Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta 26.5.2011 nro 8/1/2011

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään 8.9.2010 Dnro 1247/3580 - 2010 myöntänyt A:lle yritystukea laivan hankintaan yhteensä 39 589,15 euroa.

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä myös ELY-keskus) on päätöksellään 10.12.2010 dnro 1247/3580 - 2010 lakkauttanut A:lle 8.9.2010 päivätyllä päätöksellä myöntämänsä laivan hankintaa koskevan yrityksen investointituen.

ELY-keskus on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:

Tuensaaja on 23.7.2010 pannut tukihakemuksen vireille Hämeen ELY-keskuksessa. Hämeen ELY-keskukselle on tukea haettaessa toimitettu 2.8.2010 päivätty kauppakirja. Kyseinen kauppakirja on ollut tuen myöntämisen perusteena. Tuen saaja on maksuhakemuksen liitteenä toimittanut 16.7.2010 päivätyn kauppakirjan, jonka tuen saaja on kertonut olevan luonnoskauppakirja. Kyseisessä luonnoskauppakirjassa on maininta käsirahan suorittamisesta 20.7.2010. Maksatustarkastaja on maksuhakemusta käsitellessään kiinnittänyt huomiota siihen, että käsirahan maksamisajankohta on kauppakirjan mukaan ollut 20.7.2010, mikä on tukihakemuksen vireille tuloa aikaisempi ajankohta. Maksatustarkastaja on tarkastanut käsirahan tosiasiallisen maksupäivän maksutositteen alalaidassa olevasta numerosarjasta. Tosiasiallinen käsirahan maksupäivä on ollut 20.7.2010.

Maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annetun lain (1443/2006) 7 §:n mukaan tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tukihakemus on tullut vireille ennen tuettavan toimenpiteen aloittamista. Valtioneuvoston maaseudun yritystoiminnan tukemisesta antaman asetuksen (632/2007, muutettu 266/2010) 39 §:n mukaan investointitukea tai kehittämistukea haettaessa toimenpide katsotaan aloitetuksi, kun hankittaessa kone, laite tai muu käyttöomaisuuteen kuuluva esine tai oikeus, tilaus on tehty tai lopullinen sopimus hankinnasta on allekirjoitettu tai, jos tilausta tai hankintasopimusta ei edellytetä, esineen tai oikeuden hankintahinta on maksettu. Aloittamisen perustuessa hankintahinnan maksuun ensimmäisen erän maksun ajankohta katsotaan aloittamisajankohdaksi maksettaessa hankintahinta useana eränä.

Maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annetun lain (1443/2006) 45 §:ssä säädetään tuen maksamisen keskeyttämisestä ja takaisinperinnästä. Kyseisen säännöksen mukaan viranomainen on velvollinen lopettamaan tuen maksamisen, jos tuen myöntämisen tai maksamisen edellytykset eivät ole täyttyneet.

Tuen saaja on selvityksessään kertonut, että käsiraha on toiminut aluksen varausmaksuna, ja varausmaksun suorittamisen jälkeen aluksen myynti on lopetettu. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan tuen saaja on viimeistään maksaessaan käsirahan 20.7.2010 tehnyt aluksesta sitovan tilauksen asetuksen 39 §:ssä edellytetyllä tavalla. ELY-keskus on päättänyt lopettaa tuen maksamisen, koska tuettu toimenpide on maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annetun lain (1443/2006) 7 §:n vastaisesti aloitettu ennen tukihakemuksen vireille tuloa.

Tuen saaja on tapaamisessa 18.11.2010 vedonnut siihen, että ELY-keskuksen olisi jo tuen myöntämisvaiheessa tullut kiinnittää huomiota käsirahan maksamispäivään. Tuen saaja on oikeassa siinä, että ELY-keskus olisi jo tuen myöntämisvaiheessa voinut käsirahan maksukuitista huomata käsirahanmaksupäivän olevan 20.7.2010. Tämä on kuitenkin havaittu vasta maksatuksessa, koska maksatustarkastajalla on ollut käytössään 16.7.2010 päivätty luonnoskauppakirja, jossa käsirahasta on nimenomaisesti sovittu. Sen sijaan tuen myöntämisvaiheessa kyseistä asiakirjaa ei ole ollut käytettävissä. Tällä seikalla ei kuitenkaan ole merkitystä tuen lopettamisen edellytyksiä arvioitaessa. Tuettavan toimenpiteen aloittamiskielto on ehdoton säännös, jonka osalta viranomaisella ei ole harkintavaltaa. ELY-keskus ei voi rahoittaa toimenpidettä, jos toimenpide on aloitettu ennen tukihakemuksen vireille tuloa. Näin on siinäkin tapauksessa, että tämä huomattaisiin vasta tuen myöntämisen jälkeen maksatusvaiheessa, kuten tässä tapauksessa.

Lisäksi tuen saaja on tapaamisessa esittänyt, ettei hän ole voinut laittaa tukihakemusta vireille ennen kuin yrityksen nimi on ilmoitettu kaupparekisteriin. Ilmoitus kaupparekisteriin on tehty 23.7.2010, jolloin myös tukihakemus on pantu vireille. Maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annetun lain (1443/2006) 4 §:n 3 kohdassa määritellään yritys siten, että yrityksellä tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai yhteisöä, joka elinkeinonaan harjoittaa tai ryhtyy harjoittamaan taloudellista toimintaa. Lisäksi lain 5 §:ssä säädetään tuen saajaa koskevista yleisistä edellytyksistä. Lain 5 §:n 1 momentin mukaan tuen saaja voi olla julkisoikeudellinen tai yksityisoikeudellinen oikeushenkilö taikka luonnollinen henkilö. Kaupparekisteri-ilmoituksen tekeminen ei ole tukihakemuksen vireillepanemisen ehto. Näin ollen sillä, että ilmoitus kaupparekisteriin on tehty 23.7.2010, ei ole merkitystä maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annetun lain (1443/2006) 7 §:n soveltamisen kannalta, vaan maaseudun yritystoiminnan tukemisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (632/2007, muutettu 266/2010) 39 §:n mukaiseksi toimenpiteen aloittamisajankohdaksi voidaan katsoa kaupparekisteri-ilmoituksen tekemistä aikaisempi ajankohta.

Koska tuettu toimenpide on aloitettu ennen tukihakemuksen vireille tuloa, tuen myöntämisen ja maksamisen edellytykset eivät ole täyttyneet. Näin ollen Hämeen ELY-keskuksella on maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annetun lain (1443/2006) 45 §:n mukainen peruste lopettaa tuen maksaminen.

A on valituksessaan vaatinut, että ELY-keskuksen päätös kumotaan ja elinkeinonharjoittajalle myönnetään yrityksen investointitukea laivan hankintaan Hämeen ELY-keskuksen 8.9.2010 tekemän päätöksen dnro 1247/3580-2010 mukaisesti yhteensä 39 589,15 euroa.

Vaatimuksen tueksi on esitetty seuraavaa:

Valittaja on heinäkuussa 2010 neuvotellut tuen kohteena olevan laivan hankintaan liittyvistä kaupan ehdoista. Lahdessa 16.7.2010 päivätty kauppakirja on ainoastaan luonnos, josta puuttuu valittajan allekirjoitus. Laivasta 20.7.2010 maksettu 13 700,00 euron suoritus on ollut varausmaksu, jolla valittaja on saanut etuosto-oikeuden kyseiseen laivaan. Varausmaksu on maksettu välittäjän tilille. Huomionarvoista on, että varausmaksu on ollut ainoastaan 1/10 eli vähäiseksi luokiteltava osuus laivan kokonaishankintahinnasta. Halutessaan valittaja olisi voinut peruuttaa varauksen, jolloin hän olisi saanut varausmaksun kokonaisuudessaan takaisin. Kysymys ei siis ole ollut varsinaisesta käsirahasta eli kauppahinnan osasuorituksesta.

Varausmaksu on ollut välttämätöntä suorittaa, jotta laiva on saatu pois yleisiltä markkinoilta. Varausmaksun suorittaminen on perustunut vastaavissa kaupoissa noudatettavaan käytäntöön. Kaupassa välittäjänä toimineen henkilön mukaan kyseisiä laivoja on myynnissä vuosittain noin yksi kappale ja valittajan varaama laiva olisi ilman varausmaksun suorittamista mennyt nopeasti kaupaksi. Valittaja on varausmaksun suorittamisen jälkeen 23.7.2010 tehnyt tukihakemuksen Hämeen ELY-keskukselle. Ajallisesti varausmaksun maksamisen ja tukihakemuksen jättämisen välillä on eroa ainoastaan kolme päivää. Lopullinen kauppakirja laivasta on tehty 2.8.2010. Kauppakirjan allekirjoituksin kauppahinta on kuitattu kokonaisuudessaan maksetuksi. Edellä mainitut perusteet huomioon ottaen toimenpidettä ei ollut tukihakemusta jätettäessä aloitettu siinä mielessä kuin maaseudun yritystoiminnan tukemisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (632/2007, muut. 266/2010) 39 §:ssä säädetään. Siten tukihakemus on tullut vireille ennen toimenpiteen aloittamista.

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on lausunnossaan esittänyt, että maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annetun lain (1443/2006) 45 §:n mukaan viranomainen on velvollinen keskeyttämään tuen maksamisen, jos tuen myöntämisen tai maksamisen edellytykset eivät ole täyttyneet. Keskeytyksellä tarkoitetaan sekä väliaikaista keskeytystä että tuen maksamisen lopettamista. Säännös ei ole harkinnanvarainen, vaan viranomaista velvoittava. Kyseisen lain 7 §:n mukaan tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tukihakemus on tullut vireille ennen tuettavan toimenpiteen aloittamista. Jos toimenpide on aloitettu ennen tukihakemuksen vireille tuloa, tuen myöntämisen edellytykset eivät ole täyttyneet, ja ELY-keskuksen tulee lopettaa tuen maksaminen.

ELY-keskuksen lausunnossa todetaan myös, että maaseudun yritystoiminnan tukemisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (632/2007, muut. 266/2010) 39 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan investointitukea tai kehittämistukea haettaessa toimenpide katsotaan aloitetuksi, kun hankittaessa kone, laite tai muu käyttöomaisuuteen kuuluva esine tai oikeus, tilaus on tehty tai lopullinen sopimus hankinnasta on allekirjoitettu tai, jos tilausta tai hankintasopimusta ei edellytetä, esineen tai oikeuden hankintahinta on maksettu. Pykälän 3 momentin mukaan aloittamisen perustuessa hankintahinnan maksuun ensimmäisen erän maksun ajankohta katsotaan aloittamisajankohdaksi maksettaessa hankintahinta useana eränä.

Asetuksen 39 §:ää on tulkittu siten, että aloittaminen on tapahtunut, kun on tehty jokin pykälän 2 momentin 4 kohdassa mainituista toimista.

Tässä tapauksessa ratkaisevaa on ollut hetki, jolloin valittaja on tehnyt tilauksen. Valittaja on viimeistään 20.7.2010 tehnyt asetuksen 39 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetun tilauksen maksaessaan käsirahan taikka varausmaksun. Luonnoskauppakirjassa, joka on päivätty 16.7.2010, käsirahan maksukuitissa ja tuen saajan 17.10.2010 päivätyssä kirjallisessa selvityksessä käytetään termiä käsiraha. Toisaalta sillä, onko kyseessä varsinainen käsiraha, ei ole asiassa merkitystä. Kyseisen maksun maksamalla valittaja on saanut aluksen pois yleisiltä markkinoilta ja varatuksi sen itselleen. Tällöin on kyse toimesta, jota tavanomaisessa kielenkäytössä voidaan kutsua tilaukseksi. Valittajan mukaan 13 700 euron maksu ei ole ollut osa kauppahintaa. Kuitenkin 16.7.2010 päivätyssä luonnoskauppakirjassa on todettu, että kauppahinnasta maksetaan käsirahana 13 700 euroa välittäjäyhtiön tilille viimeistään 20.7.2010. Näin ollen 13 700 euron käsirahaerä on ollut osa 137 000 euron kauppahintaa.

A on vastineessaan esittänyt, että vaikka luonnoskauppakirjassa 16.7.2010 puhutaan käsirahan maksamisesta, ei kysymys ole ollut varsinaisesta käsirahasta. Maksettu 13 700 euroa olisi saatu takaisin, jos kauppa ei jostain syystä olisi toteutunut. Varausmaksun suorittamalla on saatu etuosto-oikeus ostaa/tilata kyseinen laiva. A:lle ei kuitenkaan ole syntynyt mitään velvollisuutta ostaa laivaa. Varausmaksun suorittaminen ei myöskään ole tarkoittanut sitä, että laivasta olisi tehty sitova tilaus. Varausmaksun suorittaminen on ollut välttämätöntä, jotta elinkeinonharjoittaja on saanut mahdollisuuden kyseisen laivan ostoon.

Tukihakemus on tullut vireille Hämeen ELY-keskuksessa 23.7.2010. Lopullinen kauppakirja laivan ostamisesta on allekirjoitettu 2.8.2010 eli vasta tukihakemuksen jättämisen jälkeen. Tilausta ei ollut tehty eikä lopullista sopimusta hankinnasta allekirjoitettu ennen tukihakemuksen vireille tuloa. Myöskään mitään hankintahintaa ei ollut tässä vaiheessa maksettu. Siten mitään estettä tuen myöntämiselle tai maksamiselle ei ollut olemassa.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on hylännyt A:n ELY-keskuksen päätöksestä tekemän valituksen

Valituslautakunta on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:

Keskeiset sovellettavat säännökset

Maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annetun lain (1443/2006, muut. 1478/2007 ja 1503/2009) 7 §:n 3 momentin mukaan tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tukihakemus on tullut vireille ennen tuettavan toimenpiteen aloittamista. Kyseisen lain 45 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on velvollinen keskeyttämään tuen maksamisen ja perimään tuen takaisin muun muassa, jos tuen myöntämisen tai maksamisen edellytykset eivät ole täyttyneet.

Maaseudun yritystoiminnan tukemisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (632/2007, muut. 266/2010) 39 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan investointitukea tai kehittämistukea haettaessa toimenpide katsotaan aloitetuksi, kun hankittaessa kone, laite tai muu käyttöomaisuuteen kuuluva esine tai oikeus, tilaus on tehty tai lopullinen sopimus hankinnasta on allekirjoitettu tai, jos tilausta tai hankintasopimusta ei edellytetä, esineen tai oikeuden hankintahinta on maksettu. Pykälän 3 momentin mukaan aloittamisen perustuessa hankintahinnan maksuun ensimmäisen erän maksun ajankohta katsotaan aloittamisajankohdaksi maksettaessa hankintahinta useana eränä.

Asian arviointi ja johtopäätös

Maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annettua lakia (1443/2006) koskevan hallituksen esityksen (HE 192/2006 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan lain 7 §:n 3 momentin mukaan tukea ei voitaisi myöntää toimintaan, joka on aloitettu ennen tukihakemuksen vireille tuloa. Kysymyksessä on edellytys, joka liittyy tuen vaikuttavuuteen ja kannustinvaikutukseen. Tuen kohteena ei voisi olla toimenpide, johon olisi ryhdytty joka tapauksessa. Maaseudun yritystoiminnan tukemisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (632/2007, muut. 266/2010) 39 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan investointitukea tai kehittämistukea haettaessa toimenpide katsotaan aloitetuksi, kun hankittaessa kone, laite tai muu käyttöomaisuuteen kuuluva esine tai oikeus, tilaus on tehty tai lopullinen sopimus hankinnasta on allekirjoitettu tai, jos tilausta tai hankintasopimusta ei edellytetä, esineen tai oikeuden hankintahinta on maksettu. Pykälän 3 momentin mukaan aloittamisen perustuessa hankintahinnan maksuun ensimmäisen erän maksun ajankohta katsotaan aloittamisajankohdaksi maksettaessa hankintahinta useana eränä.

Valittajan mukaan laivan hankintaa ei voida katsoa aloitetuksi ennen tukihakemuksen vireille tuloa, koska ennen tukihakemuksen vireille tuloa maksettu käsiraha ei ole varsinainen käsiraha ja siten se ei myöskään ole osa laivan hankintahintaa. Valittajan ELY-keskukselle 18.10.2010 esittämän selvityksen mukaan käsiraha toimi aluksen varausmaksuna, jolloin sen aktiivinen myynti lopetettiin, ja jos kauppa olisi jostain syystä peruuntunut, niin käsiraha olisi joka tapauksessa mennyt myyntiä hoitavalle välittäjälle. Välittäjäyhtiön edustajan 3.2.2011 päivätyn selvityksen mukaan aluskaupan luonteeseen kuuluu, että ostaja maksaa niin sanotun deposition meklaritilille pitääkseen aluksen varattuna ja poissa markkinoilta. Selvityksen mukaan ostaja on oikeutettu käsirahan palautukseen, mikäli hän ei saa esimerkiksi rahoitusta järjestettyä määrätyssä ajassa. Valittaja on siis esittänyt kyseisen käsirahaksi nimetyn rahasumman luonteesta valituslautakunnalle osittain ristiriitaista selvitystä.

Valituslautakunta on todennut, että maaseudun yritystoiminnan tukemisesta annetun asetuksen (632/2007, muut. 266/2010) 39 §:ää tulee tulkita sen periaatteen pohjalta, että yrityksen investointitukea ei ole tarkoituksenmukaista myöntää sellaiseen toimenpiteeseen, johon olisi ryhdytty joka tapauksessa. Valituslautakunta on katsonut, että tapauksen olosuhteita tulee arvioida kokonaisuutena sen selvittämiseksi, voidaanko kyseinen laivan tilaus katsoa tehdyksi ennen tukihakemuksen vireille tuloa.

Valituslautakunnan käsityksen mukaan tapauksen olosuhteita kokonaisuutena tarkastellen valittajan voidaan katsoa tehneen laivasta maaseudun yritystoiminnan tukemisesta annetun asetuksen 39 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaisen tilauksen ennen 23.7.2010 tapahtunutta tukihakemuksen vireille tuloa, koska hän on laatinut laivan myyjän kanssa 16.7.2010 päivätyn kauppakirjan, jonka perusteella hän on maksanut 13 700 euron käsirahan/varausmaksun 20.7.2010 välittäjäyhtiön tilille. Lisäksi sekä 16.7.2010 päivätyn kauppakirjan että 2.8.2010 päivätyn kauppakirjan mukaan valittaja on tarkastanut laivan 12.7.2010, jotta se voitaisiin myydä siinä kunnossa kun se on tarkastettaessa ollut, ja myös koeajanut ja hyväksynyt laivan.

Näillä perusteilla ja ottaen huomioon oikeusohjeissa mainitut säännökset valituslautakunta on tehnyt ratkaisulauselmasta ilmenevän päätöksen eikä muuta valituksenalaisen päätöksen lopputulosta.

Valituslautakunnan soveltamat oikeusohjeet

Laki maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista (1443/2006, muut. 1478/2007, 1187/2009 ja 1503/2009) 1, 2, 3, 6, 7, 11, 13, 23, 26, 28, 29, 33, 34, 35, 37, 45, 49 ja 57 §
Valtioneuvoston asetus maaseudun yritystoiminnan tukemisesta (632/2007, muut. 271/2008 ja 266/2010) 1, 10, 21, 29 ja 39 §
Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma vuosille 2007 - 2013

Asian ovat ratkaisseet valituslautakunnan jäsenet Esa Bomström, Jukka Anttila ja Ari Vesikkala. Esittelijä Karita Koskinen.

A on valituksessaan vaatinut, että maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ja ELY-keskuksen päätökset kumotaan ja hakemus, joka koskee yrityksen investointitukea laivanhankintaan hyväksytään ELY-keskuksen 8.9.2010 tekemän päätöksen dnro 1247/3580-2010 mukaisesti.

Asiassa on kysymys siitä, milloin päätöksen kohteena oleva hanke on aloitettu. Keskeistä on, miten valtioneuvoston maaseudun yritystoiminnan tukemisesta annetun asetuksen 39 §:ää sovelletaan. Asetuksenantovaltuutus perustuu maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annetun lain (1443/2006) 7 §:ssä olevaan valtuutukseen. Hallituksen esityksen perusteluissa ei oteta tarkempaa kantaa aloittamisen ajankohtaan, vaan se on jätetty valtioneuvoston asetuksen varaan.

Kysymys on puheena olevan asetuksen 39 §:n 2 momentin 4 kohdan soveltamisesta. Kohdan mukaan toiminta katsotaan aloitetun hankittaessa kone, laite tai muu käyttöomaisuuteen kuuluvat esine tai oikeus, kun 1) tilaus on tehty tai 2) lopullinen sopimus on allekirjoitettu tai 3) jos tilausta tai hankintasopimusta ei edellytetä, esineen tai oikeuden hankintahinta on maksettu.

Puheena olevan asetuksen 39 §:n 3 momentin mukaan aloittamisen perustuessa hankintahinnan maksuun ensimmäisen erän maksun ajankohta katsotaan aloittamisajankohdaksi maksettaessa hankintahinta useana eränä.

ELY-keskuksen perustelu, jonka mukaan elinkeinonharjoittaja olisi 20.7.2010 tehnyt asetuksen 39 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaisen tilauksen, ei pidä paikkaansa. Tilauksella ja sopimuksella on tietty ero. Myyjäosapuolen laatima luonnoskauppakirja ei saa aikaan tilausta eikä sopimusta.

Kaupan yhteydessä on laadittu kaksi kauppakirjaa, 16.7.2010 päivätty ja 2.8.2010 päivätty kauppakirja. Kun kysymys on 137 000 euron hankkeesta, johon liittyy avustushakemus, on luonnollista, että ensin laaditaan luonnoskauppakirja, jonka perusteella tehdään myöhemmin lopullinen kauppakirja. 16.7.2010 päivätty kauppakirja on luonnos. 2.8.2010 allekirjoitetulla kauppakirjalla, jossa on sekä ostajan että myyjän allekirjoitus, kaupan osapuolet ovat tehneet keskenään lopullisen sopimuksen.

Luonnos on ollut tarpeen investointitukihakemuksen täyttämistä varten, koska siinä on kootusti tietoa hankkeen kohteesta. Se, että luonnoksessa on ollut myyjän puolelta allekirjoitus, ei tee luonnoksesta kauppakirjaa. Sopimus syntyy vasta sen jälkeen, kun kummatkin osapuolet ovat siihen sitoutuneet eli allekirjoittaneet sen. Tässä tapauksessa sopimukselta vaaditaan vielä erikseen kirjallista muotoa, koska sen kohteena on Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin alusrekisterin rekisteröimispakon kohteena oleva alus. Rekisteröinti ei onnistu ilman kirjallista saantokirjaa.

Valituslautakunta on perusteluissaan antanut merkitystä sille, että ostaja on ennen kauppaa tarkistanut ostamansa laivan. Huolellisen ostajan velvollisuuteen kuuluu tarkistaa ostamansa kohde. Jos kauppa syntyy, hyvään kauppakirjatapaan kuuluu mainita, milloin kaupan kohde on tarkistettu ja missä kunnossa se myydään. Tarkastuspäivämaininta ei osoita muuta kuin että kauppakirjan laatija on laittanut siihen oikean ehdon.

20.7.2010 maksettu 13 700 euroa on aluskauppaan liittyvä varausmaksu, ei käsiraha. Alusten kauppatapaan kuuluu maksaa varausmaksu, joka palautuu ostajalle, jos kauppaa ei tehdäkään. Varsinainen kauppa vaatii alusrekisterin määräysten vuoksi kirjallisen muodon. Pätevä sopimus syntyy aluskaupassa vasta kirjallisella kauppakirjalla. Pelkällä rahasuorituksella ostaja ei ole vielä sitoutunut mihinkään.

Koska hankinta vaatii kirjallisen sopimuksen, ei valtioneuvoston asetuksen 39 §:n 3 momentin 3 kohtaa voida soveltaa. Pelkkä maksu ei saa aikaan mitään sopimusta. Varausmaksun maksua ei siis tämänkään takia voida katsoa aloittamisajankohdan syntyhetkeksi. Varausmaksu tilitetään myyjälle vasta sen jälkeen, kun myyjä on täyttänyt kaupan ehdot ja omistusoikeus on siirtynyt ostajalle.

Investointituen kohteena olleen aluksen hankkiminen on vaatinut kirjallisen kauppakirjan, joka on allekirjoitettu 2.8.2010. Investointitukihakemus on jätetty ELY-keskukseen 23.7.2010 eli ennen hankkeen aloittamista. Kaupan kohteeseen suoritettu tutustuminen ennen kaupantekoa, luonnoskauppakirjan tekeminen sekä varausmaksun maksaminen ovat olleet valmistelevia toimenpiteitä, eivät hankkeen aloittamista. Toimenpiteet ovat olleet tarpeen hakemuksen tekemistä varten sekä sen varmistamiseksi, että myönteisen päätöksen tullessa on olemassa oikeanlainen ja kunnollinen alus, jota varten investointituki on haettu.

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on lausunnossaan toistanut aiemmin esittämänsä ja lisäksi esittänyt, että tuensaaja on viimeistään 20.7.2010 tehnyt asetuksen 39 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetun tilauksen maksaessaan käsirahan taikka varausmaksun. Luonnoskauppakirjassa, joka on päivätty 16.7.2010, käsirahan maksukuitissa ja tuen saajan 17.10.2010 päivätyssä kirjallisessa selvityksessä käytetään termiä käsiraha. 16.7.2010 päivätyssä luonnoskauppakirjassa todetaan, että ”Kauppahinnasta maksetaan käsirahana 13 700,- euroa välittäjäyhtiön tilille ... viimeistään 20.7.2010.” ELY-keskuksella on päätöstä tehdessään ollut sellainen käsitys, että 13 700 euron käsirahaerä on ollut osa 137 000 euron kauppahintaa.

Tapauksessa on kysymys siitä, miten valtioneuvoston asetuksen 39 §:n 2 momentin 4 kohdan säännöstä on tulkittava. Harkittavaksi tulee, missä vaiheessa ”tilaus on tehty” -kriteeri täyttyy sekä onko asiassa annettava merkitystä varausmaksun maksamiselle ja maksun luonteelle.

Asiaa tulee tulkita siten, että otetaan huomioon maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annetun lain (1443/2006) 7 §:n 3 momentin tarkoitus. Hallituksen esityksessä (HE 192/2006 vp) todetaan sanotun lainkohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa, että tukea ei voitaisi 3 momentin mukaan myöntää toimintaan, joka on aloitettu ennen tukihakemuksen vireille tuloa. Kysymyksessä on edellytys, joka liittyy tuen vaikuttavuuteen ja kannustinvaikutukseen. Tuen kohteena ei voisi olla toimenpide, johon olisi ryhdytty joka tapauksessa.

Valtioneuvoston asetuksen 39 §:n 2 momentin 4 kohdassa mainitaan koneiden ja laitteiden lisäksi ”tai muu käyttöomaisuuteen kuuluva esine tai oikeus”. Kyse on muusta käyttöomaisuuteen kuuluvasta esineestä.

ELY-keskuksen päätös on perustunut lakiin, minkä vuoksi valitus on hylättävä aiheettomana.

A on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja esittänyt lisäksi, että valtioneuvoston asetuksen 39 §:n 2 momentin 4 kohdassa tilaus ja sopimuksen teko ovat ensisijaisia ja rinnakkaisia aloittamisen hetkiä ja että hankintahinnan maksu ratkaisee aloituskohdan vasta, jos tilausta tai hankintasopimusta ei edellytetä. Alus on hankintakohde, jota ei voi hankkia pätevästi sen alusrekisteriin kirjaamisvelvollisuuden vuoksi muulla tavalla kuin tekemällä kirjallinen sopimus eli hankintasopimus. Hankintahinnan maksuajankohta ei siten ole se seikka, joka ratkaisee aloittamisen ajankohdan.

ELY-keskus on tulkinnut lausunnossaan edelleenkin varausmaksun merkityksen väärin. Varausmaksu ei ole hankintahinnan ensimmäisen erän maksu, vaan se on meklarille maksettu maksu, joka pysäyttää aluksen kauppaamisen muille. Varausmaksu palautetaan meklarilta maksajalle, jos kauppaa ei synny. Meklarin hallussa oleva varausmaksu siirretään meklarilta myyjälle vasta viimeisenä eränä sen jälkeen, kun myyjä on täyttänyt kaikki kauppaan liittyvät velvollisuutensa ja omistusoikeus on siirtynyt ostajalle. Meklari pitää varausmaksua hallussaan kaupanteon alkuvaiheessa ostajan eikä myyjän lukuun. Kysymyksessä ei siten ole valtioneuvoston asetuksen 39 §:n 3 momentissa mainittu ensimmäinen maksu myyjälle, vaan aluskauppaan kuuluva varausmaksun nimellä tapahtuva rahavarojen siirto. Juridisesti kysymys on tuossa vaiheessa vielä rahavarojen siirrosta päämieheltä (=ostaja) valtuutetulle (=meklari), ei rahavarojen siirrosta myyjälle.

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ja Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätökset kumotaan.

Sovellettavat oikeusohjeet

Maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annetun lain (1443/2006) 7 §:n 3 momentin mukaan tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tukihakemus on tullut vireille ennen tuettavan toimenpiteen aloittamista.

Saman pykälän 4 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin luvan esittämisestä ja tuettavan toimenpiteen alkamisajankohdasta eri tukien osalta.

Saman lain 45 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on velvollinen keskeyttämään tuen maksamisen ja perimään tuen takaisin, jos tuen myöntämisen tai maksamisen edellytykset eivät ole täyttyneet.

Maaseudun yritystoiminnan tukemisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (632/2007) 39 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan investointitukea tai kehittämistukea haettaessa toimenpide katsotaan aloitetuksi, kun hankittaessa kone, laite tai muu käyttöomaisuuteen kuuluva esine tai oikeus, tilaus on tehty tai lopullinen sopimus hankinnasta on allekirjoitettu tai, jos tilausta tai hankintasopimusta ei edellytetä, esineen tai oikeuden hankintahinta on maksettu.

Saman pykälän 3 momentin mukaan aloittamisen perustuessa hankintahinnan maksuun ensimmäisen erän maksun ajankohta katsotaan aloittamisajankohdaksi maksettaessa hankintahinta useana eränä.

Lainvalmisteluvaiheista

Hallituksen esityksen 192/2006 vp yksityiskohtaisissa perusteluissa on 7 §:n 1 momentin kohdalla esitetty muun muassa, että tukea ei voitaisi pykälän 3 momentin mukaan myöntää toimintaan, joka on aloitettu ennen tukihakemuksen vireille tuloa. Kysymyksessä on edellytys, joka liittyy tuen vaikuttavuuteen ja kannustinvaikutukseen.

Saman hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on 45 §:n 1 momentin kohdalla esitetty muun muassa, että pykälässä säädettäisiin tuen takaisinperinnästä. Takaisinperinnän perusteista on säädetty rahoituslain 46 §:ssä. Lakiehdotukseen on otettu tuen myöntämisen ja maksamisen keskeiset edellytykset ja tuen ehdot. Näin ollen takaisinperinnän perusteet määriteltäisiin näiden edellytysten ja ehtojen kannalta. Viranomainen olisi 45 §:n 1 momentin mukaan velvollinen keskeyttämään tuen maksamisen ja ryhtymään virheellisesti tai perusteetta maksetun tuen takaisinperintään, jos tuen myöntämisen tai maksamisen edellytykset eivät ole täyttyneet.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Asiassa on kysymys Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2007 - 2013 mukaisen yrityksen investointituen maksatuksen keskeyttämisestä.

Asiassa ratkaistava oikeuskysymys on, mikä merkitys laivan ostamista koskevalle esisopimukselle ja käsirahalle/varausmaksulle on annettava.

Kaupan esisopimus lastialuksen myynnistä ja luovuttamisesta on allekirjoitettu Rederi AB F:n ja A:n välillä 16.7.2010. Kauppakirjan mukaan kauppahinnasta maksettiin käsirahana 13 700 euroa Oy välittäjäyhtiön tilille viimeistään 20.7.2010. Loput kauppahinnasta 123 300 euroa oli maksettava myyjän tilille ennen aluksen luovutusta.

Elinkeinonharjoittajan yritystukihakemus on tullut Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa vireille 23.7.2010. Lopullinen kauppakirja, jolla loppukauppahinta on kuitattu maksetuksi, on allekirjoitettu osapuolten välillä 2.8.2010 sen jälkeen, kun Rederi AB F:n hallitus on samana päivänä pitämässään kokouksessa päättänyt myydä aluksen A:lle hintaan 137 000 euroa.

Nyt kysymyksessä olevan aluskaupan luonteeseen kuuluu, että ostaja maksaa niin sanotun deposit-varausmaksun meklaritilille pitääkseen aluksen varattuna ja poissa markkinoilta. Ostaja on oikeutettu varausmaksun palautukseen, mikäli hän ei saa esimerkiksi rahoitusta järjestetyksi määrätyssä ajassa. Deposit-varausmaksu tilitetään meklaritililtä myyjälle vasta, kun kaikki kaupan velvoitteet on myyjän taholta täytetty ja omistusoikeus on siirretty ostajalle.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että lopullinen sopimus aluksen hankinnasta on syntynyt osapuolten välillä 2.8.2010, koska vasta tuona päivänä Rederi AB F:n hallitus on kokouksessaan päättänyt myydä aluksen A:lle. Edelleen korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei varausmaksu ole käsiraha, koska se palautetaan ostajalle, mikäli kauppaa ei jostain syystä synny. Sitä ei voida pitää myöskään ensimmäisenä maksueränä, koska se tilitetään myyjälle vasta, kun kaikki kaupan velvoitteet on myyjän taholta täytetty. Aluksen hankintaa ei näin ollen ole aloitettu ennen tukihakemuksen tekemistä edellä selostetuissa säännöksissä tarkoitetulla tavalla.

Edellä lausuttu huomioon ottaen Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ei olisi mainitsemillaan perusteilla tullut keskeyttää myöntämänsä yritystuen maksamista. Tämän vuoksi maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan valituksenalainen päätös ja Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätös 10.12.2010 dnro 1247/3580-2010 on kumottava.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Liisa Heikkilä. Asian esittelijä Tuulia Riikonen.