden ja soveltamisen kannalta ristiriitaa. Vapautus liittämisvelvollisuudesta voidaan myöntää haetulla tavalla, koska jätevesiä ei synny.

Hallinto-oikeuden päätöksessä todetulla tavalla kiinteistöllä olevalle liike- ja asuinrakennukselle on myönnettävä vapautus liittämisvelvollisuudesta kunnan viemäriverkostoon. Lempäälän ympäristöviranomainen on aikaisemmin toiminut näin myöntäessään liike- ja asuinrakennukselle vapautuksen liittämisvelvollisuudesta viemäriverkostoon. Laki ja olosuhteet ovat pysyneet samoina, joten ympäristöjaoston tiukka kiinteistötulkinta vesihuoltolain soveltamisessa ei ole perusteltu. Tehty vapautushakemus on käsiteltävä ja vapautus myönnettävä vesihuoltolain 11 §:n mukaisesti.

Kiinteistöllä omassa käytössä oleva asuinrakennus on liitetty kunnan vesi- ja viemäriverkostoon. Tätä tosiseikkaa ei pidä sekoittaa eikä liittää nyt valituksenalaiseen hakemukseen kiinteistöllä olevan liike- ja asuinrakennuksen vapauttamiseksi liittämisvelvollisuudesta viemäriverkostoon. Kuten hallinto-oikeuskin on todennut, kiinteistöllä olevia rakennuksia on tarkasteltava ja käsiteltävä erikseen tosiasiallisen tilanteen mukaan. Sillä seikalla, paljonko asuinrakennuksessa kulutetaan puhdasta vettä, ei ole valituksenalaisessa asiassa merkitystä. Liike- ja asuinrakennus on liitetty kunnan vesijohtoverkostoon ja siltä osin vesihuoltolain tavoite täyttyy. Puhtaan veden kulutus liike- ja asuinrakennuksessa on vähäistä, kuten kunnan vesilaitoksen vapautushakemuksesta antamassa lausunnossa todetaan. Myös veden käyttötarkoitus on mainittu asiakirjoissa. Oleellista ei ole puhtaan veden kulutuksen määrä vaan se, ettei tyhjillään olevassa liike- ja asuinrakennuksessa synny asumisjätevesiä eikä muitakaan jätevesiä.

Kummastakin kiinteistöllä olevasta rakennuksesta tehdään vesilaitoksen kanssa erilliset sopimukset. Kummassakin rakennuksessa veden kulutusta mitataan erikseen. Nyt on kyse liike- ja asuinrakennuksen vapauttamisesta liittyä kunnan viemäriverkkoon. On itsestään selvää, että asia on otettava uuteen tarkasteluun, mikäli olosuhteet muuttuvat niin, että liike- ja asuinrakennuksessa syntyy asumisjätevesiä.

Toisin kuin ympäristöjaosto valituksessaan väittää, vapautushakemuksen käsittely liittämisestä viemäriverkkoon liike- ja asuinrakennuksen osalta on tarpeen vesihuoltolain tavoitteen mukaisesti. Sitä varten vesihuoltolain 11 §:n nojalla voidaan tietyin edellytyksin poiketa pääsäännöstä.

On virheellistä väittää, että kiinteistöllä olevien muiden kuin asuinrakennusten osalta voidaan asianmukainen jätevesien käsittely varmistaa ympäristönsuojelulain 27 b §:n nojalla. Vesihuoltolain perusteella vesilaitoksen toiminta-alueella on joko liityttävä kunnan viemäriverkkoon tai sitten anottava lain 11 §:n perustein vapautusta liittymisestä. Kyseeseen ei voi tulla valituksessa mainittu ympäristönsuojelulain 27 b §:n mukainen menettely.

Ympäristönsuojelulain 27 b § käsittelee tilannetta, jossa kiinteistöä ei ole liitetty viemäriverkostoon ja jossa toiminta ei tarvitse ympäristölupaa. Mainitun lainkohdan mukaan jätevedet on tuolloin johdettava ja käsiteltävä siten, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Lisäksi kyseisessä lainkohdassa säädetään talousvesien käsittelystä ennen niiden johtamista eteenpäin. On selvää, että ympäristöjaosto kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena voi puuttua lainvastaiseen tilanteeseen ja edellyttää toimenpiteitä, jotta tilanne saadaan lainmukaiseksi. Valituksenalaisessa asiassa ei voida soveltaa ympäristönsuojelulain 27 b §:ää, koska liike- ja asuinrakennuksessa ei synny jätevesiä, eikä näin synny ympäristön pilaantumisen vaaraa. Ainoa selkeä ja yksinkertainen menettely on käsitellä tehty vapautushakemus ja myöntää vesihuoltolain 11 §:n mukainen vapautus. Näin vesihuoltolain ja ympäristönsuojelulain tavoitteet toteutuvat.

Lempäälän ympäristöjaostolle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asiassa on kysymys siitä, onko hallinto-oikeus voinut X:n valituksesta kumota Lempäälän ympäristöjaoston päätöksen ja palauttaa asian ympäristöjaostolle uudelleen käsiteltäväksi sillä perusteella, että liittämisvelvollisuudesta vapauttamista olisi tullut arvioida erikseen X:n hakemuksessa mainitun rakennuksen osalta.

Vesihuoltolain 10 §:n mukaan vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella oleva kiinteistö on liitettävä laitoksen vesijohtoon ja viemäriin. Kiinteistön liittäminen vesihuoltolaitoksen verkostoihin edellyttää aina, että kiinteistöllä on lain 3 §:n 1 kohdassa määritelty vesihuollon tarve. Liittäminen tarkoittaa käytännössä vesihuoltolaitoksen talousvesijohtojen ja viemärijohtojen kytkemistä kiinteistöltä tuleviin johtoihin.

Vesihuoltolain 10 - 12 §:n perusteella liittämisvelvollisuutta ja vapauttamista siitä arvioidaan lähtökohtaisesti säännösten sanamuodon mukaisesti kiinteistökohtaisesti. Vesihuoltolaissa kiinteistön käsitettä ei ole määritelty erikseen, mutta kiinteistön määritelmä vastaa sinänsä kiinteistönmuodostamislain 2 §:n 2 kohtaa. Tämä käy ilmi muun ohella hallituksen esityksestä Eduskunnalle vesihuoltolainsäädännön uudistamiseksi (HE 85/2000 vp) vesihuoltolain 6 §:n ja 10 §:n yksityiskohtaisista perusteluista. Lain 10 §:n yksityiskohtaisten perusteluissa todetaan lisäksi seuraavaa: "Pykälän 1 momentin mukaan liittämisvelvollisuus olisi kaikilla toiminta-alueella sijaitsevilla kiinteistöillä. Lakiehdotuksen soveltamisala huomioon ottaen kiinteistöllä viitattaisiin kuitenkin vain sellaisiin kiinteistöihin, jotka asutuksen sekä siihen rinnastettavan elinkeino- tai muun toiminnan vuoksi tarvitsevat vesihuoltoa."

Kiinteistö voi muodostua useista, kaukanakin toisistaan sijaitsevista palstoista, joilla kaikilla voi olla rakennuksia. Yhdellä kiinteistöllä tai sen yksittäisellä palstalla voi olla useita rakennuksia, jotka voivat olla käyttötarkoitukseltaan erilaisia, sijaita kaukana toisistaan ja joiden liittäminen vesihuoltolaitoksen verkostoon voi kiinteistön olosuhteista riippuen olla teknisesti helppoa ja taloudellisesti halpaa tai vastaavasti vaikeaa ja kallista. Kiinteistön alueelle voidaan osoittaa useita rakennuspaikkoja kaavoituksessa, ja hallinnanjakosopimuksella voidaan sopia maa-alueen hallinnasta omistajien kesken. Kiinteistön yksittäinen palsta rakennuksineen, yhdellä palstalla sijaitsevat erilliset rakennukset, kaavassa osoitetut erilliset rakennuspaikat tai hallinnanjakosopimuksella erotetut kiinteistön alueet voivat siten tosiasiallisesti muodostaa itsenäisiä käyttöyksiköitä, joiden vesihuollon tarpeet, sijainti vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella ja liittämisvelvollisuuden toteuttamismahdollisuudet voivat olla hyvin erilaisia.

Vesihuoltolain 1 §:n mukaan lain tavoitteena on turvata sellainen vesihuolto, että kohtuullisin kustannuksin on saatavissa riittävästi terveydellisesti ja muutoinkin moitteetonta talousvettä, sekä terveyden ja ympäristönsuojelun kannalta asianmukainen viemäröinti. Kun otetaan huomioon lain yleinen tavoite sekä kiinteistön liittämisen tarkoitus vesihuollon järjestämiseksi, vesihuoltolain 11 §:n 2 momentin mukaan liittämisvelvollisuudesta vapauttamisen harkinnassa on kiinteistöä tarkasteltava siten, että tosiasialliset vesihuollon toimenpiteet ja tarpeet kiinteistöllä eritellään tarkoituksenmukaisella tavalla. Liittämisvelvollisuudesta vapauttamisen edellytyksiä on arvioitava tapauskohtaisesti erikseen kiinteistön eri osien osalta, jos se on perusteltua vesihuollon kannalta.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa kiinteistöllä Väinölä RN:o 9:712 sijaitseva asumiseen käytettävä rakennus on liitetty vesihuoltolaitoksen vesijohto- ja viemäriverkostoon. X on hakenut vapautusta kiinteistöllä sijaitsevan liike- ja asuinrakennuksen vapauttamiseksi liittämisvelvollisuudesta vesihuoltolaitoksen viemäriverkostoon. Saadun selvityksen mukaan mainittu rakennus on ollut vuodesta 1991 lähtien käyttämättä. Kiinteistön samalla palstalla sijaitsevien rakennusten erilaiset käyttötarkoitukset ja käyttöhistoriat huomioon ottaen ympäristöjaoston olisi tullut X:n hakemuksesta ratkaista kysymys siitä, voidaanko Väinölän tila RN:o 9:712 osittain, tilalla sijaitsevan liike- ja asuinrakennuksen osalta, vapauttaa liittämisvelvollisuudesta vesihuoltolaitoksen viemäriverkostoon.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Matti Pellonpää, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä. Asian esittelijä Arto Hietaniemi.