Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esitöitä

Suomen perustuslaki

Suomen perustuslain yksityiselämän suojaa koskevan 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla.

Perustuslain sananvapautta ja julkisuutta koskevan 12 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Saman pykälän 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto asiakirjasta ja tallenteesta.

Nimikirjalaki

Nimikirjalain 1 §:n 1 momentin mukaan valtion virkamiehiä ja työntekijöitä koskevia henkilötietoja kerättäessä, tallennettaessa, käytettäessä ja luovutettaessa on sen lisäksi, mitä muualla laissa on säädetty, noudatettava tätä lakia.

Nimikirjalain 2 §:n 1 momentin mukaan jokainen valtion virasto ja laitos on velvollinen henkilöstön valintaa, palvelusuhteeseen perustuvien etuuksien ja velvollisuuksien määräämistä ja muiden henkilöstöasioiden hoitamista varten pitämään palveluksessaan olevista virkamiehistä ja työntekijöistä nimikirjaa. Vuonna 2009 voimassa olleen lainsäädännön nojalla Jyväskylän yliopiston professorit ovat olleet valtion virkamiehiä.

Nimikirjalain 6 §:n mukaan muun ohella valtion virkamiestä ja työntekijää koskevien nimikirjaan talletettujen tai muutoin henkilöstöasioiden hoitamiseksi viranomaisella olevien tietojen luovuttamisesta on jäljempänä säädetyin poikkeuksin voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään.

Nimikirjalain 7 §:n 1 momentin mukaan muun ohella tiedot virkamiehelle, viran- tai toimenhaltijalle ja työntekijälle henkilökohtaisen suorituksen perusteella tai muutoin henkilökohtaisesti määräytyneestä palkan osasta, sijoituspalkkausluokasta tai vaativuusryhmää vastaavasta palkasta taikka muusta mahdollisesta palkkauksen osasta sekä palkan kokonaismäärästä ovat julkisia.

Nimikirjalain edellä mainittu 7 §:n 1 momentti perustuu lailla 627/1999 muutettuun säännökseen. Lainmuutosta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 30/1998 vp) ehdotettiin, että tieto julkishallinnon palveluksessa olevalle henkilölle henkilökohtaisen suorituksen perusteella tai muutoin henkilökohtaisesti määräytyneestä palkan osasta ja eräitä yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta myös tieto palkan kokonaismäärästä oli pidettävä salassa. Ehdotusta perusteltiin julkishallinnon henkilöstön yksityisyyden suojaamistarpeella. Palkan määrän katsottiin voivan paljastaa sen, miten virkamiestä on kulloinkin arvioitu henkilökohtaisesti. Perustuslakivaliokunta ei lakiehdotuksesta hallintovaliokunnalle antamassaan lausunnossa (PeVL 43/1998 vp) yhtynyt tähän näkemykseen. Palkkaustietoihin ei perustuslakivaliokunnan mielestä kytkeydy niin vahvaa yksityisyyden suojaamisen intressiä, että se hallitusmuodon 10 §:n 2 momentin valossa oikeuttaisi näiden tietojen näin laajan salassapidon. Esityksen perusteella ja muutoinkaan ei tässä vaiheessa ole riittävästi perusteita arvioida sitä, missä määrin julkishallinnon palkkausjärjestelmien mahdollisiin uudistuksiin liittyisi sellaisia palkkatietojen julkisuuden rajoittamista puoltavia näkökohtia, että säätämisjärjestysarvioinnissa päädyttäisiin toiseen lopputulokseen. Hallintovaliokunta mietinnössään (HaVM 31/1998 vp) ehdottikin, että tiedot virkamiehelle, viran- tai toimenhaltijalle ja työntekijälle henkilökohtaisen suorituksen perusteella tai muutoin henkilökohtaisesti määräytyneestä palkan osasta, sijoituspalkkaluokasta tai vaativuusryhmää vastaavasta palkasta taikka muusta mahdollisesta palkan osasta sekä palkan kokonaismäärästä ovat julkisia. Valiokunta piti asianmukaisena, että kaikkien nimikirjalain soveltamisalan piirissä olevien henkilöiden palkkatiedot ovat kokonaisuudessaan julkisia. Nimikirjalain 7 §:n 1 momentti muutettiin hallintovaliokunnan esityksen mukaisesti.

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki)

Julkisuuslain 1 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei mainitussa laissa tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.

Julkisuuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen.

Julkisuuslain 13 §:n 2 momentin mukaan pyydettäessä saada tieto muun ohella viranomaisen henkilörekisteristä tai muusta asiakirjasta, josta tieto voidaan luovuttaa vain tietyin edellytyksin, tiedon pyytäjän on, jollei erikseen toisin säädetä, ilmoitettava käyttötarkoitus sekä muut tietojen luovuttamisen edellytysten selvittämiseksi tarpeelliset seikat sekä tarvittaessa tiedot niitä, miten tietojen suojaus on tarkoitus järjestää.

Julkisuuslain 16 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirjan sisällöstä annetaan tieto suullisesti taikka antamalla asiakirja viranomaisen luona nähtäväksi ja jäljennettäväksi tai kuunneltavaksi tai antamalla siitä kopio tai tuloste. Tieto asiakirjan julkisesta sisällöstä on annettava pyydetyllä tavalla, jollei pyynnön noudattaminen asiakirjojen suuren määrän tai asiakirjan kopioinnin vaikeuden tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi aiheuta kohtuutonta haittaa virkatoiminnalle.

Saman pykälän 2 momentin mukaan viranomaisen ratkaisuista automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidetyn rekisterin julkisista tiedoista on oikeus saada kopio teknisenä tallenteena tai muutoin sähköisessä muodossa, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Tietojen antaminen vastaavassa muodossa muusta julkisesta asiakirjasta on viranomaisen harkinnassa, jollei toisin säädetä. Videotallenteesta tai muusta vastaavasta tallenteesta, jolla on viranomaisen kuvaama kuulustelu tai muu tapahtuma, jossa henkilöä kuullaan, saa kuitenkin antaa kopion vain, jos tallenteessa kuultava henkilö siihen suostuu tai jos tallenteen sisältö huomioon ottaen on ilmeistä, ettei kopion antaminen johda hänen yksityisyyden suojansa loukkaamiseen.

Pykälän 3 momentin mukaan viranomaisen henkilörekisteristä saa antaa henkilötietoja sisältävän kopion tai tulosteen tai sen tiedot sähköisessä muodossa, jollei laissa ole toisin erikseen säädetty, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää sellaisia henkilötietoja. Henkilötietoja saa kuitenkin luovuttaa suoramarkkinointia ja mielipide- tai markkinatutkimusta varten vain, jos niin erikseen säädetään tai jos rekisteröity on antanut siihen suostumuksensa.

Henkilötietolaki

Henkilötietolain 1 §:n mukaan mainitun lain tarkoituksena on toteuttaa yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojaa turvaavia perusoikeuksia henkilötietoja käsiteltäessä sekä edistää hyvän tietojenkäsittelytavan kehittämistä ja noudattamista.

Henkilötietolain 2 §:ssä säädetään lain soveltamisalasta. Pykälän 1 momentin mukaan henkilötietoja käsiteltäessä on noudatettava, mitä mainitussa laissa säädetään, jollei muualla laissa toisin säädetä. Pykälän 2 momentin mukaan mainittua lakia sovelletaan henkilötietojen automaattiseen käsittelyyn. Myös muuhun henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan mainittua lakia silloin, kun henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus muodostaa henkilörekisteri tai sen osa.

Henkilötietolain 2 §:n 5 momentin mukaan henkilötietojen käsittelyä toimituksellisia sekä taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten koskevat soveltuvin osin ainoastaan 1 - 4 ja 32 §, 39 §:n 3 momentti, 40 §:n 1 ja 3 momentti, 42 §, 44 §:n 2 kohta, 45 - 47 §, 48 §:n 2 momentti sekä 50 ja 51 §, jollei 17 §:stä muuta johdu.

Henkilötietolain 3 §:ssä määritellään, mitä mainitussa laissa tarkoitetaan muun ohella henkilötiedoilla, henkilötietojen käsittelyllä ja henkilörekisterillä. Mainitun pykälän 1 kohdan mukaan henkilötiedolla tarkoitetaan kaikenlaisia luonnollista henkilöä taikka hänen ominaisuuksiaan tai elinolosuhteitaan kuvaavia merkintöjä, jotka voidaan tunnistaa häntä tai hänen perhettään tai hänen kanssaan yhteisessä taloudessa eläviä koskeviksi. Mainitun pykälän 2 kohdan mukaan henkilötietojen käsittelyllä tarkoitetaan henkilötietojen keräämistä, tallettamista, järjestämistä, käyttöä, siirtämistä, luovuttamista, säilyttämistä, muuttamista, yhdistämistä, suojaamista, poistamista, tuhoamista sekä muita henkilötietoihin kohdistuvia toimenpiteitä. Mainitun pykälän 3 kohdan mukaan henkilörekisterillä tarkoitetaan käyttötarkoituksensa vuoksi yhteenkuuluvista merkinnöistä muodostuvaa henkilötietoja sisältävää tietojoukkoa, jota käsitellään osin tai kokonaan automaattisen tietojenkäsittelyn avulla taikka joka on järjestetty kortistoksi, luetteloksi tai muulla näihin verrattavalla tavalla siten, että tiettyä henkilöä koskevat tiedot voidaan löytää helposti ja kohtuuttomitta kustannuksitta.

Henkilötietolain 32 §:n 1 momentin mukaan rekisterinpitäjän on toteutettava tarpeelliset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet henkilötietojen suojaamiseksi asiattomalta pääsyltä tietoihin ja vahingossa tai laittomasti tapahtuvalta tietojen hävittämiseltä, muuttamiselta, luovuttamiselta, siirtämiseltä taikka muulta laittomalta käsittelyltä. Toimenpiteiden toteuttamisessa on otettava huomioon käytettävissä olevat tekniset mahdollisuudet, toimenpiteiden aiheuttamat kustannukset, käsiteltävien tietojen laatu, määrä ja ikä sekä käsittelyn merkitys yksityisyyden suojan kannalta. Pykälän 2 momentin mukaan sen, joka itsenäisenä elinkeinonharjoittajana toimii rekisterinpitäjän lukuun tai jolle rekisterinpitäjä luovuttaa tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla, on ennen tietojen käsittelyyn ryhtymistä annettava rekisterinpitäjälle asianmukaiset selvitykset ja sitoumukset sekä muutoin riittävät takeet henkilötietojen suojaamisesta 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Henkilötietolailla on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (jäljempänä tietosuojadirektiivi).

Unionin oikeus

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artikla koskee henkilötietojen suojaa ja sen 11 artikla sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta.

Tietosuojadirektiivin 1 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on mainitun direktiivin mukaisesti henkilötietojen käsittelyssä turvattava yksilöille heidän perusoikeutensa ja -vapautensa ja erityisesti heidän oikeutensa yksityisyyteen.

Tietosuojadirektiivin 9 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä ainoastaan journalistisia tarkoituksia tai taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten toteutettua henkilötietojen käsittelyä varten poikkeuksista ja vapautuksista II luvusta, IV luvusta ja VI luvusta, ainoastaan jos ne osoittautuvat välttämättömiksi yksityisyyttä koskevan oikeuden ja ilmaisuvapautta koskevien sääntöjen yhteensovittamisessa.

Tietosuojadirektiivin johdanto-osan 37 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa: "Journalistisia tarkoituksia tai kirjallisen tai taiteellisen ilmaisun tarkoituksia varten suoritettavassa henkilötietojen käsittelyssä erityisesti audiovisuaalisella alalla on tehtävä poikkeuksia tiettyihin tämän direktiivin säännöksiin tai rajoituksiin, siltä osin kuin ne ovat tarpeen yksilön perusoikeuksien ja ilmaisuvapauden ja erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen 10 artiklan mukaisesti taatun tietojen vastaanottamis- ja luovuttamisvapauden yhteensovittamiseksi; näin ollen jäsenvaltioiden on perusoikeuksien tasapainon luomiseksi säädettävä tarvittavista poikkeuksista ja rajoituksista tietojenkäsittelyn laillisuutta koskevien yleisten toimenpiteiden, tiedonsiirtoa kolmansiin maihin koskevien toimenpiteiden sekä valvontaviranomaisten toimivallan osalta, säätämättä kuitenkaan poikkeuksista toimenpiteisiin, joilla pyritään takaamaan tietojenkäsittelyn turvallisuus; lisäksi alan toimivaltaisille valvontaviranomaisille olisi myönnettävä ainakin tiettyjä jälkikäteisiä oikeuksia, jotka koskevat esimerkiksi kertomuksen julkaisemista tietyin aikavälein tai asian siirtämistä lainkäyttöviranomaisille."

Tietosuojadirektiivin 17 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että rekisterinpitäjän on toteutettava tarpeelliset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet henkilötietojen suojaamiseksi vahingossa tapahtuvalta tai laittomalta tuhoamiselta, vahingossa tapahtuvalta häviämiseltä, muuttamiselta, luvattomalta luovuttamiselta tai tietojen antamiselta, erityisesti jos käsittely muodostuu tietojen siirtämisestä verkossa, sekä kaikelta muulta laittomalta käsittelyltä. Ottaen huomioon kehityksen taso ja toimenpiteiden kustannukset on taattava asianmukainen turvallisuuden taso suhteessa käsittelyn riskeihin ja suojattavien tietojen luonteeseen.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

Unionin tuomioistuin (aikaisemmin Euroopan yhteisöjen tuomioistuin) on asiassa C-73/07, Satakunnan Markkinapörssi ja Satamedia, todennut tietosuojadirektiivin 1 artiklasta ilmenevän direktiivin tavoitteena olevan, että jäsenvaltiot turvaavat henkilötietojen käsittelyssä yksilöille heidän perusoikeutensa ja -vapautensa ja erityisesti heidän oikeutensa yksityisyyteen, samalla kun ne sallivat mainittujen tietojen vapaan liikkuvuuden. Tähän tavoitteeseen ei voida kuitenkaan pyrkiä ottamatta huomioon sitä, että mainitut perusoikeudet on sovitettava tietyssä määrin yhteen sananvapautta koskevan perusoikeuden kanssa. Direktiivin 9 artiklassa on kyse tällaisesta yhteensovittamisesta. Kuten muun muassa direktiivin johdanto-osan 37 perustelukappaleesta ilmenee, direktiivin 9 artiklan tavoitteena on sovittaa yhteen kaksi perusoikeutta, joita ovat yhtäältä yksityisyyden suoja ja toisaalta sananvapaus. Tämä tehtävä kuuluu jäsenvaltioille. Näiden kahden direktiivissä tarkoitetun perusoikeuden yhteensovittamiseksi jäsenvaltioita kehotetaan säätämään tietojen suojaamisen ja näin ollen yksityisyyttä koskevan perusoikeuden osalta tietyistä poikkeuksista ja rajoituksista kyseisen direktiivin II, IV ja VI luvusta. Nämä poikkeukset on tehtävä ainoastaan sananvapautta koskevan perusoikeuden alaan kuuluvia journalistisia tarkoituksia tai taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten, jos ne osoittautuvat tarpeellisiksi yksityisyyttä koskevan oikeuden ja sananvapautta koskevien sääntöjen yhteensovittamisessa. Jotta voidaan ottaa huomioon se merkitys, joka sananvapaudella on kaikissa demokraattisissa yhteiskunnissa, siihen liittyviä käsitteitä, journalismin käsite mukaan lukien, on yhtäältä tulkittava laajasti. Toisaalta kahden perusoikeuden välisen harmonisen tasapainon löytämiseksi yksityisyyttä koskevan perusoikeuden suoja edellyttää, että tietojen suojaamisen osalta säädetyt poikkeukset ja rajoitukset direktiivin edellä mainituista luvuista on toteutettava täysin välttämättömän rajoissa. (tuomion kohdat 52 - 56) Unionin tuomioistuimen mukaan direktiivin 9 artiklaa on tulkittava siten, että asiassa tarkoitettuja toimintoja on kansallisen lainsäädännön nojalla julkisista asiakirjoista peräisin olevien tietojen osalta pidettävä kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna "ainoastaan journalistisia tarkoituksia -- varten" harjoitettuna henkilötietojen käsittelynä, jos kyseisten toimintojen ainoana tarkoituksena on tietojen, mielipiteiden tai ajatusten ilmaiseminen yleisölle. (tuomion kohta 62)

Unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-465/00, C-138/01 ja C-139/01, Österreichischer Rundfunk ym. oli kysymys paitsi muusta myös työnantajan tallentamien työntekijöiden nimien ja heidän saamiensa, tietyn kynnyksen ylittävien palkkatietojen luovuttamisesta julkaistavaksi yleisölle. Tuomioistuimen mukaan näiden tietojen ilmoittamisella ulkopuoliselle loukataan asianomaisten oikeutta yksityisyyteen, käytettiinpä näin ilmoitettuja tietoja sitten miten tahansa, ja näin ollen se on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitettua puuttumista, paitsi, jos sen lisäksi, että laki sen sallii, sillä pyritään yhteen tai useampaan 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun lailliseen tavoitteeseen ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätön tämän tavoitteen tai näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. (tuomion kohdat 74 ja 76) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan adjektiivilla välttämätön tarkoitetaan 8 artiklan 2 kohdassa sitä, että kyseessä on pakottava sosiaalinen tarve ja että toteutettu toimenpide on oikeassa suhteessa tavoiteltuun lailliseen päämäärään nähden. Unionin tuomioistuimen mukaan demokraattisessa yhteiskunnassa verovelvollisilla ja suurella yleisöllä yleensä on oikeus saada tietoja julkisten varojen käytöstä muun muassa henkilöstökuluihin. Tällaisilla selvitykseen kootuilla tiedoilla edistetään julkista keskustelua yleiseen etuun liittyvistä kysymyksistä ja palvellaan yleistä etua. (tuomion kohdat 83 ja 85)

Unionin tuomioistuimen mukaan on kuitenkin kysyttävä, onko asianomaisten henkilöiden nimien ilmoittaminen saatujen tulojen kohdalla oikeassa suhteessa tavoiteltavaan päämäärään ja ovatko sen syyt, joihin tuomioistuimessa on vedottu tällaisen julkistamisen perustelemiseksi, merkityksellisiä ja riittäviä. Tuomioistuin päätyy siihen, että tällaista puuttumista voidaan perustella ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 2 kohdalla vain silloin, kun henkilöiden tietyn kynnyksen ylittävien vuositulojen lisäksi myös näiden tulojen saajien nimien laaja julkistaminen on samalla sekä välttämätöntä että tarkoituksenmukaista sen tavoitteen kannalta, joka koskee palkkojen pysyttämistä kohtuullisissa rajoissa. (tuomion kohdat 86 ja 90)

Unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-92/09 ja C-93/09, Volker ym. oli kysymys maataloustukien saajien nimien ja heidän rahastoista saamien määrien julkaisemisesta. Tuomioistuin toteaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirjan yksityisyyttä koskevassa 7 artiklassa ja henkilötietojen suojaa koskevassa 8 artiklassa tunnustettujen oikeuksien käyttämistä voidaan rajoittaa, jos näistä rajoituksista säädetään lailla, jos niissä kunnioitetaan kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä ja jos ne suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia (tuomion kohta 65). Toimenpiteen tarpeellisuuden osalta tuomioistuin on viitannut asian C-73/07, Satakunnan Markkinapörssi ja Satamedia, kohtaan 53 ja todennut, että julkaisemista koskevaan tavoitteeseen ei voida pyrkiä ottamatta huomioon sitä, että kyseinen tavoite on sovitettava yhteen perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa tunnustettujen perusoikeuksien kanssa (tuomion kohta 76).

Sanomalehti on pyytänyt yliopistolta muun ohella tiedot yliopiston palveluksessa olevien professorien kokonaispalkasta eriteltynä toimituksellista tarkoitusta varten. Sanomalehti on pyytänyt saada tiedot ensisijaisesti sähköisessä muodossa ja toissijaisesti paperisena tulosteena.

Asiassa on kysymys siitä, onko sanomalehdellä oikeus saada yliopiston nimikirjarekisteristä pyytämänsä henkilötiedot ilmoittamaansa toimituksellista tarkoitusta varten.

Nimikirjalain 6 §:n mukaan nimikirjaan tallennettujen tietojen luovuttamisesta on mainitussa laissa jäljempänä säädetyin poikkeuksin voimassa, mitä viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään. Nimikirjalain 7 §:n 1 momentin mukaan tiedot virkamiehelle, viran- tai toimenhaltijalle ja työntekijälle henkilökohtaisen suorituksen perusteella tai muutoin henkilökohtaisesti määräytyneestä palkan osasta, sijoituspalkkausluokasta tai vaativuusryhmää vastaavasta palkasta tai muusta mahdollisesta palkkauksen osasta sekä palkan kokonaismäärästä ovat julkisia. Tämän säännöksen perusteella yliopiston professorien palkkatiedot ovat julkisia.

Kun otetaan huomioon edellä mainittu nimikirjalain 6 §, nyt kysymyksessä olevassa asiassa on ensisijaisesti sovellettava nimikirjalain 7 §:n 1 momenttia eikä viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 29 kohtaa, jonka mukaan salassa pidettäviä ovat muun ohella asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilölle suoritetusta psykologisesta testistä tai soveltuvuuskokeesta tai sen tuloksesta taikka palkkauksen perustetta varten tehdyistä arvioinneista. Tämä ilmenee myös lainvalmisteluasiakirjoista, jotka koskevat hallituksen esitystä (HE 30/1998 vp) laiksi viranomaisen toiminnan julkisuudesta ja siihen liittyviksi laeiksi, joka johti viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain säätämiseen ja nimikirjalain 7 §:n 1 momentin muuttamiseen. Palkkatiedot ovat siten julkisia, mutta eivät ne tiedot, joissa palkansaajaa on arvioitu henkilökohtaisesti ja joiden perusteella palkkaus mahdollisesti määräytyy.

Korkeimman hallinto-oikeuden käytössä on ollut asiakirjakooste, josta yliopistolta pyydetyt tiedot ilmenevät viidentoista henkilön osalta. Vaikka koosteesta ilmenee palkkauksissa olevia eroja, ei työsuoritusten henkilökohtaista arviointia siitä suoraan käy ilmi.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 §:n 1 momentin mukaan tieto asiakirjan julkisesta sisällöstä on annettava pyydetyllä tavalla säännöksessä tarkemmin mainituin rajoituksin. Pykälän 3 momentin mukaan viranomaisen henkilörekisteristä saa antaa henkilötietoja sisältävän kopion tai tulosteen tai sen tiedot sähköisessä muodossa, jollei laissa ole toisin säädetty, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallentaa ja käyttää sellaisia henkilötietoja. Viimeksi mainitun säännöksen rajoituksen sisältö määräytyy henkilötietolain säännösten mukaan.

Sanomalehden pyytämät tiedot ovat henkilötietolain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuja luonnollisia henkilöitä kuvaavia henkilötietoja, jotka voidaan tunnistaa näitä koskeviksi. Näistä tiedoista muodostuva nimikirjarekisteri on henkilötietolain 3 §:n 3 momentissa tarkoitettu henkilörekisteri. Yliopiston näihin henkilötietoihin kohdistuvia toimenpiteitä on näin ollen pidettävä henkilötietolain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettuna henkilötietojen käsittelynä.

Henkilötietojen käsittely on mahdollista vain henkilötietolaissa säädetyin edellytyksin. Henkilötietojen käsittelyyn toimituksellisia tarkoituksia varten sovelletaan soveltuvin osin ainoastaan niitä henkilötietolain säännöksiä, jotka luetellaan lain 2 §:n 5 momentissa. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan henkilötietojen käsittelyä voidaan pitää journalistisia tarkoituksia varten harjoitettuna, jos sen tarkoituksena on tietojen, mielipiteiden tai ajatusten ilmaiseminen yleisölle millä tahansa tiedonsiirron välineellä.

Yliopistolla on nimikirjarekisterin rekisterinpitäjänä velvollisuus huolehtia henkilötietojen suojaamisesta henkilötietolain 32 §:ssä säädetyllä tavalla. Vaikka henkilötietojen luovutuksen edellytykset lain mukaan sinänsä täyttyisivät, yliopisto on rekisterinpitäjänä velvollinen selvittämään, että henkilötietojen käsittely tapahtuu henkilötietolain 32 §:n 1 momentin mukaisesti. Tässä tarkoituksessa sanomalehden on henkilötietolain 32 §:n 2 momentin mukaan annettava rekisterinpitäjälle asianmukaiset selvitykset ja sitoumukset sekä muutoin riittävät takeet henkilötietojen suojaamisesta henkilötietolain 32 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Yliopistolain voimaanpanosta annetun lain (559/2009) 4 §:n 3 momentin mukaan uuden yliopistolain voimaan tullessa vanhassa yliopistossa käsiteltävänä olevan asian käsittely siirtyy vastaavalle uudelle yliopistolle. Samoin tämä yliopisto edustaa ja toimii asianosaisena vanhan yliopiston aikana aloitetuissa oikeudenkäynneissä, joissa vanha yliopisto on ollut asianosaisena. Uusi yliopistolaki on tullut voimaan 1.1.2010. Tällä lainsäädännön muutoksella ei ole merkitystä nyt kysymyksessä olevien tietojen luovuttamisen kannalta.

Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden on tullut kumota yliopiston päätös ja palauttaa asia yliopistolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Tuula Pynnä, Matti Halén, Eila Rother ja Hannele Ranta-Lassila. Asian esittelijä Minna Martikainen.