Turun hallinto-oikeus 16.3.2011 nro 11/0156/3

Varsinais-Suomen poliisilaitos on 11.5.2010 tekemällään päätöksellä ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla peruuttanut Vehmaan kunnasta olevalle A:lle myönnetyt kahden revolverin, kahden haulikon ja seitsemän kiväärin hallussapitoon oikeuttavat rinnakkaisluvat A:n useita talousrikoksia ja törkeää rattijuopumusta koskevien tuomioiden perusteella.

A on valittanut poliisilaitoksen päätöksestä hallinto-oikeuteen ja valituksessaan vaatinut, että poliisilaitoksen päätös kumotaan, aseet palautetaan A:lle ja mahdollinen seuraamus muutetaan varoitukseksi.

Valituksensa perusteluina A on muun ohella esittänyt, että poliisilaitoksen päätöksessä mainitut talousrikokset ovat tapahtuneet vuosien 2000 - 2007 aikana, jolloin A oli sairas. Hän ei ole saanut rikoksista taloudellista hyötyä. Häntä ei ole tuomittu ampuma-aserikoksista eikä väkivalta- tai niihin verrattavista rikoksista.

Poliisilaitos ja Poliisihallitus ovat antaneet asiassa lausunnot.

A on antanut vastaselityksen.

Turun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n valituksesta kumonnut poliisilaitoksen päätöksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava lupa voidaan peruuttaa muun muassa, jos luvanhaltija on syyllistynyt väkivaltaista käyttäytymistä osoittavaan rikokseen, rikoslain 50 luvun 1 - 4 §:ssä tarkoitettuun rikokseen tai muuhun rikokseen, joka osoittaa hänet sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia.

Hallituksen esityksessä ampuma-aselaiksi (HE 183/1997 vp) on mainitulta osin viitattu aseenkäsittelyluvan peruuttamista koskevan 29 §:n 3 momentin 1 kohdan perusteluihin. Hallituksen esityksen mukaan myös muut kuin huumausainerikokset tai tekijässään väkivaltaista käyttäytymistä osoittavat rikokset voisivat johtaa luvan peruuttamiseen. Sellaiset rikokset, joihin ei lainkaan liity väkivaltaa tai sillä uhkaamista, eivät välttämättä johtaisi luvan peruuttamiseen. Niinpä vähäiset liikenne- tai omaisuusrikokset eivät ainakaan kaikissa tapauksissa aiheuttaisi luvan peruuttamista. Ainakin lukuisiin pieniinkin omaisuusrikoksiin syyllistymistä yhdistettynä rikolliseen ystäväpiiriin voitaisiin toisaalta pitää sellaisena seikkana, jonka perusteella ampuma-aseiden turvallisen käsittelemisen edellytysten voitaisiin katsoa vaarantuneen.

A on syyllistynyt useisiin talousrikoksiin. Turun hovioikeus on vuonna 2003 tuominnut A:n vuosina 1994 - 1999 tehdyistä kirjanpitorikoksista ja vuonna 2007 vuosina 1999 - 2002 tehdyistä kirjanpitorikoksista. Vakka-Suomen käräjäoikeus on vuonna 2009 tuominnut A:n vuosina 2000 - 2004 tehdyistä kirjanpitorikoksesta ja avunannosta törkeään veropetokseen. Turun hovioikeus on keväällä 2010 tuominnut A:n vuosina 2005 - 2007 tehdyistä rekisterimerkintärikoksesta ja väärennyksestä sekä avunannoista törkeään kirjanpitorikokseen ja törkeään velallisen epärehellisyyteen. Vuosina 2003, 2007 ja 2009 A on tuomittu viiden kuukauden vankeusrangaistusten sijasta suorittamaan yhdyskuntapalvelua. Vuonna 2010 A:lle on tuomittu kuusi kuukautta ehdotonta vankeutta. A on ilmoittamansa mukaan alkanut suorittaa viimeisintä tuomiota 1.6.2010.

Lisäksi Vakka-Suomen käräjäoikeus on vuonna 2003 tuominnut A:n samana vuonna tapahtuneesta törkeästä rattijuopumuksesta 85 päiväsakkoon.

A on vuodesta 1994 alkaen syyllistynyt kirjanpitorikoksiin ja muihin talousrikosten tyyppisiin rikoksiin siten, että viimeisin teko on päättynyt noin kolme vuotta ennen poliisilaitoksen päätöksen tekemistä. Teot ovat olleet tahallisia ja jatkuvia ja on ilmeistä, että teoilla on kokonaisuutena arvioiden tavoiteltu taloudellista hyötyä. Tästä huolimatta ja vaikka A on tuomittu teoista suorittamaan yhdyskuntapalvelua ja vuonna 2010 ehdottomaan vankeusrangaistukseen, aselupien peruuttamista ei voida perustella pelkästään yleiseen lainkuuliaisuuteen viittaamalla, vaan tekojen on osoitettava, että luvanhaltija on sopimaton pitämään hallussaan ampuma-aseita. Pelkästään A:n syyllistyminen kyseisiin talousrikoksiin ei osoita hänen käyttäytymisessään sellaisia piirteitä, joiden perusteella hänet voitaisiin katsoa sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita. Lisäksi A:n syyllistymisestä törkeään rattijuopumukseen on kulunut huomattavan pitkä aika. Asiaa kokonaisuutena arvioiden poliisilaitos ei ole voinut mainitsemillaan perusteilla peruuttaa A:n ampuma-aseiden rinnakkaislupia.

Hallinto-oikeuden soveltama oikeusohje

Ampuma-aselaki 67 § 2 momentti 1 kohta

Poliisihallitus on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja poliisilaitoksen päätös saatetaan voimaan.

Poliisilaitoksen päätös on perustunut A:n lukuisiin rikoksiin, joita ovat muun muassa avunanto törkeään veropetokseen, avunanto törkeään kirjanpitorikokseen ja törkeä velallisen epärehellisyys. Vuosina 2003, 2007 ja 2009 A on tuomittu viiden kuukauden vankeusrangaistuksen sijasta suorittamaan yhdyskuntapalvelua. Vuonna 2010 A on tuomittu kuuden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

A ei ole syyllistynyt ainoastaan vähäisiin liikenne- tai omaisuusrikoksiin, vaan useisiin talousrikoksiin ja niiden törkeisiin tekomuotoihin. Rikoksia ei voida pitää vähäisinä. A:n saama ehdoton vankeusrangaistus myös osoittaa, että hovioikeus on pitänyt tekoja erityisen moitittavina.

Talousrikoksilla tulee olla merkitystä lupaharkinnassa. Lähtökohdaksi tulee ottaa tekojen laajuus, jatkuvuus, suunnitelmallisuus, rikosten määrä, rikoksilla tavoitellun hyödyn suuruus ja tuomitut rangaistukset. Merkitystä tulee antaa myös henkilön yleiselle lainkuuliaisuudelle. Hallinto-oikeus on päätöksessään täysin sivuuttanut edellä mainitut seikat. Vastoin hallinto-oikeuden näkemystä A:n teot osoittavat hänen olevan sopimaton pitämään hallussaan ampuma-aseita.

Poliisilaitos on käyttänyt sillä lupaviranomaisena olevaa harkintavaltaa peruuttaessaan A:n rinnakkaisluvat.

Varsinais-Suomen poliisilaitos on antanut asiassa lausunnon. Poliisilaitos on viitannut päätöksensä perusteluihin. A on tuomittu 2000-luvulla poliisilaitoksen päätöksestä ilmenevistä useista talousrikoksiksi luokiteltavista rikoksista eripituisiin vankeusrangaistuksiin. Hallinto-oikeuden päätöksellä on selkeä vaikutus yleisesti poliisin linjauksiin aselupakäytännössä.

A on antanut selityksen, jossa hän on uudistanut aiemmin lausumansa. Valituslupahakemus tulee hylätä perusteettomana.

A on ollut raskaiden aseiden kanssa tekemisessä vuodesta 1970 lukien suorittaessaan varusmiespalvelusta. Hän on aloittanut metsästyksen vuonna 1973 hirvenmetsästyksenä. Hän on ollut Vehmaan reserviupseerikerhon jäsen vuodesta 1972 ja harrastanut seuran ammunnoissa pienoiskivääri- ja pistooliammuntaa. Hän on Suomen Metsästäjäliitto - Finlands jaktförbund ry:n jäsen ja Laukojat-75 ry:n jäsen.

Lähes 40 vuoden metsästys- ja ampumaharrastuksen aikana A:lla ei ole ollut ongelmia aseiden kanssa eikä hän ole syyllistynyt pahoinpitelyyn tai muuhun rikokseen, mikä ampuma-aselaissa mainitaan.

A ei ole saanut talousrikoksistaan mitään taloudellista hyötyä, vaan on tahtomattaan joutunut ikävään kierteeseen, joista nyt toivoo pääsevänsä irti. On perusteetonta väittää, että A olisi jatkuvaa rikollisuutta harjoittava ja ettei hän olisi lainkuuliainen.

A:n rinnakkaislupia koskevien aseiden hallussapitoluvat ovat hänen aikuisilla lapsillaan. Rinnakkaislupien palauttamisesta ei voi olla mitään haittaa. Rinnakkaisluvat tulisi saada pikaisesti takaisin, jotta hän voisi aloittaa ammunta- ja metsästysharrastuksensa normaalisti.

Poliisihallitus on antanut vastaselityksen, jossa se on viitannut valituksensa perusteluihin.

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja saattaa poliisilaitoksen päätöksen voimaan.

Oikeusohjeet

Ampuma-aselain 54 §:n 1 momentin mukaan ampuma-aseeseen tai aseen osaan, johon on annettu hallussapitolupa, voidaan luvanhaltijan suostumuksella antaa rinnakkainen oikeus hallussapitoon (rinnakkaislupa).

Ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan lupa voidaan peruuttaa, jos luvanhaltija on syyllistynyt väkivaltaista käyttäytymistä osoittavaan rikokseen, rikoslain 50 luvun 1 - 4 §:ssä tarkoitettuun rikokseen tai muuhun rikokseen, joka osoittaa hänet sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia.

Esityöt

Hallituksen esityksessä ampuma-aselaiksi ym. (HE 183/1997 vp) 67 §:n 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa on muun ohella viitattu 29 §:n 3 momentin 1 ja 4 kohdan perusteluissa todettuun. Mainitun 1 ja 4 kohdan mukaan peruuttamisen edellytysten täyttymisen suhteen on lupaviranomaiselle jätettävä riittävästi harkinnanvaraa, sillä momentissa mainittuihin väärinkäytöksiin mahtuu moitittavuudeltaan hyvinkin erilaisia tekoja ja laiminlyöntejä. Niinpä vähäiset liikenne- tai omaisuusrikokset eivät ainakaan kaikissa tapauksissa aiheuttaisi luvan peruuttamista. Kynnys luvan peruuttamiselle olisi siten pääsääntöisesti hieman korkeampi kuin luvan antamatta jättämiselle. Perusteena luvan peruuttamiselle voisivat olla luvanhaltijan terveydentilaa, elämäntapaa tai käyttäytymistä koskevat seikat. Jotta lupa voitaisiin peruuttaa luvanhaltijan elämäntavan tai käyttäytymisen perusteella, luvanhaltijan elämäntavan tai käyttäytymisen olisi oltava joko luvanhaltijan omaa tai toisten henkilöiden turvallisuutta vaarantavaa. Alkoholin tai huumausaineiden jatkuvaa väärinkäyttöä voidaan pitää sellaisena turvallisuutta vaarantavana elämäntapana, jonka perusteella lupa voitaisiin peruuttaa. Turvallisuuden vaarantumisen ei välttämättä tarvitsisi liittyä ampuma-aseisiin, vaan myös ilman ampuma-asetta tapahtunut väkivaltainen, vaarallinen tai uhkaava käyttäytyminen voisi olla perusteena luvan peruuttamiselle. Lupa tulisi peruuttaa, jos luvanhaltijan elämäntapaa olisi pidettävä siinä määrin ongelmallisena, että siihen liittyy ampuma-aseen väärinkäytön vaara. Käyttäytymisen tulisi kuitenkin aina osoittaa, että luvanhaltijaa on pidettävä sopimattomana käsittelemään ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia.

Saatu selvitys

Poliisilaitoksen päätös A:lle myönnettyjen rinnakkaislupien peruuttamisesta on perustunut A:n useita talousrikoksia ja törkeää rattijuopumusta koskeviin tuomioihin.

Vakka-Suomen käräjäoikeus on lainvoimaisella tuomiollaan 27.8.2003 tuominnut A:n 23.5.2003 törkeästä rattijuopumuksesta 85 päiväsakkoon.

Turun hovioikeus on 19.6.2003 pysyttänyt Vakka-Suomen käräjäoikeuden tuomion 15.10.2002 ja tuominnut A:n kirjanpitorikoksesta 1.1.1994 - 31.3.1999 ja 1.4.1996 - 2.2.1999 viiden kuukauden yhteiseen vankeusrangaistukseen, jonka sijasta on tuomittu yhdyskuntapalvelua 140 tuntia.

Turun hovioikeus on 2.10.2007 pysyttänyt Vakka-Suomen käräjäoikeuden tuomion 7.11.2006 ja tuominnut A:n kirjanpitorikoksesta 1.3.1999 - 28.2.2002 ja 1.7.2001 - 30.6.2002 viiden kuukauden yhteiseen vankeusrangaistukseen, jonka sijasta on tuomittu yhdyskuntapalvelua 140 tuntia.

Vakka-Suomen käräjäoikeus on lainvoimaisella tuomiollaan 22.12.2009 tuominnut A:n kirjanpitorikoksesta 1.5.2000 - 31.3.2003 ja avunannosta törkeään veropetokseen 15.7.2001 - 3.6.2004 viiden kuukauden yhteiseen vankeusrangaistukseen, jonka sijasta on tuomittu yhdyskuntapalvelua 150 tuntia.

Turun hovioikeus on 10.3.2010 pysyttänyt Vakka-Suomen käräjäoikeuden tuomion 5.3.2009 ja tuominnut A:n kuuden kuukauden ehdottomaan vankeuteen rekisterimerkintärikoksesta 19.9.2005, avunannosta törkeään kirjanpitorikokseen 1.9.2005 - 31.10.2006, avunannosta törkeään velallisen epärehellisyyteen 1.9.2005 - 15.3.2007 sekä väärennöksestä 1.1.2007 - 26.3.2007.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on kysymys A:lle myönnettyjen kahden revolverin, kahden haulikon ja seitsemän kiväärin rinnakkaislupien peruuttamisen edellytyksistä. Asiassa on poliisilaitoksen päätöksessä sovelletun ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 kohdan perusteella harkittava, onko A:n edellä mainitut teot katsottava sellaisiksi sanotussa säännöksessä tarkoitetuiksi muiksi rikoksiksi, jotka osoittavat hänet sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita.

Osa A:n edellä mainituista rikoksista on tehty useita vuosia sitten. Ampuma-aselaissa ei ole säännöstä siitä, kuinka vanhat teot voidaan ottaa huomioon harkittaessa luvan peruuttamista luvanhaltijan sopimattomuutta koskevalla perusteella. Lupaviranomaisen on asiaa harkitessaan otettava huomioon viimeisestä teosta kulunut rikkeetön aika. Mikäli rikollinen käyttäytyminen on yhtäjaksoisesti jatkunut useita vuosia, voidaan luvanhaltijan sopivuutta ampuma-aseiden haltijaksi harkittaessa ottaa huomioon useidenkin vuosien ajanjakso. Lisäksi rikosten samankaltaisuus on peruste ottaa huomioon myös aikaisempia rikoksia.

Kun otetaan huomioon asiakirjoissa oleva selvitys A:n useita vuosia jatkuneista talousrikoksista, joista on tuomittu muun ohella ehdoton vankeusrangaistus, rikokset osoittavat hänet ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla sopimattomaksi pitämään hallussa ampuma-aseita. Näin ollen poliisilaitos on voinut peruuttaa A:lle myönnettyjen ampuma-aseiden rinnakkaisluvat. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja poliisilaitoksen päätös saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Liisa Heikkilä ja Lauri Jääskeläinen. Asian esittelijä Leo Kaasinen.