Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Pysäköinninvalvojan valitusoikeus

Asiassa on ensin viran puolesta ratkaistava, onko Kuopion kaupungin pysäköinninvalvojalla oikeus valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä.

Ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain (828/2008) 13 §:n, sellaisena kuin se oli voimassa ennen 1.2.2012, mukaan muutoksen hakemisesta mainitussa laissa tarkoitettuun päätökseen säädetään hallintolainkäyttölaissa (586/1996). Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Pykälän 2 momentin mukaan viranomaisella on lisäksi valitusoikeus, jos laissa niin säädetään tai jos valitusoikeus on viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen.

Ajoneuvojen siirtämisestä annettu laki ei sisällä säännöksiä viranomaisen valitusoikeudesta. Näin ollen asiassa hallintopäätöksen tehneen pysäköinninvalvojan valitusoikeus voi tulla kysymykseen vain hallintolainkäyttölain 6 §:ssä säädetyillä perusteilla. Harkittaessa sitä, onko viranomaisen valitusoikeus sen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen, on otettava huomioon, että ajoneuvojen siirtämisestä annetussa laissa säädetty kunnallisen pysäköinninvalvojan oikeus siirtää liikenneturvallisuutta tai tien tai kadun kunnossa- tai puhtaanapitoa haittaava ajoneuvo palvelee viranomaisen valvottavana olevaa edellä mainittua julkista etua eli liikenneturvallisuuden varmistamista tai mahdollisuutta teiden ja katujen kunnossa- ja puhtaanapitoon. Näin ollen kunnallisella pysäköinninvalvojalla on mainitulla perusteella katsottava olevan asiassa valitusoikeus. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen ottaa kantaa siihen, olisiko pysäköinninvalvojalla tai muulla kunnan viranomaisella asiassa valitusoikeus myös sillä perusteella, että siinä on kysymys myös kunnan varojen käytöstä.

Tieliikennelain (267/1981) 28 b §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan poliisi voi myöntää vaikeasti vammaiselle henkilölle tai vaikeasti vammaisen henkilön kuljettamista varten pysäköintiluvan. Asetuksella säädetään tarkemmin vamman laatu ja vaikeusaste. Tällä luvalla, tai vastaavalla asianomaisen ulkomaisen viranomaisen myöntämällä luvalla, jossa on kansainvälinen vammaisen tunnus, saa ajoneuvon pysäköidä alueelle, missä pysäköinti on liikennemerkein kielletty, niin kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Tieliikennelain 28 b §:n 4 momentin mukaan milloin 1 momentissa tarkoitetusta pysäköinnistä on ilmeistä haittaa, ajoneuvo on poliisin kehotuksesta siirrettävä poliisin osoittamaan sopivaan paikkaan.

Ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain (828/2008) 1 §:n mukaan mainittua lakia sovelletaan ajoneuvon siirtämiseen ja käsittelyyn siirron jälkeen. Mitä tässä laissa säädetään ajoneuvosta koskee myös siinä olevia tavanomaisia esineitä. Muihin ajoneuvossa oleviin esineisiin sovelletaan löytötavaralakia.

Saman lain 5 §:n 1 momentin mukaan, jos ajoneuvo on pysäköity pysäköimistä koskevan säännöksen vastaisesti tielle, tienpitoviranomainen tai kunnallinen pysäköinninvalvoja voi suorittaa lähi- tai varastosiirron aikaisintaan kahden vuorokauden kuluttua säännöksen vastaisen pysäköinnin alkamisesta. Pykälän 3 momentin mukaan, jos pysäköinti aiheuttaa huomattavaa haittaa tien käytölle, poliisi, tienpitoviranomainen tai kunnallinen pysäköinninvalvoja voi toimittaa lähi- tai varastosiirron viipymättä.

Saman lain 6 §:n 1 momentin mukaan, jos pysäköidystä ajoneuvosta aiheutuu haittaa tiealueella tapahtuvalle kunnossa- tai puhtaanapidolle taikka korjaus- tai rakennustyölle, tienpitoviranomainen voi toimittaa ajoneuvon lähisiirron. Sama koskee tiealueella tienpitäjän luvalla järjestettävää tapahtumaa. Yksityisellä tiellä kunta toimittaa lähisiirron yksityisen tien tienpitäjän perustellusta pyynnöstä. Ennakkoon tiedossa olevasta tiealueella tehtävästä työstä tai järjestettävästä tapahtumasta on ilmoitettava asianmukaisin alueelle sijoitetuin merkein tai ilmoituksin vähintään kahta vuorokautta ennen suunniteltua siirtoa.

Lain 9 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on ilmoitettava lähisiirrosta ajoneuvon omistajalle tai haltijalle suullisesti tai kirjallisesti taikka jätettävä sitä koskeva ilmoitus näkyvälle paikalle ajoneuvoon. Viranomaisen on laadittava ajoneuvon lähisiirrosta pöytäkirja tai tehtävä muu kirjallinen merkintä siirtoon liittyvään asiakirjaan.

Lain 10 §:n mukaan ajoneuvon omistaja tai haltija on velvollinen korvaamaan viranomaiselle ajoneuvon siirtojärjestelyistä, siirtämisestä, säilyttämisestä ja hallinnoinnista aiheutuneet kustannukset. Korvaus määrätään kunnan osalta kunnallisen viranomaisen hyväksymän taksan ja valtion viranomaisen osalta valtion maksuperustelain (150/1992) mukaisesti.

A:n ajoneuvossa on ollut näkyvillä vammaisen pysäköintilupa, koska hän on ollut kuljettamassa henkilöä, jolle tällainen lupa on myönnetty. Ajoneuvo on ollut pysäköitynä 13.4.2009 kello 7.03 Kuopiossa Tulliportinkatu 23 kohdalla. Paikalla on ollut tuona päivänä pysäköinti kokonaan kielletty kadun puhdistuksen vuoksi. Tämä on ollut tavallisuudesta poikkeava järjestely, joka on osoitettu liikennemerkein.

Kuopion kaupungin pysäköinninvalvoja on katsonut, että pysäköidystä ajoneuvosta aiheutuu haittaa tiealueella tapahtuvalle puhtaanapidolle, ja on päättänyt toimittaa ajoneuvon lähisiirron. Siirrosta on tehty samana päivänä lähisiirtopöytäkirja ja päätös 66,47 euron siirtokustannusten perimisestä A:lta. A:n haettua muutosta lähisiirtoa ja siirtokustannuksia koskevaan päätökseen hallinto-oikeus on kumonnut päätökset sillä perusteella, että toimivalta asiasta päättämiseen ei ole ollut pysäköinninvalvojalla. Asiassa tulee pysäköinninvalvojan valituksesta ratkaistavaksi, onko pysäköinninvalvojan päätökset voitu tällä perusteella kumota.

Tapahtuma-aikana voimassa olleen pysäköintivirhemaksusta annetun lain (248/1970) 3 §:n mukaan pysäköimistä koskevien kieltojen ja rajoitusten noudattamista valvoo poliisiviranomainen, joka lähtökohtaisesti toimii myös pysäköinninvalvojana. Vastaavasti myös tällä hetkellä voimassa olevan pysäköinninvalvonnasta annetun lain (727/2011) 10 §:n mukaan poliisi huolehtii pysäköintiä koskevien säännösten valvonnasta.

Kunnallisen pysäköinninvalvojan toimivalta valvoa yleisesti pysäköintiä Kuopiossa on tapahtuma-aikana perustunut pysäköintivirhemaksusta annetun lain 2 §:n säännökseen. Sen mukaan lääninhallitus on voinut kunnallisvaltuuston esityksestä määrätä, että kunta alueellaan poliisin ohella huolehtii pysäyttämistä, seisottamista ja pysäköimistä koskevien kieltojen ja rajoitusten noudattamisen valvonnasta. Vastaava säännös sisältyy nykyisin pysäköinninvalvonnasta annetun lain 11 §:ään. Säännösten tarkoituksena on, että kunnallinen pysäköinninvalvoja hoitaa täydentävästi paikkakuntakohtaisesti muuten pääsäännön mukaan poliisille kuuluvia tehtäviä.

Edellä selostetun tieliikennelain 28 b §:n 4 momentissa säädetään, että jos pysäköintiluvalla varustettu ajoneuvo on pysäköity pysäköintikieltoalueelle lain 28 b §:n perusteella, ajoneuvo on poliisin kehotuksesta siirrettävä poliisin osoittamaan sopivaan paikkaan, jos pysäköinnistä on ilmeistä haittaa.

Mainittu momentti ei sanamuotonsa mukaan koske sitä, miten ajoneuvon siirto on viranomaisen toimesta järjestettävä, jos kuljettajaa ei tavoiteta sitä itse siirtämään, ja millä viranomaisella on toimivalta tehdä siirtopäätös. Näin ollen sitä ei ole perusteltua pitää sellaisena erityissäännöksenä, jonka johdosta muita edellä selostettuja säännöksiä ei voitaisi soveltaa vammaisen pysäköintiluvalla varustetun auton siirtoon.

Se, että tieliikennelain 28 b §:n säännöksessä, joka on ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain säätämistä edeltävältä ajalta, mainitaan toimivaltaisena viranomaisena poliisi, on johdonmukaista, koska liikenteen ohjaaminen ja valvonta on tieliikennelain nojalla poliisin asiana. Edellä selostetun pysäköintivirhemaksusta annetun lain (248/1970) 3 §:n säännöksen nojalla poliisi on myös viranomainen, joka valtakunnallisesti toimii pysäköinninvalvojana. Tieliikennelain säännös koskee yleisesti pysäköintiä koko maassa. Kun pysäköintivirhemaksusta annetulla lailla ja ajoneuvojen siirtämisestä annetulla lailla kunnalliselle pysäköinninvalvojalle on annettu poliisin ohella toimivaltaa pysäköinnin valvonnassa, tästä ei voida päätellä, että tämä toimivalta ei ulottuisi vammaisten pysäköintilupaa käyttäviin sen vuoksi, että tieliikennelain 28 b §:n 4 momentissa ei ole erikseen mainittu kunnallista pysäköinninvalvojaa.

Tämän johdosta ei ole perusteltua päätyä sellaiseen tulkintaan, että tieliikennelain 28 b §:n 4 momenttiin sisältyvä viittaus poliisiin estäisi pysäköinninvalvojaa puuttumasta ajoneuvojen, joissa on vammaisen pysäköintilupa, pysäköintiin. Merkitystä on sen sijaan annettava sille, että pysäköinninvalvojille on muun edellä selostetun lainsäädännön nojalla annettu yleistoimivalta valvoa pysäköintiä ja päättää ajoneuvojen lähisiirrosta ja siirtokustannusten perimisestä. On myös otettava huomioon, että tulkinta, jonka mukaan pysäköinninvalvojan toimivalta ei koskisi pysäköintiä vammaisen pysäköintiluvalla, johtaisi siihen, että vammaisten pysäköintiluvalla pysäköityjä ajoneuvoja kunnossa- tai puhtaanapitoa varten siirrettäessä päätös olisi tehtävä eri viranomaisen toimesta kuin muiden kadulle pysäköityjen ajoneuvojen kohdalla. Näin olisi myös silloin, kun kysymys on kiireellisestä kunnossa- tai puhtaanapidosta.

Tieliikennelain 28 b §:n 4 momentti ei mainituista syistä ole esteenä sille, että pysäköinninvalvoja voi käyttää valvontatoimivaltaansa myös niihin ajoneuvoihin, joissa on lainkohdassa tarkoitettu pysäköintilupa. Hallinto-oikeuden ei olisi siten tullut kumota pysäköinninvalvojan päätöksiä puuttuvan toimivallan perusteella. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava. Koska hallinto-oikeus ei ole antanut ratkaisua siihen, ovatko pysäköinninvalvojan päätösten oikeudelliset edellytykset muuten olleet olemassa, asia on palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Matti Halén, Hannele Ranta-Lassila, Timo Viherkenttä ja Leena Äärilä. Asian esittelijä Riitta Hämäläinen.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Leena Äärilän äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Timo Viherkenttä yhtyi:

”Hylkään Kuopion kaupungin pysäköinninvalvojan valituksen. En muuta hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

Ennen ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain (828/2008) voimaantuloa ajoneuvojen siirtämisestä säädettiin ajoneuvojen siirtämisestä ja romuajoneuvojen hävittämisestä annetussa laissa (151/1975). Viimeksi mainitun lain 2 ja 3 § sisälsivät yleiset säännökset ajoneuvojen siirtämisestä virheellisen pysäköinnin johdosta tai sen johdosta, että ajoneuvo aiheutti ilmeistä haittaa tienpidolle tai rakennuskaavatien kunnossa- ja puhtaanapitämiselle. Toimivalta ajoneuvon siirtämiseen oli tapauksesta riippuen muun ohella poliisipiirin päälliköllä, pysäköinninvalvojalla tai kunnalla. Mainittu laki tuli voimaan 1.5.1975. Tämän lain voimaantulon jälkeen säädettyyn tieliikennelakiin (267/1981) lisättiin 1.6.1992 voimaan tullut 28 b § (117/1992), jonka 4 momentissa säädetään erikseen vammaisen pysäköintiluvalla varustetun auton siirtämisestä. Viimeksi mainittu säännös oli siten katsottava poikkeukseksi ajoneuvojen siirtämisestä ja romuajoneuvojen hävittämisestä annetun lain yleisistä siirtämistä koskevista säännöksistä.

Ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain (828/2008) tarkoituksena oli muun muassa ajoneuvojen siirtämistä koskevien toimivaltarajojen selkeyttäminen. Lailla myös kumottiin ajoneuvojen siirtämisestä ja romuajoneuvojen hävittämisestä annettu laki (151/1975). Samassa yhteydessä säädettiin laki tieliikennelain 28 §:n muuttamisesta (829/2008). Vammaisten pysäköintiluvalla varustettuja ajoneuvoja koskevaa tieliikennelain 28 b §:n erityissäännöstä ei tässä yhteydessä kumottu tai muutettu eikä myöskään lainmuutosten esitöissä ole viitteitä siitä, ettei säännös tulisi enää entiseen tapaan sovellettavaksi.

Verrattaessa yhtäältä ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain 6 §:n 1 momentin ja 9 §:n 1 momentin lähisiirtoa koskevia säännöksiä ja toisaalta tieliikennelain 28 b §:n 4 momentin säännöstä kyse ei ole vain sen määrittelystä, kenen toimivallassa on ajoneuvon siirtäminen, vaan myös olennaisesti erilaisesta menettelystä. Ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain mukaan pysäköinninvalvoja voi siirtää tai siirrättää ajoneuvon johonkin lähistöllä olevaan paikkaan tästä auton omistajalle tai haltijalle etukäteen ilmoittamatta. Tieliikennelain 28 b §:n 4 momentin mukaan vammaisen pysäköintiluvalla varustettua ajoneuvoa ei voida siirtää viranomaisen toimesta, vaan poliisin on kehotettava siirtämään ajoneuvo poliisin osoittamaan sopivaan paikkaan. Säännöksen tarkoituksena on katsottava olevan, että vammaisen pysäköintiluvalla varustettua ajoneuvoa ei voida siirtää vammaisen henkilön tietämättä, koska tällaisesta siirrosta saattaisi aiheutua vammaiselle henkilölle huomattavaa haittaa.

Kyseistä tieliikennelain 28 b §:n 4 momenttia on näin ollen pidettävä erityissäännöksenä valituksenalaisen päätöksen perusteena käytettyyn ajoneuvojen siirtämisestä annettuun lakiin nähden. Tämän vuoksi A:n ajoneuvoa ei ole voitu määrätä siirrettäväksi Kuopion kaupungin pysäköinninvalvojan päätöksellä. Näin ollen menettely, jossa A:ta ei ole tieliikennelain 28 b §:n 4 momentin mukaisella tavalla kehotettu siirtämään ajoneuvoa vaan pysäköinninvalvoja on määrännyt A:n ajoneuvon siirrosta ja määrännyt siirtokustannukset A:n maksettavaksi, on ollut lainvastainen.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.”

Asian esittelijän oikeussihteeri Riitta Hämäläisen esitys asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin hallintoneuvos Leena Äärilän äänestyslausunto.