Hämeenlinnan hallinto-oikeus 28.6.2013 nro 13/0396/2

Pirkkalan maankäyttöinsinööri on Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimistolle osoitetulla ja 17.4.2013 päivätyllä hakemuksella pyytänyt, että maanmittaustoimisto antaa maankäyttö- ja rakennuslain 96 §:n nojalla määräyksen asemakaavassa osoitettujen ja hakemuksessa tarkemmin yksilöityjen yleisten alueiden lunastamisesta Pirkkalan kunnalle. Hakemuksessa on viitattu myös maankäyttö- ja rakennuslain 90 §:ään. Hakemus on koskenut muun ohella A:n ja B:n omistamaan tilaan Kesäranta 2 kuuluvaa aluetta.

Pirkkalan kunnanhallitus on 20.5.2013 tekemällään päätöksellä (§ 198) todennut, ettei muiden ohella A:n ja B:n tekemä oikaisuvaatimus maankäyttöinsinöörin tekemästä toimitushakemuksesta anna aihetta toimenpiteisiin.

Kunnanhallituksen päätöksen esittelyosan mukaan maankäyttöinsinöörin tekemä hakemus on kuntalain 91 §:n mukaista asian valmistelua. Asiasta lopullisen päätöksen tekee Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimisto. Oikaisuvaatimuksen alaisena olevasta asiasta ei ole tehty lopullista päätöstä, josta lain mukaan olisi mahdollista tehdä oikaisuvaatimusta. Jos oikaisuvaatimus tehdään valmistelu- tai täytäntöönpanopäätöksestä, se jätetään tutkimatta.

Kunnanhallituksen päätökseen liitetyn valitusosoituksen mukaan päätöksestä ei saa tehdä oikaisuvaatimusta, koska päätös koskee yksinomaan valmistelua tai täytäntöönpanoa.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään poistanut kunnanhallituksen päätökseen liitetyn valitusosoituksen ja tutkinut A:n ja B:n valituksen kunnanhallituksen päätöksestä. Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut seuraavaa:

Sovelletut oikeusohjeet

Kuntalain 89 §:n 1 momentin mukaan kunnanhallituksen ja lautakunnan, niiden jaoston sekä niiden alaisen viranomaisen päätökseen tyytymätön voi tehdä kirjallisen oikaisuvaatimuksen.

Kuntalain 90 §:n 1 momentin mukaan kunnanhallituksen, lautakunnan ja johtokunnan oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta.

Kuntalain 91 §:n mukaan päätöksestä, joka koskee vain valmistelua tai täytäntöönpanoa, ei saa tehdä oikaisuvaatimusta eikä kunnallisvalitusta.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Kun otetaan huomioon kunnanhallituksen päätöksen sisältö kokonaisuudessaan, kunnanhallituksen on katsottava päätöksellään jättäneen oikaisuvaatimuksen tutkimatta. Tähän päätökseen voi edellä mainitut kuntalain säännökset huomioon ottaen hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen.

Maankäyttöinsinöörin Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimistolle tekemä maankäyttö- ja rakennuslain 96 §:ään perustuva hakemus ei sisällä sellaista ratkaisua, johon voisi hakea muutosta. Kunnanhallituksen on tullut jättää oikaisuvaatimus tutkimatta. Kunnanhallituksen päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Tällä päätöksellä ei ole ratkaistu lunastustoimituksen vireillepanoon liittyvää toimivaltakysymystä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian lopputulos huomioon ottaen A ja B joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Hallintolainkäyttölaki 74 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Sari Välke ja Paula Pihlava, joka on myös esitellyt asian.

A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden, kunnanhallituksen ja maankäyttöinsinöörin päätökset. Maankäyttöinsinöörin lunastustoimituksen vireillepanoa koskevan päätöksen täytäntöönpano sekä lunastustoimituksen jatkaminen on kiellettävä, kunnes tämä asia on lainvoimaisesti ratkaistu. Lisäksi A ja B ovat vaatineet, että heidän oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa korvataan laillisine korkoineen.

A ja B ovat valituksensa perusteluissa esittäneet muun ohella seuraavaa:

Kuntalain 91 §:n perustelujen mukaan säännöksen taustalla on ajatus muutoksenhaun keskittämisestä ja nopeuttamisesta siten, että yhtä asiaa koskeva muutoksenhaku voidaan käsitellä kaikilta päätöksenteon osilta yhdessä muutoksenhakuprosessissa. Johdonmukaisesti tämän kanssa on katsottu, että päätöksen valmisteluvaiheessa tapahtuneeseen virheeseen voidaan vedota pääasiaa koskevan muutoksenhaun perusteena.

Valmistelevassa päätöksessä on siten kysymys siitä, että sama asia tulee vielä uudelleen hallinnollisessa päätöksentekomenettelyssä varsinaisesti ratkaistavaksi. Kunnanhallitus on asian aikaisemmassa vaiheessa esittänyt, että lopullisen päätöksen asiassa tekisi Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimisto. Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimisto ei kuitenkaan ole kunnan viranomainen, eikä sen päätösten lainmukaisuutta voida enää hallinnollista tietä varmistaa. Kysymys ei näin ollen voi olla valmistelupäätöksestä kuntalain 91 §:n tarkoittamalla tavalla.

Pirkkalan kunnanhallituksen johtosäännön 2 §:n 2 kappaleen 3 kohdan mukaan kunnanhallitus päättää asemakaavan toteuttamiseksi tarvittavien alueiden, rakennusten, laitteiden ja oikeuksien ostamisesta, myymisestä, vaihtamisesta ja lunastamisesta. Vastaavasti Pirkkalan kunnan lautakuntien johtosäännön 14 §:n 2 kappaleessa todetaan, että maankäyttöinsinööri tekee kiinteistötoimituksia koskevat hakemukset kunnan puolesta ja edustaa kuntaa toimituksissa. Lisäksi hänen toimivaltaansa kuuluu maankäyttö- ja rakennuslain 95 §:ssä tarkoitetuista asioista (katualueen haltuunotosta) päättäminen.

Edellä kuvatuista johtosääntöjen määräyksistä voidaan todeta, että lunastustoimituksen hakemisesta silloin, kun kysymys ei ole katualueen haltuunotosta, päättää kunnanhallitus. Maankäyttöinsinöörillä on toimivalta toimitushakemuksen tekemiseen ja kunnan edustamiseen toimituksessa, mutta hänen toimivaltansa edellyttää ensin kunnanhallituksen päätöstä.

Tässä tapauksessa Pirkkalan kunnanhallitus on käsitellyt teknisen lautakunnan esitystä lunastustoimitukseen ryhtymisestä viimeksi vuonna 2006, jolloin asia on 20.3.2006 pidetyssä kokouksessa jätetty pöydälle. Asian siirtäminen jatkokokoukseen, toisin sanoen asian "pöydälle jättäminen" merkitsee, että asiaa ei ratkaista, vaan sen ratkaiseminen siirretään myöhempään kokoukseen. Asian vireilläolo ei siis välillä lakkaa. Lunastuksen käynnistämistä koskevan esityksen vireilläolo kunnanhallituksessa ei ole päättynyt 20.3.2006 tehdyn pöydällepanopäätöksen seurauksena. Koska esitystä ei sen jälkeen ole kunnasta saadun tiedon mukaan otettu uudelleen käsiteltäväksi ennen toimitushakemuksen tekemistä 17.6.2013, asia on edelleen vireillä kunnanhallituksessa. Tässä tapauksessa maankäyttöinsinöörin hakemuksessa ei siis voi olla kysymys kuntalain 91 §:ssä tarkoitetusta kunnanhallituksen päätöksen täytäntöönpanosta, koska asian käsittely on kunnanhallituksessa edelleen kesken. Toisin sanoen täytäntöönpantavaa päätöstä ei ole olemassa.

Maankäyttöinsinöörin päätöksen merkitystä kuvaa myös se, että aiemmin kunnanhallitus on kokouksessaan 24.3.1997 (§ 7) päättänyt olla ryhtymättä alueen lunastamiseen. Sittemmin valittajat ja muut alueen maanomistajat ovat antaneet kunnalle 18.2.2008 päivätyn sitoumuksen, jossa he ovat sitoutuneet päästämään Tampereen Veden edustajat huoltamaan vesihuoltolinjaa aina tarvittaessa. Sitoumus on jätetty Pirkkalan kunnan tekniselle johtajalle 5.3.2008.

Maankäyttöinsinöörin päätös panna lunastustoimitus vireille on Pirkkalan kunnassa erittäin merkityksellinen ja tärkeä päätös. Valittajilla on oltava oikeus valittaa päätöksestä ja saatava päätöksen oikeellisuus tutkittavaksi kuntalain tarkoittamassa järjestyksessä.

Edellä todetuilla perusteilla maankäyttöinsinöörin päätös panna lunastustoimitus vireille on valituskelpoinen asiaratkaisun sisältävä päätös. Vastakkainen tulkinta johtaisi siihen, että valittajat menettäisivät perustuslain 21 §:ssä ja hyvän hallinnon perusperiaatteissa taatun oikeutensa muutoksenhakuun, koska valituskelpoista päätöstä asiassa ei olisi missään vaiheessa tehty. Kuntalain säännöstä on näin ollen tulkittava perusoikeusmyönteisesti, ja hallinto-oikeuden olisi tullut tutkia valittajien valitus.

Tehdessään 17.4.2013 päivätyn hakemuksen lunastustoimitukseen ryhtymisestä maankäyttöinsinööri on siis tosiasiassa tehnyt asiaratkaisun sisältävän päätöksen asiassa, jonka käsittely on ollut ylemmässä viranomaisessa, eli kunnanhallituksessa, kesken. Maankäyttöinsinööri ei voi puuttua ylemmässä kunnan viranomaisessa kesken olevan asian käsittelyyn.

Korkein hallinto-oikeus on käsitellyt lunastustoimituksen hakemista koskevan päätöksen valituskelpoisuutta ratkaisussaan KHO 2004:74. Ratkaisussa korkeimman hallinto-oikeuden enemmistö on katsonut, että kaupunginhallituksen päätös hakea lunastustoimitusta maankäyttö- ja rakennuslain 97 §:n nojalla oli valmistelua koskeva ratkaisu, joka ei ollut valituskelpoinen. Tämä ratkaisu poikkeaa kuitenkin nyt käsillä olevasta tilanteesta siinä, että ratkaisussa KHO 2004:74 kaupunginhallitus oli ensin antanut toimivaltaisena viranomaisena valittajalle rakennuslain 52 §:n 1 momentin mukaisen rakentamiskehotuksen ja valittajan laiminlyötyä sen noudattamisen päättänyt hakea lunastustoimitusta maankäyttö- ja rakennuslain 97 §:n nojalla. Asiassa ei siis ole missään vaiheessa ollut kysymys siitä, etteikö kaupunginhallitus olisi ollut toimivaltainen tekemään kyseisiä päätöksiä.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa lunastustoimituksen käynnistämistä koskevan esityksen käsittely on ollut kunnanhallituksessa kesken. Maankäyttöinsinööri on ylittänyt toimivaltansa tehdessään asiallisesti lunastustoimitukseen ryhtymistä koskevan ratkaisun ottaen samalla itselleen kunnanhallitukselle kuuluvan päätösvallan ratkaista lunastustoimitukseen ryhtymistä koskevan asian.

Kysymys on näin ollen selvästi valituskelpoisen päätöksen sisältävästä asiaratkaisusta, eikä ainoastaan valmistelevasta päätöksenteosta. Ratkaisun KHO 2004:74 vähemmistön kannan mukaan lunastustoimituksen hakeminen oli myös toimivaltaisen viranomaisen tekemänä valituskelpoinen asiaratkaisu.

A ja B ovat toimittaneet korkeimmalle hallinto-oikeudelle tiedoksi maaoikeudelle tekemänsä valituksen sekä lisäkirjoituksissaan viitanneet hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpään asiantuntijalausuntoon ja maaoikeuden tuomiosta korkeimmalle oikeudelle tekemäänsä valituslupahakemukseen.

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut valituksen ja hylkää sen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

3. Lausuminen lunastustoimituksen vireillepanoa koskevan hakemuksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

1. Valituksen hylkääminen

1.1 Asian käsittelyvaiheet ja kysymyksenasettelu

Pirkkalan maankäyttöinsinööri on maanmittaustoimistolle osoitetulla hakemuksella pyytänyt, että maanmittaustoimisto antaa maankäyttö- ja rakennuslain 96 §:n nojalla määräyksen asemakaavassa osoitettujen ja hakemuksessa tarkemmin yksilöityjen yleisten alueiden lunastamisesta Pirkkalan kunnalle. Hakemus on koskenut muun ohella A:n ja B:n omistamaan tilaan Kesäranta 2 RN:o 1:73 kuuluvaa aluetta.

Hakemuksesta ja asiakirjoista ilmenee, että hakemuksen kohteena olevalla alueella on asemakaavana voimassa Hämeen lääninhallituksen 26.4.1984 vahvistama rakennuskaava, jonka rajausta on osittain muutettu valituksen johdosta 28.8.1985 annetulla korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä. Asemakaavan muutos osalle aluetta on hyväksytty 17.4.2000.

Pirkkalan kunnanhallitus on päätöksessään todennut, ettei muiden ohella A:n ja B:n tekemä oikaisuvaatimus maankäyttöinsinöörin tekemästä toimitushakemuksesta anna aihetta toimenpiteisiin.

Hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, että kunnanhallituksen on katsottava jättäneen oikaisuvaatimuksen tutkimatta. Hallinto-oikeus on hylännyt A:n ja B:n valituksen kunnanhallituksen päätöksestä.

Asiassa on A:n ja B:n valituksen johdosta otettava ensin kantaa siihen, voiko kunnan maankäyttö- ja rakennuslain 96 §:n 1 momentin nojalla tekemä hakemus lunastustoimituksen toimeenpanemiseksi ylipäätään olla hallintolainkäytön alaan kuuluvan muutoksenhaun kohteena.

Kysymystä ratkaistaessa on otettava huomioon, minkälaisia oikeudellisia vaikutuksia hakemuksella lain mukaan on sekä minkälaisia oikeussuojatarpeita ja oikeussuojakeinoja menettelyyn liittyy.

1.2 Sovellettavat ja asiaan liittyvät säännökset

Asemakaavan tarkoitus ja hyväksyminen sekä asemakaavan hyväksymispäätöstä koskeva muutoksenhaku

Maankäyttö- ja rakennuslain 50 §:n mukaan alueiden käytön yksityiskohtaista järjestämistä, rakentamista ja kehittämistä varten laaditaan asemakaava, jonka tarkoituksena on osoittaa alueet eri tarkoituksia varten ja ohjata rakentamista ja muuta maankäyttöä paikallisten olosuhteiden, kaupunki- ja maisemakuvan, hyvän rakentamistavan, olemassa olevan rakennuskannan käytön edistämisen ja kaavan muun ohjaustavoitteen edellyttämällä tavalla.

Maankäyttö- ja rakennuslain 52 §:n mukaan asemakaavan hyväksyy kunnanvaltuusto. Valtuuston päätösvaltaa voidaan muiden kuin vaikutukseltaan merkittävien kaavojen osalta johtosäännössä siirtää kunnanhallitukselle tai lautakunnalle.

Maankäyttö- ja rakennuslain 188 §:n 1 momentin mukaan asemakaavan hyväksymistä koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin kuntalaissa säädetään.

Maankäyttö- ja rakennuslailla, joka on tullut voimaan 1.1.2000, on kumottu rakennuslaki (370/1958) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Maankäyttö- ja rakennuslain 213 §:n siirtymäsäännöksen mukaan rakennuslain nojalla voimaan tullut rakennuskaava on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain mukaisena asemakaavana, jossa ei ole sitovaa tonttijakoa.

Rakennuslain 97 §:n (250/1966) 1 momentin mukaan rakennuskaavan hyväksyi kunnanvaltuusto. Pykälän 2 momentissa säädettiin rakennuskaavan hyväksymistä koskevan päätöksen alistamisesta lääninhallituksen vahvistettavaksi. Rakennuslain 139 § (370/1958) mukaan lääninhallituksen päätöksestä sai valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Kunnan lunastusoikeus asemakaavan toteuttamiseksi

Maankäyttö- ja rakennuslain 90 §:n 1 momentin mukaan kunnan toteutettavaksi kuuluva kunnan tarpeisiin osoitettu muu yleinen alue kuin katualue on kunnan toteutettava, kun asemakaavan mukainen maankäyttö edellyttää toteuttamista, jollei toteuttamisen lykkääminen ole kunnan taloudelliset edellytykset huomioon ottaen perusteltua.

Maankäyttö- ja rakennuslain 96 §:n 1 momentin mukaan kunta saa asemakaava-alueella ilman erityistä lupaa lunastaa sellaisen yleisen alueen sekä sellaisen yleisen rakennuksen asemakaavan mukaisen tontin, joka asemakaavassa on tarkoitettu kunnan laitokselle tai kunnan muihin tarpeisiin.

Aikaisemmin voimassa olleen rakennuslain (370/1958) 50 §:n 1 momentin mukaan kaupunki sai asemakaava-alueella ilman erityistä lupaa lunastaa katualueen, torin, katuaukion, virkistysalueen sekä sellaisen yleisen rakennuksen tontin, liikenne-, vaara- ja erityisalueen, joka on asemakaavassa tarkoitettu kaupungin laitokselle tai muihin kaupungin tarpeisiin. Rakennuslain 111 §:n 1 momentin mukaan, mitä 50 §:ssä säädettiin lunastamisesta asemakaava-alueella, oli vastaavasti voimassa rakennuskaava-alueella.

Kunnan lunastusoikeuden toimeenpano ja sitä koskeva muutoksenhaku

Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslaki) 11 §:n 2 momentin (1144/1999) määräyksen mainitun lain 5 §:n 3 momentissa tarkoitetun lunastuksen sekä sellaisen muun lunastuksen toimeenpanosta, johon hakijalla on oikeus ilman lunastuslupaa, maanmittaustoimisto antaa hakemuksesta. Säännöstä on muutettu lailla 908/2013 siten, että siinä tarkoitetun määräyksen antaa 1.1.2014 lukien Maanmittauslaitos.

Lunastuslain 12 §:n 1 momentin mukaan lunastustoimituksen suorittaa lunastustoimikunta, johon kuuluu toimitusinsinööri ja kaksi uskottua miestä. Puheenjohtajana toimii toimitusinsinööri.

Lunastuslain 88 §:n 1 momentin mukaan lunastustoimituksessa tehtyyn päätökseen saa hakea muutosta valittamalla maaoikeuteen kiinteistönmuodostamislaissa säädetyssä järjestyksessä.

Kiinteistönmuodostamislain 238 §:n 1 momentin mukaan maaoikeuden tuomioon tai päätökseen mainitussa laissa tarkoitetussa asiassa saa hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta valittamalla, jos korkein oikeus oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n nojalla myöntää valitusluvan.

Oikaisuvaatimuksen tekeminen kunnallisasiassa

Kuntalain 89 §:n 1 momentin mukaan kunnanhallituksen ja lautakunnan, niiden jaoston sekä niiden alaisen viranomaisen päätökseen tyytymätön voi tehdä kirjallisen oikaisuvaatimuksen. Päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta.

Kuntalain 91 §:n mukaan päätöksestä, joka koskee vain valmistelua tai täytäntöönpanoa, ei saa tehdä oikaisuvaatimusta eikä kunnallisvalitusta.

1.3 Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Maankäyttö- ja rakennuslaissa ei ole säännöksiä, jotka koskisivat päätöksen tekemistä tilanteessa, jossa kunta hakee lunastustoimitusta maankäyttö- ja rakennuslain 96 §:n 1 momentin nojalla. Maankäyttö- ja rakennuslaissa ei näin ollen myöskään säädetä tuollaisesta päätöksestä valittamisesta. Muutoksenhakuun nyt kysymyksessä olevassa asiassa ei siten maankäyttö- ja rakennuslain 190 §:n 5 momentin viittaussäännöksen perusteella sovelleta hallintolainkäyttölakia vaan kuntalain 11 luvun säännösten mukaisesti kuntalakia.

Maankäyttö- ja rakennuslain 90 §:n 1 momentissa säädetään kunnan velvollisuudesta toteuttaa asemakaavaa siltä osin kuin on kysymys kunnan tarpeisiin osoitetuista muista yleisistä alueista kuin katualueista. Mainitussa säännöksessä tarkoitettu toteuttamisvelvollisuus koskee vain lainvoimaista asemakaavaa. Asemakaavassa osoitettujen aluevarausten ja kaavamääräysten lainmukaisuus muun ohella mainitussa säännöksessä tarkoitettujen yleisten alueiden osalta on siten voitu saattaa sitä ennen muutoksenhakuviranomaisen tutkittavaksi. Mahdollisuus muutoksenhakuun on koskenut myös aikanaan rakennuslain nojalla hyväksyttäjä ja vahvistettuja rakennuskaavoja.

Asemakaavan lainmukaisuus ei edellä lausuttu huomioon ottaen tule enää arvioitavaksi siinä vaiheessa, kun kunta hakee lunastusta maankäyttö- ja rakennuslain 96 §:n 1 momentin nojalla.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa alueen lunastamiseen ei tarvita lunastuslupaa. Siitä huolimatta lunastustoimitushakemusta koskevaa asiaa on syytä verrata lunastusluvan hakemista koskevaan kunnalliseen päätöksentekomenettelyyn. Vakiintuneen oikeuskäytännön (esimerkiksi KHO 1992 A 49) mukaan lunastusluvan hakemista koskevasta kunnan viranomaisen päätöksestä ei saa tehdä oikaisuvaatimusta tai kunnallisvalitusta. Kunnan viranomaisen päätöksenteossa mahdollisesti tapahtuneet virheet voidaan saattaa valitusviranomaisen tutkittavaksi lunastuslupa-asian yhteydessä.

Tämä merkitsee sitä, että vain lunastuslupa-asian asianosaisilla on mahdollisuus saattaa kunnallisen viranomaisen päätöksen lainmukaisuus muutoksenhakuasteen tutkittavaksi. Muutoksenhakuaste on säännön mukaan korkein hallinto-oikeus. Kunnan jäsenillä ei sitä vastoin ole mahdollisuutta kunnallisvalituksen tekemiseen lunastusluvan hakemista koskevasta päätöksestä.

Nyt esillä olevassa asiassa lunastuslupaa ei siis tarvita, vaan kunta on voinut suoraan lain nojalla panna vireille lunastustoimituksen. Lunastustoimikunnan päätöksestä saa tehdä valituksen maaoikeuteen ja sen päätöksestä edelleen korkeimpaan oikeuteen, jos korkein oikeus myöntää valitusluvan.

Mikäli lunastustoimituksen hakemista koskevassa asiassa noudatetaan vastaavaa tulkintaa kuin lunastusluvan hakemista koskevassa oikeuskäytännössä, kunnan jäsenillä ei ole mahdollisuutta tehdä oikaisuvaatimusta tai kunnallisvalitusta kunnan viranomaisen päätöksestä, jolla on haettu lunastuksen toimeenpanoa. Lunastustoimituksen asianosaiset tosin voivat toimituksessa ja muutoksenhaussa ensi vaiheessa maaoikeudessa vedota kunnallisen viranomaisen päätöksenteossa mahdollisesti tapahtuneisiin virheisiin, kuten toimivallan ylitykseen tai esteellisyyteen. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että näiden kunnallisvalitusperusteiden tutkinta siirtyy hallintolainkäytön linjalta yleisen lainkäytön puolelle.

Arvioitaessa nyt kysymyksessä olevan kunnallisen viranomaisen hakemuksen tekemistä koskevan ratkaisun muutoksenhakukelpoisuutta on punnittava vastakkain asianosaisten oikeussuojatarpeita, kunnallisvalituksen käyttöalaa ja menettelyjen sujuvuutta. Kysymyksessä olevat yleiset alueet on osoitettu lainvoiman saaneessa asemakaavassa ja kunnalla on velvollisuus toteuttaa asemakaavaa. Tähän nähden yleisen kunnallisvalitusoikeuden käyttämisen merkitys asiassa on vähäinen. Asianosaisilla on joka tapauksessa mahdollisuus saattaa lunastustoimituksen hakemiseen mahdollisesti liittyvä kunnan virheellinen menettely maaoikeuden tutkittavaksi lunastuksen toimeenpanoa koskevan valituksen yhteydessä. Tähän nähden myöskään kunnan menettelyyn liittyvät asianosaisen oikeussuojatarpeet eivät edellytä sitä, että lunastustoimituksen hakemista koskevaan ratkaisuun tulisi lisäksi voida erikseen hakea muutosta hallintolainkäytön järjestyksessä.

Edellä lausuttu huomioon ottaen maankäyttöinsinöörin maankäyttö- ja rakennuslain 96 §:n nojalla maanmittaustoimistolle tekemä hakemus on ollut vain lunastustoimituksen toimeenpanon valmistelua. Kuntalain 91 § huomioon ottaen siitä ei ole saanut tehdä oikaisuvaatimusta.

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden on näin ollen tullut hylätä A:n ja B:n valitus kunnanhallituksen päätöksestä. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja B:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

3. Täytäntöönpanon kieltämistä koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Petteri Leppikorpi.