Kouvolan hallinto-oikeus 31.10.2011 nro 11/0439/1

Kärkölän kunnanhallitus on 10.9.2010 antamallaan päätöksellä myöntänyt X Oy:lle luvan soran ja hiekan ottamiseen Kärkölän kunnan Hähkäniemen kylässä sijaitsevalta tilalta Santamäki RN:o 25:4. Ottamisalueen pinta-ala on 6,413 hehtaaria. Haettu ottamismäärä on 780 000 k-m ³ , vuotuinen ottamismäärä 52 000 k-m ³ ja ottamisaika 15 vuotta.

Kunnanhallitus on myöntänyt luvan kymmeneksi vuodeksi seuraavin lupamääräyksin:

1. Ottamisalueen rajat on merkittävä selvästi maastoon.

2. Liikenteen aiheuttama pölyäminen on estettävä tarvittaessa kastelemalla vedellä.

3. Maa-ainesten oton vaikutusta pohjaveden laatuun on seurattava nykyisin tarkkailussa olevasta kolmesta pohjavesiputkesta ja lähistön kahdesta yksityisestä kaivosta liitteenä 39a/2010 olevan ohjeen mukaisesti. Pohjaveden pinnan tasoa pohjavesiputkista ja ottoalueen itäpuolella sijaitsevasta yksityiskaivosta on mitattava helmi-, huhti-, heinä- ja lokakuussa. Tarkkailutulokset on toimitettava Kärkölän ympäristölautakunnalle ja Hämeen ELY-keskukselle kerran vuodessa tammikuun loppuun mennessä.

4. Ottamista ei saa ulottaa 4 metriä lähemmäksi ylintä havaittua pohjavedenpintaa. Siten alin pohjataso ei välttämättä tule olemaan +100 vaan sitä korkeampi taso.

5. Kaivuun ulottamista ja lohkareiden hautaamista alimman ottamistason alapuolelle ei sallita. Lohkareet, joita ei voi haudata rintauksiin, voidaan jättää ottamisalueen pohjalle elävöittämään maisemaa. Ottamisalueen pohjalla tai luiskissa ei saa suorittaa massanvaihtoja.

6. Alueella käytettävien aineiden, koneiden ja laitteiden sijoitussäilytys- ja tankkauspaikat on rakennettava ja toiminta muutoinkin järjestettävä niin, ettei toiminnasta voi aiheutua pohjaveden tai maaperän pilaantumisen vaaraa. Alueella ei saa huoltaa koneita ja laitteita.

7. Ottamisalue on kokonaisuudessaan maisemoitava ja jälkihoidettava lupakauden aikana riippumatta siitä, onko kaikki otettavaksi suunniteltu aines otettu vai ei.

8. Alueelle ei saa tuoda muualta maa-aineksia läjitettäväksi tai maisemointitarkoituksessa, ellei niitä ole erikseen hyväksytty.

9. Luvan haltijan on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettavaa kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa vähintään viiden vuoden välein ja ilmoitettava tästä valvontaviranomaiselle.

Kunnanhallitus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Päätöstä ohjaa Kärkölän kunnan oikeusvaikutteinen osayleiskaava 13.12.2004, jossa on otettu huomioon alueen käyttö maa-ainestenottoon. Osayleiskaavassa alueen erityisominaisuuksia ilmaisevana merkintänä on eo (maa-ainesten ottoalue), joka on päällekkäinen alueen lopullisen käyttötarkoituksen aluevarausmerkinnän VU (urheilu- ja virkistyspalvelujen alue) kanssa. Osayleiskaavan merkintä eo ei ole sidottu nykyisen luvan voimassaoloon, vaan merkintä on voimassa kaavan voimassaoloajan.

Ottaminen ei aiheuta maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaisia seurauksia. Voimassa olevien maa-ainestenottolupien pinta-alojen osuus pohjavesialueella Järvelä A on ympäristöministeriön suositusrajoissa, joka olosuhteista riippuen on 10 - 30 %. Ottaminen ei vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen, eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa, koska kyseessä on vanha ottoalue, jonka korkein laki on jo otettu ja alue sijoittuu harjun keskelle pohjois- ja etelärinteiden väliin.

Sovelletut oikeusohjeet

Maa-aineslaki (555/1981) 3, 4, 5, 5 a, 6, 7, 10 - 13, 16 b, 19 ja 20 §
Valtioneuvoston asetus maa-ainesten ottamisesta (926/2005) 1, 2 ja 6 §

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on valituksessaan vaatinut, että Kärkölän kunnanhallituksen päätös on kumottava.

Vaatimuksensa tueksi ELY-keskus on esittänyt muun ohella seuraavaa:

ELY-keskus on lupahakemuksesta antamassaan lausunnossa katsonut, että suunniteltu maa-ainesten ottaminen vaikeuttaisi alueen käyttämistä yleiskaavassa varattuun tarkoitukseen maa-aineslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla ja vaarantaisi I luokan pohjavesialueen veden laadun maa-aineslain 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Ottamisalue sijaitsee vuonna 2004 tehdyn Kärkölän taajamien osayleiskaavan alueella. Ottamisalue sijoittuu alueelle, jonka pääkäyttötarkoitukseksi on kaavassa merkitty VU eli virkistyspalvelujen alue. Voimassa olevan maa-ainesluvan mukainen alue on merkitty kaavassa merkinnällä eo, josta osayleiskaavamääräyksissä todetaan seuraavaa: ”Maa-ainesten ottoalue. Alueella on voimassa maa-ainesten ottolupa. Maa-ainesten oton päätyttyä alue tulee kunnostaa pääkäyttötarkoituksen mukaisesti.” Osayleiskaavassa on tarkoitettu alueen maa-ainesoton päättyvän nykyisen luvan päättyessä eli vuonna 2013. Kaavan tavoitevuosi on 2015. Kaavassa on erikseen merkinnällä EO osoitettu sellaisia nykyisiä soranottoalueita alueina, joiden pääkäyttötarkoituksena on maa-ainesten otto. Mikäli osayleiskaavassa olisi tarkoitettu maa-ainesten oton jatkuvan vielä voimassa olevan luvan jälkeen, olisi alue merkitty merkinnällä EO kuten muutkin kaavan ottamisalueet. Nyt myönnetty lupa poikkeaa merkittävästi aiemmasta muun muassa alueen jälkihoidon vaatimusten osalta. Ottamiseen liittyviä toimintoja sijoittuisi myös eo-merkinnän ulkopuolelle.

Luvan mukainen maa-ainesten otto olisi maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohtien sekä saman pykälän 2 momentin vastaista. Lupaa ei maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan olisi tullut myöntää. Kunnanhallituksen päätös on lainvastaisena kumottava.

Kärkölän kunnanhallitus on antanut lausunnon, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä. Lausunnossa on lisäksi todettu muun ohella, että alue on merkitty osayleiskaavassa maa-ainesten ottoalueeksi tarkoituksena hyödyntää tiedossa olevat maa-ainesvarat. Osayleiskaavan määräystä ei ole sidottu vuonna 2004 voimassa olleeseen maa-aineslupaan vaan uusia maa-aineslupia voidaan myöntää niin kauan kuin alueella on hyödynnettäviä maa-aineksia.

X Oy on antanut selityksen, jossa on pyydetty valituksen hylkäämistä, yhdytty Kärkölän kunnanhallituksen lausunnossa esitettyyn ja lisäksi todettu muun ohella seuraavaa:

On selvää, että ottaminen ei maa-aineslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen.

Valituksessa esille tuotu seikka, jonka mukaan ottamiseen liittyviä toimintoja sijoittuisi eo-merkinnän ulkopuolelle johtunee rajausviivan epätarkkuudesta karttapohjalla. Yhtiö huolehtii siitä, että varastokenttä ja muut toiminnot sijoitetaan kokonaan eo-alueelle.

Hämeen ELY-keskus on antanut vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Kaavassa on erikseen osoitettu merkinnällä EO sellaisia nykyisiä soranottoalueita, joiden pääkäyttötarkoituksena on maa-ainesten otto. Mikäli kaavan tulkinta olisi kunnanhallituksen ja luvanhakijan käsityksen mukainen, ei merkinnöillä eo ja EO/VU olisi käytännön eroa. Myönnetyn luvan mukainen maa-ainestenotto estäisi alueen ottamisen pääkäyttötarkoituksen mukaiseen käyttöön urheilu- ja virkistyspalvelujen alueena.

Kouvolan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Hämeen ELY-keskuksen valituksesta kumonnut Kärkölän kunnanhallituksen päätöksen.

Hallinto-oikeus on viitannut maa-aineslain 5 §:ään ja perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet ja ympäristöministeriön opas ”Maa-ainesten kestävä kehitys, oikeastaan käyttö”

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdan mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Maa-aineslain 3 §:n 2 momentin mukaan alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Ympäristöministeriön oppaan "Maa-ainesten kestävä käyttö" mukaan vedenottamoiden ja tutkittujen vedenottopaikkojen kaukosuojavyöhykkeillä jälkihoitamattomien soranottoalueiden pinta-ala ei saisi olla alueen maaperä ja pohjavesiolosuhteet huomioon ottaen yli 10 - 20 % suoja-alueesta. Ottaminen ja jälkihoito tulisi toteuttaa vaiheittain yli 3 - 4 ha:n ottamisalueilla.

Tosiasiat

Ottamisalue sijaitsee Kärkölän kunnan Järvelän taajaman eteläpuolella linnunteitse noin 1,3 kilometrin etäisyydellä taajamasta.

Santamäen tilan pinta-ala on 10,840 ha ja suunniteltu maa-ainesten ottamisalue 6,413 ha. Nyt valituksenalaisella päätöksellä soraa ja hiekkaa on myönnetty otettavaksi 780 000 m ³ . Maa-aineslupa on voimassa 10 vuotta. Lupaa on haettu siten, että uuden luvan tullessa lainvoimaiseksi kumoutuu alueelle myönnetty vanha lupa. Soran murskaamiseen on voimassa ympäristölupa. Sekä vanhan maa-aines- että ympäristöluvan voimassaolo päättyy 8.5.2013. Ottamisalueella on maa-aineksia hyödynnetty jo 1,1 ha:n alueelta.

Alueen ympäristössä sijaitsee useita sorakuoppia.

Alueella on voimassa oikeusvaikutteinen Kärkölän taajamien osayleiskaava. Ottamisalue sijoittuu osayleiskaavan VU-alueelle. VU-alue on varattu urheilu- ja virkistyspalvelujen alueeksi. Tämän alueen sisälle on osoitettu eo-merkinnällä maa-ainesten ottoalue, jolle alueelle osayleiskaavan kaavamerkintöjen mukaan on voimassa maa-ainesten ottolupa. Maa-ainesten oton päätyttyä alue tulee kunnostaa pääkäyttötarkoituksen mukaisesti. Valituksenalaisen päätöksen mukainen toiminta kohdistuu molemmille yleiskaavan aluevarauksille. Yleiskaavassa on EO-merkinnällä osoitettu lisäksi alueet, joiden pääkäyttötarkoitus on soranotto.

Päijät-Hämeen maakuntakaavassa ottamisalue sijoittuu kaavan pohjaveden suojelualueelle (pve).

Ottamisalue sijaitsee yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta tärkeällä Järvelän pohjavesialueella, jonka luokka on I. Pohjavesialueen pinta-ala on 612 ha ja varsinainen muodostumisalueen pinta-ala 364 ha. Pohjavesialueella on 11 voimassa olevaa maa-aineslupaa, joiden yhteispinta-ala on noin 45 ha. Maa-ainestenottolupien kokonaispinta-alojen osuus pohjavesialueen kokonaispinta-alasta on noin 7 % ja osuus varsinaisesta muodostumisalueesta on noin 12 %. Ottamisalueesta noin 1,4 km luoteeseen sijaitsee Koskisen Oy:n Tolkonlähteen pohjavedenottamo. Pohjaveden virtaussuunta on ottamisalueelta kohti vedenottamoa. Tolkonlähteen vedenottamon valuma-alueen pinta-ala on 1,2 km ² . Valuma-alueella on jälkihoitamattomia ja toiminnassa olevia ottamisalueita 15,9 ha (Hämeen ympäristökeskuksen kartoitus 2005). Lisäksi kartoitushetkellä oli 10,4 ha avaamattomana olleita alueita, joilla on voimassa oleva maa-aineslupa. ELY-keskuksen laskelmien mukaan suojavyöhykkeellä on jälkihoitamattomia ja toiminnassa olevia soran ja hiekan ottamisalueita 13 - 23 % valuma-alueesta riippuen oton ja jälkihoidon edistymisestä.

Johtopäätökset

Asiassa on kyse siitä, ovatko maa-ainesluvan myöntämisen edellytykset olemassa.

Maanomistajalle kuuluu oikeus hyödyntää maa-aineksia. Tätä oikeutta on laissa rajoitettu siten, että siitä ei saa aiheutua laissa tarkemmin määriteltyjä maisemallisia tai ympäristöhaittoja. Mikäli näitä haittoja ei aiheudu, lupa olisi myönnettävä. Lupaharkinta on oikeusharkintaa.

Hallituksen esityksen (HE 88/1980) mukaan, jos ottamisesta aiheutuu jokin laissa määritellyistä seuraamuksista eikä sitä voida myöskään lupaan liitettävillä määräyksillä välttää, lupa tulisi evätä. Muussa tapauksessa olisi lupa myönnettävä. Huomattava on, että kunkin laissa luetellun haitallisen seuraamuksen kohdalla on edellytetty, että haitta ylittää tietyn, laatusanoilla ilmaistun kynnyksen. Jos haittaa tosin aiheutuu, mutta se jää mainittua kynnystä vähäisemmäksi, lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä. Tätä koskeva harkinta on oikeusharkintaa.

Valituksenalainen lupapäätös sijaitsee vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella ja Tolkonlähteen vedenottamon valuma-alueella. Edellä mainituilla alueilla on jo ennestään runsaasti toiminnassa olevia ja jälkihoitamattomia ottamisalueita. Ympäristöministeriö on julkaisut oppaan ”Maa-ainesten kestävä käyttö”, jonka tarkoituksena on toimia yleisenä ohjeena maa-ainesasioissa. Ympäristöministeriön opas ei ole oikeudellisesti sitova, mutta se sisältää tutkimukseen perustuvia tietoja, joiden avulla voidaan arvioida yksittäisen maa-aineslupahankkeen sallittavuutta maa-aineslain 3 §:n kannalta. Soranotto lisää pohjaveden laadun ja pinnankorkeuden vaihteluja sekä pohjaveden likaantumisriskiä ja voi vaikeuttaa alueelta saatavan pohjaveden käsittelyä. Maa-aineksia otettaessa pohjavesialueella on huomiota kiinnitettävä muun muassa ottamisen laajuuteen sekä ottamisalueiden jälkihoitoon. Soran ottamisen haitalliset vaikutukset pohjaveteen ovat yleensä sitä suuremmat mitä enemmän pohjavesialueesta on ottamisaluetta tai jälkihoitamatonta ottamisaluetta. Erityisesti pintamaan poisto laajalla alueella vuosien ajaksi saattaa aiheuttaa haittaa pohjaveden käyttökelpoisuudelle. Pintamaan poiston haitallisia vaikutuksia pohjaveteen voidaan vähentää oleellisesti järjestämällä ottaminen ja jälkihoito vaiheittain siten, että seuraavan ottamisvaiheeseen siirrytään vasta kun edellinen on jälkihoidettu. Valituksenalainen soran ottamislupa on myönnetty ottamissuunnitelman mukaisesti ottamista tai jälkihoitoa vaiheistamatta. Varastoinnin ja jalostuksen tilan tarve ei ole peruste maisemoinnin lykkäämiselle. Kun otetaan huomioon ottamistoiminnan sijoittuminen tärkeälle pohjavesialueelle ja vedenottaman valuma-alueelle, pohjavesialueella jo oleva tai jo aiemmin myönnetty aloittamaton ottamistoiminta ja nyt valituksenalaisella päätöksellä myönnetty soran ottomäärä ja ottoalueen laajuus, aiheuttaa valituksenalaisen maa-ainespäätöksen mukainen pintamaan poisto laajalta alueelta, ottotoiminnan ja jälkihoidon vaiheistamattomuus vahingollisia vaikutuksia pohjaveden muodostumisolosuhteissa sekä tärkeällä vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella sijaitsevan vedenottamon veden laadun tai antoisuuden vaarantumisen. Maa-ainesten ottamista valituksenalaisen lupapäätöksen mukaisesti ei ole pidettävä maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdan säännösten johdosta sallittavana.

Oikeusvaikutteisen osayleiskaavan urheilu- ja virkistyspalvelujen (VU) sisällä oleva maa-ainesten ottoalue (eo) on merkitty osayleiskaavaan alueen tosiasiallisen suunnitteluhetkellä voimassa olevan käyttötarkoituksen mukaisena. Varsinaiset ainesten ottamiseen varatut alueet on osayleiskaavassa osoitettu kaavamerkinnällä EO. Osayleiskaavassa ei ole eo-alueelta rajoitettu millään lailla maa-ainesten ottamista, asetettu aikarajoituksia alueen toteuttamiselle tai sidottu oton toteuttamista voimassa olevaan lupaan. Kun otetaan huomioon osayleiskaavoituksessa maa-ainesten ottamisille varattujen alueiden erilaiset osayleiskaavamerkinnät ja VU-alueen pääasiallinen muunlainen käyttötarkoitus, on valituksenalaisen päätöksen mukainen maa-ainesten ottamisen katsottava vaikeuttavan alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen.

Lopputulos

Maa-ainesten ottaminen on ristiriidassa maa-aineslain 3 §.ssä säädettyjen rajoitusten kanssa, joten maa-aineslain 6 §:n säännösten nojalla maa-aineslupaa ei olisi tullut myöntää.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Juha Alhonnoro, Kari Kolehmainen ja Leila Hietanen, joka on myös esitellyt asian.

X Oy on valituksessaan vaatinut, että Kouvolan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Kärkölän kunnanhallituksen päätös saatetaan voimaan sellaisenaan tai toissijaisesti valituksesta tarkemmin ilmenevällä tavalla muutettuna. Hämeen ELY-keskus on velvoitettava korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut.

Vaatimustensa tueksi X Oy on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kärkölän kunnanhallitus myönsi päätöksellä 28.4.2003 § 57 A:lle luvan ottaa maa-aineksia 1 300 000 k-m ³ noin seitsemän hehtaarin alueelta. Luvan voimassaoloaika päättyy 8.5.2013. Lupa siirrettiin Suomen valtiolle (Metsähallitus) ja kunnanhallitus hyväksyi luvan haltijan vaihtumisen päätöksellä 26.4.2004 § 52. Metsähallitus omistaa X Oy:n osakekannan. Uusi lupahakemus tuli vireille 25.4.2010. Hakemus koski samaa ottoaluetta, mutta ottomäärä oli vain 780 000 k-m ³ , vuotuisena ottona noin 52 000 k-m ³ . Kyse ei silti ole niin sanotusta jatkolupahakemuksesta, joka maa-aineslain 10 §:n 3 momentin nojalla koskee vain alle 10 vuodeksi myönnettyjen lupien jatkamista 10 vuoden pituisiksi.

Hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan, että ottaminen vaikeuttaisi alueen käyttämistä osayleiskaavassa varattuun tarkoitukseen. VU-alueen käyttämisen vaikeuttaminen, joka ei tarkalleen ottaen edes ollut ELY-keskuksen valitusperuste, oli kuitenkin hallinto-oikeuden päätöksen toinen pääperuste. Asia olisi pitänyt ratkaista vain valitusperusteen nojalla.

Yleiskaavassa alueen pääkäyttötarkoitus on urheilu- ja virkistyspalvelujen alue (VU). Maa-ainesten ottamisalueen kaavamerkintä on ”eo” ja kaavamääräys kuuluu seuraavasti: ”Maa-ainesten ottoalue. Alueella on voimassa maa-ainesten ottolupa. Maa-ainesten oton päätyttyä alue tulee kunnostaa pääkäyttötarkoituksen mukaisesti.” Oikeusvaikutteinen kaavamerkintä (eo) sallii maa-ainesten oton. Oikeusvaikutteisessa kaavamääräyksessä todetaan voimassa oleva ottolupa. Siinä ei aseteta ottotoiminnalle määräaikaa. Kun otto päättyy, alue kunnostetaan pääkäyttötarkoituksen (VU) mukaisesti. Kaavaselostuksessakaan ei mainita siirtymäaikaa. Kaavaselostuksessa todetaan seuraavaa: ”Maa-ainestenottoalueiksi (EO) on osoitettu nykyisiä soranottoalueita, joista useimpiin on merkitty myös jälkikäyttö, esim. teollisuusrakentaminen (EO/TY). Alueet, joilla on jokin muu pääkäyttötarkoitus, mutta joilla on voimassa maa-ainesten ottolupa, on merkitty pistekatkoviivalla ja merkinnällä eo. Nämä alueet on maa-ainesten oton jälkeen kunnostettava pääkäyttötarkoituksen mukaisesti.”

Maa-ainesten ottoa koskeva merkintä ”eo” tarkoittaa pääkäyttötarkoituksen oheista sallittua sivukäyttöä, vaikka alueen lopullinen käyttömuoto on pääkäyttötarkoituksen mukainen. Ottaminen ei vaarana pääkäyttötarkoitusta. Merkintä kaavassa tarkoittaa myös sen mahdollistamista, että uusia ja jatkolupia voidaan hakea, koska ottamisen rajoittaminen voimassa olevaan lupaan ei ylipäätään edellyttäisi eo-kaavavarausta. Luvan mukaisesti voidaan joka tapauksessa ottaa maa-aineksia lupa-ajan loppuun saakka ilman eo-kaavavaraustakin. Sen vuoksi on epäloogista väittää, että eo-merkintä rajoittaisi uuden luvan saamista. Se päinvastoin tukee luvan myöntämistä ja on yleiskaavassa todettu pääkäyttötarkoituksen kanssa yhteensopivaksi.

Osayleiskaavassa on erikseen kaavamerkintä maa-ainesten ottoalue/teollisuusalue, jolla ympäristö asettaa toiminnan laadulle erityisiä vaatimuksia (EO/TY). Aluevarauksia kumottiin Kouvolan hallinto-oikeuden päätöksellä 9.8.2006 ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 29.1.2008 taltionumero 135. Yleiskaava ei sisällä merkintöjä tai määräyksiä, jotka heikentäisivät ottotoiminnan luvanmyöntämisedellytyksiä maa-aineslupaharkinnassa.

Yleiskaavan kohdemerkintä ”eo” aluevarauksen oikeusvaikutuksin on voimassa, kunnes yleiskaavaa muutetaan tai se korvataan asemakaavalla. Ottaminen ei voi vaikeuttaa alueen käyttämistä osayleiskaavassa varattuun tarkoitukseen, koska ottaminen on täsmälleen osayleiskaavan merkinnän (eo) ja määräysten mukaista toimintaa. Ottotoiminta ei vaikeuta alueen käyttämistä osayleiskaavassa varattuun tarkoitukseen.

Yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeudenhaltijalle kohtuutonta haittaa, joten yleiskaavan tulkinta maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 3 momentin vastaisesti hankkeen esteenä maa-aineslupa-asiassa on tarkoitussidonnaisuuden periaatteen vastaista. ELY-keskus ei voi tulkita asiaa eri tavalla maa-aineslupa-asiassa ja kaavoituksessa. ELY-keskus ei ole väittänytkään, että alueen käyttö päätarkoitukseen vaikeutuisi ottotoiminnan jatkuessa. Se katsoi yleiskaavan kieltävän uuden luvan ottamatta sisällöllisesti kantaa ottotoimintaan kaava-alueen pääkäyttötarkoituksen ohella.

Ottoalue sijaitsee Järvelä A (0431601 A) -pohjavesialueella. Ottoalueiden osuus pohjavesialueesta Järvelä A pysyy alle ympäristöhallinnon oppaassa tarkoitetun alarajan 20 %. Vedenottamolle ei ole määrätty vesilain (264/1961) 9 luvussa tarkoitettuja suoja-alueita. ELY-keskuksella oli kaikki nämä tiedot viran puolesta. Koska ELY-keskus käytti valitustaan paremmin tukevia laskelmia ja hallinto-oikeus otti ne päätöksensä perustaksi, on X Oy laskenut valuma-aluerajauksesta, ilmakuvasta ja luvista ottamisalueiden osuudet vedenottamon valuma-alueesta ja pohjavesialueesta.

Niin sanotussa Sokka-projektissa tutkittiin koko Järvelän pohjavesialueella yleisesti sijaitsevien ottoalueiden kunnostustarvetta. Suuren kunnostustarpeen luokitus koski vain 12.12.2005 vireillä olevia ottohankkeita (6 kpl, 28 ha). Kohtalainen kunnostustarve koski 21,8 hehtaarin aluetta (lupia juuri umpeutunut eikä kunnostus vielä valmis). Kunnostustarvetta ei ollut yhteensä 14 hehtaarin suljetuilla ottoalueilla.

Järvelä A -pohjavesialueella harjoitettavien toimintojen riskit on pisteytetty Hämeenkosken ja Kärkölän pohjaveden suojelusuunnitelmassa. Riskikohteista 3 on soranottoalueita, joista kaksi kuului toiseksi alimpaan luokkaan C ja yksi alimpaan riskiluokkaan D. Y Oy:n ja X Oy:n ottoalueiden riskiluokitus (C) perustuu etäisyyteen ja virtaussuuntaan. X Oy:n ottoalue sijaitsee silti 1,5 kilometrin etäisyydellä Tolkonlähteestä. Nykyisten parempien laitteistojen ja vuotoriskien hallinnan vuoksi riskiluokitus voisi olla myös D.

Lupa-asian ratkaisemiseksi tarvittavista selvityksistä säädetään maa-aineslaissa ja -asetuksessa. Tarvittaessa on haettava vesilain mukaista lupaa, jos ottamisesta voi aiheutua pohjaveden muuttamiskiellon vastaisia seurauksia. Sellaisina voitaisiin ympäristöhallinnon oppaan 1/2009 mukaan pitää tapauksesta riippuen noin 20 - 30 %:n osuutta pohjavesialueesta (ei muodostumisalueesta). Noin 10 - 20 %:n osuudella suoja-alueesta ei ole merkitystä, koska suoja-aluetta ei ole.

Asiaa selvittäessään ja tosiseikkoja tulkitessaan ELY-keskuksen on hallintolain 6 §:n nojalla käyttäessään valvontavaltaa lausujana ja valittajana noudatettava tarkoitussidonnaisuuden, objektiviteetti-, suhteellisuus-, yhdenvertaisuus- ja luottamuksensuojan periaatteita. Koska yhdenvertaisuus ei toteudu vastustettaessa kaikkia hankkeita pohjavesialueilla tosiseikoista riippumatta, ELY-keskus ei ole noudattanut sitäkään periaatetta.

Kouvolan hallinto-oikeus jätti asian selvittämättä ja tulkitsi selviäkin asioita väärin, minkä vuoksi sen päätös on virheellisenä kumottava. Päätös on perustunut yleispiirteisiin ja vääriin tietoihin sekä vanhentuneeseen oppaaseen. Kouvolan hallinto-oikeus ei ole tarkastanut Hämeen ELY-keskuksen sille toimittamia tietoja. Lupaedellytykset täyttyvät ympäristöministeriön ohjeen mukaan, vaikka ohjeen lakisääteiset tavoitteet eivät edistä elinkeinotoimintaa tai rakentamista.

Toiminta kohdistuu samalle alueelle kuin aiemmin, ottoalue on pääosin jo avattu eikä uusille alueille ole haettu lupaa. Lupaa on haettu jo kertaalleen luvan saaneeseen ottotoimintaan. Ottotoiminta jatkuu lännen suuntaan, josta edellisen luvan voimassa ollessa ei ehditty ottaa aineksia. Suojakerros on jatkuvasti vähintään neljä metriä. Pohjaveden määrä tai laatu ei muutu. Soranoton vaikutuksia pohjaveteen tarkkaillaan ja pienikin muutos havaitaan. Myös lähteestä purkautuva vesi on aina täyttänyt sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 461/2000 mukaiset laatuvaatimukset ja -suositukset.

Jos ottoa ei muuten sallittaisi, hakija on valmis vaiheistamaan alueen kahteen osaan. Tällaisen lisäyksen voi tehdä myös kunnallisvalitusasiassa. Sillä ei kuitenkaan ole vaikutusta pohjaveteen, johon ottotoiminta ei muutenkaan vaikuta. Pohjaveden suojelusuunnitelmassa vedenottamon ympärillä oleva maa-ainesten ottoaluerajaus on yli kilometrin etäisyydellä. Pohjavesialueen veden laatu tai antoisuus ei vaarannu.

Kärkölän kunnanhallitus on antanut lausunnon, jossa on todettu, että X Oy:lle myönnetty maa-aineslupa ei vaaranna pohjavettä ja se on osayleiskaavan määräysten mukainen. Näin ollen Kouvolan hallinto-oikeuden päätös tulisi kumota ja Kärkölän kunnanhallituksen päätös tulisi saattaa voimaan.

Hämeen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut selityksen, jossa on vaadittu valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä. Selityksessä on lisäksi todettu muun ohella seuraavaa:

ELY-keskuksen valitusta hallinto-oikeudelle on nimenomaan perusteltu sillä, että ottaminen olisi maa-aineslain 3 §:n 2 momentin vastaista.

Ottamisalue sijaitsee Kärkölän taajamien osayleiskaavassa virkistysalueeksi varatulla alueella (VU). Maa-ainesten ottotoiminta estää alueen käytön virkistykseen ja ulkoiluun koko ottamisalueen osalta. Ottamisesta aiheutuvien melu-, pöly- ja maisemahaittojen vuoksi myös ottamisaluetta ympäröivien alueiden käyttäminen virkistykseen ja ulkoiluun vaikeutuisi. Osayleiskaavan eo-merkinnän on tarkoitus kertoa kaavan käyttäjälle kaavan laatimishetkellä voimassa olleeseen maa-aineslupaan perustuvasta pääkäyttötarkoituksesta poikkeavasta toiminnasta. Kyse ei ole aluevarauksesta, vaikka kunnanhallituksen päätöksen perusteluissa niin todetaankin.

Valituksen mukaan ELY-keskus olisi tulkinnut osayleiskaavaa kaavamääräysten ja -selostuksen vastaisesti. Tulkinnat perustuvat kuitenkin kaavamerkintöihin ja -määräyksiin sekä kaavaselostukseen. Kaavaselostuksen mukaan kaava on oikeusvaikutteinen ja sen tarkoituksena on ohjata maankäyttöä vuoteen 2015 saakka.

Kaavan luonnosvaiheessa Hähkäjärven länsi- ja eteläpuolelle on laadittu kaksi soranottoa ja sen jälkeistä alueiden käyttöä vertailevaa vaihtoehtoa. Vaihtoehtojen vertailun jälkeen Santamäen alue on osoitettu laajan soranoton sijaan virkistysalueeksi, jolle on merkitty maa-ainesten ottoluvan mukainen ottoalue (kaavaselostus s. 22 - 23).

Kaavaselostuksen mukaan aluevarauksella (EO) maa-ainesten ottoalueiksi on osoitettu pääasiassa nykyisiä maa-ainesten ottoalueita sekä alueita, joille on olemassa lupa maa-ainesten ottoon. Useimmille näistä alueista on osoitettu myös jälkikäyttö (kaavaselostus s. 28).

Alueet, joilla on jokin muu pääkäyttötarkoitus, mutta joilla on voimassa maa-ainesten ottolupa, on merkitty pistekatkoviivalla ja merkinnällä eo. Nämä alueet on maa-ainesten oton jälkeen kunnostettava pääkäyttötarkoituksen mukaisesti (kaavaselostus s. 36).

Vaikka osayleiskaavassa ottamisalue olisi varattu maa-ainesten ottoalueeksi, sekään ei oikeuttaisi maa-aineslain 3 §:n 1 momentin vastaiseen maa-ainestenottoon. Riittävä ottamisen aikainen jälkihoito on pohjaveden suojelun kannalta ehdoton edellytys ottamistoiminnalle, ottaen huomioon ottamisalueen laajuus sekä sijainti vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella ja Tolkonlähteen vedenottamon valuma-alueella, jolla on jo ennestään runsaasti toiminnassa olevia ja jälkihoitamattomia ottamisalueita. Ottamissuunnitelmassa ottoa ja jälkihoitoa ei ole vaiheistettu eikä lupamääräyksilläkään ole varmistettu, että aluetta jälkihoidetaan riittävästi ottamisen aikana.

ELY-keskus on soveltanut asiassa ympäristöministeriön luontoympäristöosaston vuonna 2009 julkaisemaa opasta ”Maa-ainesten kestävä käyttö - Opas maa-ainesten ottamisen sääntelyä ja järjestämistä varten” (Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009). Oppaan liitteessä 6 (Pohjaveden suojelu ja tarkkailu soran ottamisalueilla) on tutkimuksiin ja yleiseen varovaisuusperiaatteeseen perustuen asetettu tavoite, jonka mukaan pohjavedenottamoiden kaukosuojavyöhykkeillä jälkihoitamattomien ottamisalueiden yhteispinta-ala ei saisi olla alueen maaperä- ja pohjavesiolosuhteet huomioon ottaen yli 10 - 20 % suoja-alueesta. X Oy:n valituksen mukaan 10 - 20 % osuudella ei olisi merkitystä, koska Tolkonlähteen vedenottamolla ei ole vesioikeudellista suoja-aluetta. Hämeenkosken ja Kärkölän pohjaveden suojelusuunnitelmassa on kuitenkin esitetty pohjavesitutkimuksiin perustuva vedenottamon valuma-alue, joka voidaan suojelusuunnitelman määritelmän mukaan tulkita vedenoton laajimmaksi mahdolliseksi vaikutusalueeksi ja ottamon ohjeelliseksi suojavyöhykkeeksi. Ympäristöministeriön oppaassa esitetyt tavoitteet eivät koske ainoastaan vesioikeudellisia suoja-alueita vaan myös esimerkiksi suojelusuunnitelmien yhteydessä arvioituja suoja-alueita. ELY-keskuksen laskelma jälkihoitamattomien ja toiminnassa olevien soran ja hiekan ottamisalueiden osuudesta (13 - 23 %) perustuu Tolkonlähteen vedenottamon valuma-aluerajaukseen.

ELY-keskus on noudattanut asiassa tarkoitussidonnaisuuden, objektiviteetti-, suhteellisuus-, yhdenvertaisuus- ja luottamuksensuojan periaatteita. Alueelle aiemmin myönnetty maa-aineslupa ei ole peruste uuden luvan myöntämiselle. Voimassa olevan luvan myöntämisen jälkeen alueelle on valmistunut pohjaveden suojelusuunnitelma ja ottamista rajoittava osayleiskaava. Aiemman luvan mukaan ottaminen ja jälkihoito tuli tehdä vaiheittain.

Maa-ainesten otto olisi maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohtien sekä saman pykälän 2 momentin vastaista. Lupaa ei maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan olisi tullut myöntää.

X Oy on antanut vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Kärkölän kunnanhallitus toteaa selityksessään, että kunnanhallituksen tulkinnan mukaan Kärkölän taajamien osayleiskaavan kaavamerkintä (eo) mahdollistaa maa-aineksen ottamisen. Tämä on myös kaavan laatijan, Z Oy:n tulkinta kyseisestä kaavamerkinnästä. Z Oy:n kaavoitusyksikön päällikkö toteaa lausunnossaan 27.7.2010 ELY-keskuksen vastineensa perusteluiksi ottamista kaavaselostuksen kohdista 3.5.1, 3.5.2 ja 4.2.6 seuraavaa:

”Kuten todettu, ei osayleiskaava aseta aikarajoituksia alueen toteuttamiselle eikä oton toteuttamista ole sidottu silloin voimassa olevaan lupaan. Kaavamääräyksen teksti siitä, että alueella on voimassa maa-aineksen ottolupa, on lähinnä informatiivinen, aluerajausta perusteleva. Tällä määräyksellä ei ole haluttu eikä sillä voida rajoittaa uusien lupien käsittelyä alueella. Päinvastoin, kaavan vaatimus siitä, että oton jälkeen alue kunnostetaan urheilu- ja virkistyspalveluihin soveltuvaksi, edellyttää uutta lupaa.”

Kaavoittajan tarkoituksena on siis ollut mahdollistaa maa-aineksen otto alueella.

ELY-keskus ei ole esittänyt Tolkonlähteen valuma-alueella sijaitsevien jälkihoitamattomien ja toiminnassa olevien soran ja hiekan ottamisalueiden yhteispinta-alaksi väittämiensä osuuksien (13 - 23 %) tueksi tarkkoja laskelmia, yksilöinyt laskelmien perustana olevia alueita eikä esittänyt kuvia, joista käy yksiselitteisesti ilmi se, mitä alueita luvut pitävät sisällään. Hakija esittämästä selvityksestä käy yksiselitteisesti ilmi, että luvanmukaisten ottoalueiden yhteispinta-ala on 11,75 % Tolkonlähteen valuma-alueen pinta-alasta. Nyt käsittelyn kohteena oleva lupa ei kasvata ottoalueiden pinta-alaa olemassa olevien, jo myönnettyjen maa-aineksen ottamislupien lisäksi, sillä käsittelyn kohteena oleva lupahakemus kohdistuu jo käytössä olevaan ottoalueeseen.

Ympäristöministeriön oppaassa 1/2009 todetaan muun ohella, että mikäli edellä esitetyt pinta-alaosuudet ylittyvät, tulee lupaharkinnassa huolehtia siitä, että ottaja velvoitetaan tehostetusti seuraamaan ottamisen vaikutuksia pohjaveteen. Näin ollen pinta-alaosuuksien ylittyminen ei vielä itsessään muodosta estettä ottoluvan myöntämiselle. Lupaviranomaisen tulee pinta-alaosuuksien ylittyessä huolehtia siitä, että maa-aineksen ottamisen vaikutuksia pohjaveteen seurataan tehostetusti. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka ELY-keskuksen esittämät perusteettomat luvut pinta-alaosuuksista otettaisiinkin lupaharkinnan pohjaksi, ne eivät kuitenkaan muodostaisi ehdotonta estettä maa-aineksen ottamiselle alueelta.

Luvanhaltija voidaan lupapäätöksellä velvoittaa vaiheistamaan työ. X Oy on asiassa jo aiemminkin tuonut esiin, että on valmis vaiheistamaan työn tarvittaessa, mutta jälkihoidon suorittaminen ottotoiminnan päätyttyä on tarkoituksenmukaisempaa. Vaiheittaisen maisemoinnin vaikutus olisi pieni ja vaiheittainen maisemointi on erittäin vaikea toteuttaa ottoalueen maaston profiilin ja korkeuteen nähden pienen pinta-alan vuoksi. Ottoalueen maaston korkeuserot ovat hyvin suuria, kuten ottoalueen leikkauskuvista ilmenee. Ne voivat olla kuvista ilmenevää suurempiakin, jopa 44 metriä. Näin ollen vaiheistaminen ei alueen koko ja suuret korkeuserot huomioiden ole tarkoituksenmukaista. Lisäksi vaiheistaminen vaikeuttaisi luvanmukaista toimintaa, sillä varastointialueet pienenisivät vaiheistettujen alueiden myötä.

Ympäristöhallinnon ohjeiden mukaan toiminnassa olevien ottoalueiden hyödyntäminen mahdollisimman tarkasti on tarkoituksenmukaista maa-aineksen kestävän käytön edistämiseksi ja maisema-arvojen säilyttämiseksi. Tarkoituksenmukaisuuden tulee toteutua alueen erityispiirteet huomioiden, tässä tapauksessa pohjavesialueen tuomat lisävaatimukset toteuttaen. Tarkoituksenmukaista on siis hyödyntää nykyisen luvan mukainen, jo käytössä oleva maa-aineksen ottoalue mahdollisimman tarkasti, pohjavesialueen rajoitteet huomioiden, eli myöntää uusi maa-aineksen ottolupa. Tämä myös toteuttaisi mahdollisimman hyvin alueen kaavamääräystä, kuten kaavan laatijan lausunnossa todetaan.

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. X Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1.

Sovellettavat oikeusohjeet

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan maa-aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu tärkeän tai muu vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Maa-aineslain 3 §:n 2 momentin mukaan alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Tosiseikat

Kunnanhallitus on myöntänyt yhtiölle 10 vuotta voimassa olevan luvan ottaa maa-aineksia noin 780 000 k-m ³ . Ottamisalueen pinta-ala on 6,413 hehtaaria.

Alueella on ottamissuunnitelman mukaan voimassa oleva maa-aineslupa- ja ympäristölupa. Maa-aineslupa on myönnetty vuonna 2003. Ottamissuunnitelmassa on todettu, että suunnitellulla ottamisalueella on hyödynnetty maa-aineksia noin 1,1 hehtaarin alueella. Ympäristöstä on kaadettu metsää varastokasa- ja toiminta-alueelta.

Keskeisimmät osat ottamisalueesta ovat suunnitelman mukaan noin tasolla +135...+136. Alueen itäreunassa maanpinta on korkeimmillaan tasolla +145. Pohjoiseen päin maanpinta laskee voimakkaasti saavuttaen tason +100, joka on myös alin suunniteltu maa-ainesten ottotaso.

Alue sijaitsee yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta tärkeällä I luokan pohjavesialueella Järvelä 1. Välittömästi ottamisalueen pohjoispuolella sijaitsee pohjavesiputki. Pohjaveden korkeutta on seurattu säännöllisesti vuodesta 2004 alkaen. Pohjavesi on ollut alimmillaan tasolla +95,21 ja ylimmillään tasolla +95,95.

Ottamisalueen ulkopuolella harjujakso jatkuu likimain samalla tasolla itäkaakkoon, mutta luoteeseen maanpinta laskee noin tasolle +125. Etelään maanpinta laskee Skyttälän peltoalueelle noin tasolle +115 ja peltoalueelta länteen noin tasolle +110. Pohjoispuolella sijaitsevan Hähkäjärven pinta on karttaotteen mukaan tasolla +96,5.

Ottamissuunnitelmassa on todettu, että alueen ympäristössä sijaitsee useita sorakuoppia, laajimmat luoteis- ja itäpuolella. Pienempiä monttuja on lounais- ja kaakkoispuolella. Ottamisalueen itäpuolella sijaitsee kunnan omistama hyppyrimäki.

Alueella on voimassa Kärkölän taajamien osayleiskaava. Kärkölän kunnanvaltuusto on hyväksynyt kaavan 13.12.2004 ja se on tullut voimaan korkeimman hallinto-oikeuden 29.1.2008 antaman päätöksen taltionumero 135 mukaisena.

Osayleiskaavassa suunnitellulla ottamisalueella on maa-ainesten ottoaluetta tarkoittava merkintä (eo). Mainittua kaavamerkintää koskeva kaavamääräys kuuluu seuraavasti: ”Alueella on voimassa maa-ainesten ottolupa. Maa-ainesten oton päätyttyä alue tulee kunnostaa pääkäyttötarkoituksen mukaisesti.” Kyseisen alueen pääkäyttötarkoitus on urheilu- ja virkistyspalvelujen alue (VU), jota koskevan kaavamääräyksen mukaan maisemaa muuttaviin toimenpiteisiin vaaditaan maisematyölupa. Osayleiskaavassa on erikseen osoitettu maa-ainesten ottoalueet kaavamerkinnällä EO.

Kärkölän taajamien osayleiskaavan kaavaselostuksessa on todettu osayleiskaavaratkaisun vaihtoehtojen ja niiden vaikutusten tarkastelussa (kohta 3.5.1 Hähkäjärven alueen liikenne- ja maankäyttövaihtoehdot) muun ohella seuraavaa:

”Santamäkeen on myönnetty soranottolupa. Kaavaluonnoksessa on kuitenkin käsitelty myös sellaista vaihtoehtoa, jossa soranotto ei toteudu. Tällöin aluetta käytettäisiin urheilun ja virkistyksen tarpeisiin ja mahdollisesti osittain myös teollisuuden laajenemisalueena. Soranoton toteutuessa laajassa mitassa aluetta käytettäisiin soranoton jälkeen teollisuusalueena.”

Edelleen kaavaselostuksen kohdassa 3.5.2 Vaihtoehtojen vertailu on todettu muun ohella seuraavaa:

”Santamäkeen on myönnetty soranottolupa. Soranoton toteutuminen aiheuttaisi maisemallisesti tärkeän mäen katoamisen ja hyppyrimäen purkamisen. Alueen lunastaminen ei ole kunnalle mahdollista.
- - -
Santamäki on osoitettu virkistysalueeksi, jolle on merkitty maa-ainesten ottoluvan mukainen ottoalue.”

Kaavaselostuksen kohdassa 4.2.6 Erityisalueet on todettu muun ohella seuraavaa:

”Maa-ainesten ottoalueiksi on osoitettu pääasiassa nykyisiä maa-ainesten ottoalueita sekä alueita, joille on olemassa lupa maa-ainesten ottoon. Useimmille näistä alueista on osoitettu myös jälkikäyttö.”

Ratkaistavana oleva asia ja tutkimisen laajuus

Asiassa on X Oy:n valituksesta ratkaistavana kysymys siitä, onko Kouvolan hallinto-oikeus voinut valituksenalaisella päätöksellään Hämeen ELY-keskuksen valituksesta kumota Kärkölän kunnanhallituksen päätöksen, jolla yhtiölle oli myönnetty lupa maa-ainesten ottamiseen.

X Oy on valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle esittänyt muun ohella, että ELY-keskuksen valituksessa hallinto-oikeudelle ei ole noudatettu hallintolain 6 §:ssä tarkoitettuja periaatteita ja että hallinto-oikeus on ratkaissut asian todeten ottamisen vaikeuttavan alueen käyttämistä osayleiskaavassa varattuun tarkoitukseen, vaikka mainittu seikka ei ole ollut valitusperusteena ELY-keskuksen valituksessa.

ELY-keskuksella on maa-aineslain 20 §:n 1 momentin nojalla oikeus valittaa maa-aineslupaa koskevasta päätöksestä. Hallinto-oikeus ei voi valitusasiaa ratkaistessaan ottaa kantaa siihen, onko valitus tehty mainittuja oikeusperiaatteita noudattaen.

ELY-keskus on valituksessaan hallinto-oikeudelle todennut muun ohella seuraavaa: ”Ottamisalue sijoittuu alueelle, jonka pääkäyttötarkoitukseksi on kaavassa merkitty VU eli urheilu- ja virkistyspalvelujen alue. - - - Osayleiskaavassa on tarkoitettu alueen maa-ainesoton päättyvän nykyisen luvan päättyessä eli vuonna 2013. Kaavan tavoitevuosi on 2015. Kaavassa on erikseen merkinnällä EO osoitettu sellaisia nykyisiä soranottoalueita, joiden pääkäyttötarkoituksena on maa-ainesten otto. Mikäli osayleiskaavassa olisi tarkoitettu maa-ainesten oton jatkuvan vielä voimassa olevan luvan jälkeen, olisi alue merkitty merkinnällä EO kuten muutkin kaavan ottamisalueet.”

ELY-keskuksen kuntalain 90 §:ssä tarkoitetussa valituksessa hallinto-oikeudelle esitetyt seikat huomioon ottaen asiassa on ollut hallinto-oikeudessa ratkaistavana myös kysymys siitä, onko lupa myönnetty ELY-keskuksen valituksessa viitatun maa-aineslain 3 §:n 2 momentin nojalla ja vaikeuttaako luvan myöntäminen alueen käyttämistä osayleiskaavassa varattuun tarkoitukseen urheilu- ja virkistyspalvelujen alueena. Näin ollen hallinto-oikeuden päätös ei ole lainvastainen sillä perusteella, että hallinto-oikeus olisi tutkinut asian laajemmin kuin valituksessa on esitetty.

Oikeudellinen arviointi

Kaavaselostuksesta ja kaavan tavoitevuodesta on pääteltävissä, että osayleiskaavaan sisältyvä kaavamerkintä eo toteaa olemassa olevaan lupaan perustuvan maa-ainesten oton eikä sen perusteella aluetta ole osoitettu tulevaan ottotoimintaan. Mainitussa osayleiskaavassa on osoitettu merkinnällä EO ne ottoalueet, jotka on varsinaisesti tarkoitettu käytettäväksi maa-ainesten ottamiseen.

Nyt kysymyksessä oleva maa-ainesten ottoalue on alueella voimassa olevassa osayleiskaavassa pääkäyttötarkoitukseltaan osoitettu urheilu- ja virkistyspalvelujen alueeksi (VU). Merkinnällä osoitetaan laajat virkistys- ja vapaa-ajankeskusten, urheilukenttien ja hiihtokeskusten alueet, joilla merkittävä osa toiminnasta tapahtuu ulkona. Mainittu kaavamerkintä ei sinänsä muodosta estettä maa-ainesten ottamiselle. Luvan myöntämisedellytysten kannalta ratkaisevaa on, aiheutuisiko hakemuksessa tarkoitetusta ottamisesta maa-aineslain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu seuraus. Lupaharkinnassa on muun ohella katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen.

Lupa on myönnetty varsin suurelle ottomäärälle ja ottaminen muuttaisi alueella olevan sorakerroksen paksuutta enimmillään jopa noin 40 metriä suhteessa ympäristöön. Kun otetaan huomioon hakemuksessa tarkoitetun ottamisen laajuus ja ottamisen suunniteltu syvyys suhteessa ympäristöön, hakemuksessa tarkoitettu hanke vaikeuttaisi alueen käyttämistä kaavassa osoitetun pääkäyttötarkoituksen mukaisesti urheilu- ja virkistyspalvelujen alueena.

Kun otetaan huomioon, että X Oy:n hakemus on ollut hylättävä maa-aineslain 3 §:n 2 momentin vastaisena, asiassa ei ole tarpeen lausua enemmälti siitä, aiheutuisiko hakemuksessa tarkoitetusta hankkeesta maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu seuraus.

Lopputulos

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, X Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Matti Pellonpää, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Mika Seppälä. Asian esittelijä Arto Hietaniemi.