Hämeenlinnan hallinto-oikeus 14.9.2012 nro 12/0475/2

Tampereen yhdyskuntalautakunta on 26.6.2012 (219 §) tekemällään päätöksellä myöntänyt B:lle ja C:lle luvan poiketa rakennuskiellosta, pääikkunaetäisyydestä ja rakennusalasta asuinrakennuksen laajentamiseksi, pihasaunan rakentamiseksi ja talousrakennuksen osittaiseksi purkamiseksi Tampereen kaupungin Ala-Pispalan kaupunginosassa tontilla 1352-2, osoitteessa Mäkikatu 65.

Yhdyskuntalautakunnan päätöspöytäkirjassa on lausuttu muun ohella seuraavaa:

Asuinrakennuksen harjakattoista, nyt osittain kylmänä käyttöullakkona toimivaa tilaa korotetaan 0,40 metriä. Korotus mahdollistaa tilojen ottamisen asuinkäyttöön saattamalla yläpohjan rakenteet nykyisten lämmöneristysvaatimusten mukaisiksi. Lisäksi kattorakenteeseen saadaan määräysten mukainen tuuletusrako. Suunniteltu 0,40 metrin korotus ei muuta rakennuksen mittasuhteita merkittävästi. Korotetulta osaltaan rakennus on edelleen melko paljon matalampi verrattuna naapurirakennuksiin.

Mäkikadun toisella puolella, rakennusta vastapäätä sijaitsee pienkerrostalo, jossa on seitsemän asuntoa. Alakerrassa on neljä asuntoa ja yläkerrassa on kolme asuntoa. Yläkerran asunnoista näkyy tällä hetkellä ohut näkymä Pyhäjärvelle vastarannan rantaviivaan puiden lomitse. Katon korottamisen jälkeen yhden yläkerran asunnon järvinäkymät peittyvät siten, että näkyviin jää vastarannan puustovyöhyke. Muissa yläkerran asunnoissa säilyy järvelle vähintään viistonäkymiä.

Pispalan kaavoituksessa ja rakentamisessa ei voida lähteä siitä, että järvinäkymä on aina ratkaisevin tekijä sijoitettaessa rakennusaloja ja harkittaessa kerroslukuja ja massoittelumääräyksiä. Rakennuksen korotus esitetyllä tavalla on tässä hankkeessa mahdollinen.

A ym. ovat valituksessaan Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle vaatineet, että yhdyskuntalautakunnan päätös kumotaan siltä osin kuin B:lle ja C:lle myönnetty poikkeaminen koskee asuinrakennuksen harjakorkeuden korottamista.

Hallinto-oikeuden on tehtävä katselmus havainnoidakseen, miten rakennusluvan mukainen rakentaminen vaikuttaa muutoksenhakijoiden hallitsemien asuntojen päänäkymiin Pyhäjärvelle.

Perusteluissa on todettu muun ohella seuraavaa:

A ym. omistavat vastapäisen kiinteistön omistavan As Oy Tukkimiehenkatu 2:n osakkeet numerot 9-12, 13-14 ja 15-16. Kaikki muutoksenhakijat asuvat kiinteistöllä olevan rakennuksen toisessa kerroksessa sijaitsevissa huoneistoissa.

Tällä hetkellä muutoksenhakijoiden asunnoista on päänäkymä Pyhäjärvelle. Osoitteessa Mäkikatu 65 sijaitsevan asuinrakennuksen korottaminen poikkeusluvan mukaisesti peittäisi kuitenkin lähes täysin valittajien asuntojen näkymät järvelle. Tästä on tarpeettomasti merkittävää haittaa heidän asumisviihtyvyydelleen ja siitä aiheutuu asuntojen arvon aleneminen.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta muutoksenhakijoiden valituksen Tampereen yhdyskuntalautakunnan päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n mukaan valitusoikeus poikkeamispäätöksestä on muun muassa:
1) viereisen tai vastapäätä olevan alueen omistajalla ja haltijalla;
2) sellaisen kiinteistön omistajalla ja haltijalla, jonka rakentamiseen tai muuhun käyttämiseen päätös voi olennaisesti vaikuttaa;
3) sillä, jonka asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa;
4) sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Asunto-osakeyhtiön osakkeenomistajat hallitsevat ainoastaan omistamiaan asunto-osakkeita. Puhevaltaa muutoksenhakuasioissa käyttää lähtökohtaisesti yhtiön hallitus. Tämän vuoksi muutoksenhakijoilla ei ole valitusoikeutta maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n 1 tai 2 kohdan perusteella.

Kun otetaan huomioon myönnetyn poikkeuksen laatu ja laajuus, yhdyskuntalautakunnan päätös ei vaikuta valittajien asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin huomattavasti eikä myöskään välittömästi heidän oikeuteensa, velvollisuuteensa tai etuunsa maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n 3 tai 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Sari Välke ja Elina Tanskanen. Esittelijä Ville Härmä.

A ym. ovat pyytäneet korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi valituksen tutkimista ja asian ratkaisemista varten. Lisäksi he ovat vaatineet, että päätöksen täytäntöönpano kielletään.

Vaatimustensa tueksi muutoksenhakijat ovat viitanneet aikaisemmin esittämäänsä sekä lisäksi lausuneet muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden ratkaisu on maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n vastainen.

Asiassa on riidatonta, että mikäli osoitteessa Mäkikatu 65 sijaitsevaa rakennusta korotetaan myönnetyn luvan mukaisesti, muutoksenhakijoiden näkymä Pyhäjärvelle peittyy joko kokonaan tai oleellisesti heikkenee. Järvinäkymän olemassaololla on suuri merkitys muutoksenhakijoiden asumisviihtyvyydelle ja heidän huoneistojensa arvolle.

Muutoksenhakijoiden kriteerinä heidän ostaessaan asuntojaan on ollut juuri näkymä Pyhäjärvelle. Mäkikatu 65:ssä sijaitsevan rakennuksen korotuksen jälkeen näkymä on vastapäisen talon kattorakenteisiin, mikä muuttaa olennaisesti asumisen luonnetta. Vastapäisen rakennuksen korotuksella on siten huomattava vaikutus heidän asumiseensa. Asiaa arvioitaessa on otettava huomioon myös Pispalan erityispiirteet asuinpaikkana. Kahden järven välisellä kannaksella asumisen mielekkyys ja halukkuus ostaa tietty asunto määräytyy usein järvinäkymien mukaan. Yleisesti on tiedossa, että asunnot, joista on järvinäkymä, ovat kalliimpia kuin vastaavat samalla paikalla olevat asunnot, joitten ikkunoista näkyy vain vastapäisen rakennuksen seinä tai katto.

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n 3 kohdan mukaan valitusoikeus poikkeamispäätöksestä on sillä, jonka asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa huomattavasti vaikuttaa. Saman pykälän 4 kohdan mukaan valitusoikeus poikkeamispäätöksestä on sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Pelkästään asuinhuoneiston ikkunoista avautuvan maiseman muutos ei ole sellainen maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n 3 kohdassa tarkoitettu asumiseen tai muihin oloihin huomattavasti vaikuttava seikka, jonka johdosta muutoksenhakijoille syntyisi valitusoikeus kysymyksessä olevasta poikkeamispäätöksestä. Yhtiön osakkaiden oikeuteen tai etuun maankäyttö- ja rakennuslain 193 §:n 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla välittömästi vaikuttava seikka ei ole myöskään rakentamisesta johtuva maiseman muutos ja tästä mahdollisesti aiheutuva asuntojen arvon alentuminen.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, ei ole perusteita muuttaa lopputulokseltaan hallinto-oikeuden päätöstä, jolla muutoksenhakijoiden valitus on jätetty tutkimatta. Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ei ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Sakari Vanhala, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Mika Seppälä. Asian esittelijä Kirsi Martinkauppi.