A Oy harjoitti pääasiallisesti factoringtoimintaa. Yhtiö osti asiakkailtaan laskusaatavia ja kantoi luottotappioriskin velallisten laiminlyönnistä. Yhtiö peri factoringpalvelusta asiakkailtaan vastikkeena vuosimaksun mahdollisuudesta käyttää yhtiön palveluja, kiinteän laskukohtaisen hallinnointipalkkion sekä saatavien määrään perustuvan prosentuaalisen korvauksen.

Kun otettiin huomioon arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY rahoituspalvelujen myyntiä ja saamisten perimistä koskevat säännökset ja niiden tulkintaa koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, A Oy:n toimintaa pidettiin verollisena saamisten perimisenä, johon ei sovellettu arvonlisäverolaissa ja arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettua rahoituspalvelujen verovapautusta. Yhtiön tuli suorittaa arvonlisäveroa asiakkailtaan perimästä vuosimaksusta, hallinnointipalkkiosta ja prosentuaalisesta korvauksesta.

Ennakkoratkaisu ajalle 2.2.2010 - 31.12.2011.

Äänestys 3-2.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 41 § ja 42 § 1 momentti
Neuvoston direktiivi 2006/112/EY yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 135 artikla 1 kohta d alakohta
Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-305/01, MKG-Kraftfahrzeuge-Factoring, ja C-175/09, AXA

Årsboksbeslut