Helsingin hallinto-oikeus 19.5.2010 nro 10/0779/3

Maahanmuuttovirasto on 3.3.2010 hylännyt Venäjän federaation kansalaisen A:n oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä jättänyt tutkimatta hänen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa. Lisäksi Maahanmuuttovirasto on päättänyt käännyttää hänet Liettuaan, joka on katsottu hänelle turvalliseksi turvapaikkamaaksi.

Maahanmuuttovirasto on selostettuaan asiassa sovellettavia ulkomaalaislain säännöksiä perustellut päätöstään seuraavasti:

Hakija on saapunut Suomeen Liettuasta, josta hän on hakenut turvapaikkaa ja jossa asian käsittely on kesken valitusvaiheessa.

Maahanmuuttovirasto on tutkinut, voidaanko Liettuaa pitää hakijalle turvallisena turvapaikkamaana.

Hakija on kertonut, että häntä koskevat syytteet Liettuassa on tekaistu ja tuomioistuin on toiminut asiassa puolueellisesti. Hakija vetoaa siihen, että oikeudenkäynti on käyty ihmisoikeuksia loukkaavalla tavalla.

Liettua on Euroopan unionin jäsen, johon se on liittynyt vuonna 2004.

Liettuan perustuslain artiklan 118 mukaan ennen varsinaista oikeudenkäyntiä syyttäjäviranomaisen tehtävänä on järjestää ja ohjata esitutkinta ja nostaa syyte valtion puolesta. Syyttäjäviranomaisen tulee laissa tarkemmin kuvatuissa tapauksissa puolustaa yksilön, yhteiskunnan ja valtion oikeuksia sekä laillisia intressejä. Tehtävänhoidossaan syyttäjän tulee olla riippumaton ja noudattaa ainoastaan lakia. Liettuan tasavallan perustuslain mukaan tuomioistuimilla on yksinomainen lainkäyttövalta (Prosecution Service of the Republic of Lithuania, 2010).

Käyttäessään lainkäyttövaltaansa tuomareiden ja tuomioistuinten on oltava riippumattomia. Tuomareiden on noudatettava vain lakia tutkiessaan asioita. He eivät saa soveltaa lakeja, jotka ovat ristiriidassa perustuslakiin nähden. Kansallisen tuomioistuinhallinnon ensisijaisena tehtävänä on avustaa itsenäisiä lainkäyttöelimiä tehtäviensä hoitamisessa. Alioikeudet ovat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimia, joissa käsitellään rikos- ja siviilioikeudellisia asioita sekä hallinnollisia rikkomuksia, kiinnitysasioita käsittelevien tuomareiden tuomiovaltaan kuuluvia asioita sekä tuomioiden ja tuomiolauselmien täytäntöönpanoon liittyviä asioita.

Alueelliset tuomioistuimet käsittelevät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimena niille lain nojalla kuuluvia rikos- ja siviilioikeudellisia asioita. Lisäksi ne ovat alioikeuksien tuomioita, päätöksiä, ratkaisuja ja määräyksiä käsitteleviä muutoksenhakutuomioistuimia.

Muutoksenhakutuomioistuin ratkaisee alueellisten tuomioistuinten ensimmäisenä oikeusasteena käsittelemiä asioita. Lisäksi se käsittelee ulkomaisten tai kansainvälisten tuomioistuinten päätösten tunnustamispyyntöjä ja ulkomaisia tai kansainvälisiä välitystuomioita ja niiden täytäntöönpanoa Liettuassa sekä hoitaa muita lain nojalla tälle tuomioistuimelle kuuluvia tehtäviä.

Liettuan korkein oikeus on ainoa vetoomustuomioistuin, joka tarkastelee uudelleen yleistä tuomiovaltaa käyttävien tuomioistuinten antamia lopullisia tuomioita, päätöksiä, ratkaisuja ja määräyksiä. Se kehittää yhtenäistä oikeuskäytäntöä lakien ja muiden säädösten tulkinnassa ja soveltamisessa (Euroopan Oikeudellinen Verkosto, 2010 ja Judicial Review of Legislation in Lithuania, 2010).

Käytännössä Liettuassa kunnioitetaan perustuslain takaamaa oikeuslaitoksen riippumattomuutta. Syytetyt nauttivat yleensä asianmukaisia prosessioikeuksia mukaan lukien syyttömyysolettaman ja vapauden mielivaltaisia pidätyksiä ja vapaudenriistoja vastaan. Pitkittyneet pidätysajat ennen oikeudenkäyntejä ovat edelleen säilyneet ongelmana. Poliisin väärinkäytöksistä pidätettyjä kohtaan ja oikeusjärjestelmän korruptoituneisuudesta on raportoitu. Vankilat kärsivät ylikansoituksesta ja riittämättömistä resursseista terveydenhuollon järjestämiseksi (Freedom in the World 2009 - Lithuania).

Hakija kertoo, että The State Security Department eli VSD on painostanut kasvattilapsia todistamaan hakijaa vastaan ja että VSD on toimittanut hakijan tyttärelle sanelukoneen, jotta tämä voisi nauhoittaa provosoimansa riidan hakijan ja tämän puolison kanssa. VSD on vastuussa maan sisäisestä turvallisuudesta ja raportoi toiminnastaan parlamentille ja presidentille (UK Home Office Immigration and Nationality Directorate Country Assessment - Lithuania, 2002). Tammikuussa 2005 Liettuan parlamentin raportoitiin hyväksyneen uuden kansallisen turvallisuusstrategian, jossa viitattiin kansainvälisen terrorismin olevan uhka Liettuan turvallisuudelle. Syyskuussa 2005 VSD perusti terrorisminvastaisen jaoston. Liettuassa lakia ja järjestystä ylläpitävät ja edistävät viranomaiset toimivat täydessä yhteistyössä jäädyttäessään varoja epäillyiltä terroristeilta ja suorittaessaan tarkkailua (United States Department of State; U.S. Department of State Country Reports on Terrorism 2005 - Lithuania, 28 April 2006). National Security and Defence Committee:n (VSD:n toiminnasta hallitukselle raportoinut elin) joulukuussa 2009 julkaisema raportti paljasti, että vanhemmat turvallisuuspalvelun agentit olivat pimittäneet toimiaan heitä valvovalta hallitukselta. Raportti paljasti oletetun korruptiolinkin VSD:n ja Liettuan ulkoministeriön virkailijoiden välillä (The Lift: Lithuanian MFA denies report it hosted secret CIA prisons, Mathias Vermeulen, 24.12.2009). Tämän jälkeen pääministeri Andrius Kubilius peräänkuulutti laajamittaisia uudistuksia kohdistettavaksi Liettuan vakoilutoimintaan (Alfa.lt, News in English, PM calls for Reform of VSD in the wake of CIA prison Probe, 22.12.2009). Liettuassa on näin ollen Maahanmuuttoviraston saamien tietojen mukaan jo kiinnitetty huomiota VSD:n toimintaan ja hakijalla on mahdollisuus valittaa mahdollisesta epäoikeudenmukaiseksi kokemastaan kohtelusta edelleen Liettuassa.

Hakija on vedonnut siihen, että oikeudenkäynti Liettuassa olisi perustunut valheellisille väittämille ja syytteet olisivat olleet tekaistuja. Hakija sanoo, ettei voi saada Liettuassa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Uudistetut siviili- ja rikosprosessilait sekä tuomioistuinuudistus astuivat Liettuassa voimaan 1995. Liettuan hallitus harmonisoi tällöin kansallisen lainsäädäntönsä vastaamaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaatimuksia (Encyclopedia of the Nations, Lithuania - Judicial System, 2010). Vuonna 2001 tuli voimaan uusi siviililaki (civil code) ja viime vuosien aikana muita tärkeitä lakeja on uusittu ja vahvistettu Liettuan parlamentissa Seimasissa (Code of Civil Procedure, Criminal Code, Code of Criminal Procedure, Code of the Execution of Penalties, Labour Code; Features - A Guide to the Lithuanian Legal System -Updated, 2010). Seimas on myös vahvistanut 1. toukokuuta 2003 uusitun rikoslain (Seimas of the Republic of Lithuania).

Hakija on ihmetellyt sitä, että oikeudenkäynnit on pidetty salaisina. Liettuan perustuslain 117 artiklan mukaan oikeudenkäynnit ovat julkisia kaikissa oikeusasteissa. Sama säännös sisältyy rikosprosessilain 16 artiklaan ja siviiliprosessilain 10 artiklaan. Ainoastaan suojellakseen henkilön perheen yksityisyyttä tai henkilön elämää oikeudenkäynti voidaan käsitellä myös suljetuin ovin. Henkilön yksityiselämän loukkaamattomuuden suojelemiseksi edellä mainittuun Liettuan perustuslain 117 artiklaan ja yhteneväisesti muihin vastaaviin Liettuan lakeihin on säädetty rajoituksia oikeudenkäynnin julkisuuden perusperiaatteesta (Encyclopedia of the Nations, Lithuania - Judicial System). Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus "oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin". Pääsääntönä on lähdetty siitä, että 6 (1) artikla edellyttää kattamissaan asioissa julkista suullista käsittelyä ainakin yhdessä oikeusasteessa, ellei 6 (1) artiklan toisen virkkeen mukaisista näkökohdista (esimerkiksi kansallinen turvallisuus) muuta johdu. Tuomio täytyy ilmoittaa julkisesti, mutta tiedotusvälineet ja yleisö voidaan sulkea oikeudenkäynnin ulkopuolelle missä tahansa oikeudenkäynnin vaiheessa silloin, kun moraaliset seikat, julkinen järjestys tai kansallinen turvallisuus demokraattisessa yhteiskunnassa niin vaativat rikoksesta epäillyn edun tai osapuolen yksityiselämän suojelemiseksi. Tuomioistuin tekee päätöksen näistä erityisolosuhteista, joissa julkisuus haittaisi oikeuden toteutumista (Science and technique of democracy, No. 28, The right to a fair trial, European Commission for Democracy through Law, 2000).

Mitä tulee hakijan kertomaan epäoikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä, on Liettuassa mahdollisuus valittaa epäoikeudenmukaisiksi kokemistaan päätöksistä ja epäoikeudenmukaisesta menettelystä Liettuan korkeimpaan oikeuteen. Liettuassa toimii myös Oikeusasiamiehenvirasto, joka monien Euroopan ja maailman valtioiden käytäntöjä seuraten Liettuaan perustettiin 8. joulukuuta 1994. Oikeusasiamiehenvirasto toimii Liettuan parlamentin Seimasin yhteydessä. Oikeusasiamiehenviraston tehtävänä on suojata kansalaisten oikeutta hyvään hallintoon, turvata ihmisoikeuksien ja -vapauksien toteutuminen ja valvoa valtion viranomaisia niiden tehtävissä palvellessaan kansalaisia oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti (The Seimas Ombudsmen's Office of the Republic of Lithuania). Hakijalla on myös mahdollisuus viedä asiansa käsiteltäväksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Hakija kertoo lisäksi joutuneensa väkivallanteon kohteeksi tutkintavankilassa Kaunasissa. Euroopan neuvoston (oikeastaan Eurooppalainen) komitea kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen valvomiseksi teki keväällä 2008 tarkastusmatkan Liettuaan ja sen vankiloihin. Raportista ilmenevällä tavalla Liettuassa vankiloissa on edelleen ongelmia vankien välillä. Heidän välillään esiintyy tappeluita ja väkivaltaa. Aikaisemman 2004 suoritetun tarkastusmatkan raportissa komitea kehotti Liettuaa kehittämään keinoja vankien välisten tappeluiden ja väkivallan hillitsemiseksi. Liettua vastasi ja listasi keinot, joita Liettua oli ottanut käyttöön kehotuksen noudattamiseksi. Näitä olivat muun muassa isojen huoneiden muuttaminen pienemmiksi selleiksi, joihin mahtuu enintään kuusi vankia selliä kohden, sekä kaikkien vankilassa loukkaantuneiden vankien automaattinen lääketieteellinen tutkiminen ja tulosten siirtäminen syyttäjälle. Tarkastusmatkalla kuitenkin todettiin, että vankiloissa ei ole riittävästi vartijoita, jotka olisi koulutettu huomaamaan tällaisen väkivallan tai vankien välisten konfliktien olemassaoloa ja puuttumaan niihin. Liettuaa kehotettiin lisäämään koulutettujen vartijoiden määrää vankiloissa. Saman raportin mukaan vankiloissa on ollut tyydyttävässä määrin lääkäreitä ja psykiatreja ja vankiloissa on mahdollisuus saada terveydenhoitoa. Liettuassa voi valittaa vankilassa tapahtuvasta kohtelusta kyseisen vankilan johtajalle, syyttäjälle, tuomioistuimeen tai edelleen Seimasin Oikeusasiamiehen virastoon (Council of Europe: Committee for the Prevention of Torture, Report to the Lithuanian Government on the visit to Lithuania carried out by the European Committee for the Prevention of Torture and Inhuman or Degrading Treatment or Punishment (CPT) from 21 to 30 April 2008, 25 June 2009). Hakijalla on edellä esitetyn mukaisesti mahdollisuus saattaa tämä asia tutkittavaksi Liettuan viranomaisilla. Hakija ei ole oman kertomansa mukaan käyttänyt tätä mahdollisuutta.

Hakijan turvapaikkahakemuksen käsittely on kesken Liettuassa ja on valitusvaiheessa. Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakijalla on ollut mahdollisuus valittaa Liettuan viranomaisten tekemästä päätöksestä, kun ei ole ollut siihen tyytyväinen. Mikäli hakija ei ole tyytyväinen valitukseen saamaansa päätökseen, hakijalla on edelleen oikeus halutessaan valittaa saamastaan päätöksestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ja vedota ns. rule 39 -menettelyyn täytäntöönpanokiellon saamiseksi. Maahanmuuttoviraston tietojen mukaan Liettua kunnioittaa ihmisoikeustuomioistuimen antamaa täytäntöönpanokieltoa. Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakijoilla on mahdollisuus saada asiansa käsitellyksi Liettuassa kansainvälisten velvoitteiden edellyttämällä tavalla.

Hakija on toimittanut hakemuksensa tueksi lääkärinlausuntoja, joiden mukaan hakija kärsii vaikea-asteisesta masennuksesta ja traumaperäisestä stressireaktiosta. Hakijalla on myös mieliala- ja verenpainelääkitys. Hakijan terveydentilan osalta Maahanmuuttovirasto katsoo, että Liettuan terveydenhoitopalvelut pystyvät tarjoamaan hakijalle hänen tarvitsemaansa hoitoa ja lääkitystä.

Maahanmuuttovirasto katsoo saatavilla olevan maatiedon perusteella Liettuan olevan hakijalle ulkomaalaislain 99 §:n mukainen turvallinen turvapaikkamaa, koska Liettua on ilman maantieteellistä varaumaa liittynyt pakolaisten oikeusasemaa koskevaan yleissopimukseen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen (SopS 8/1976) sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaiseen yleissopimukseen (SopS 60/1989) ja noudattaa niitä käytännössä.

Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei hakija ole esittänyt perusteita, joiden vuoksi Liettuan ei voitaisi katsoa olevan ulkomaalaislain 99 §:ssä tarkoitetulla tavalla hakijalle turvallinen turvapaikkamaa. Koska hakija on saapunut turvallisesta turvapaikkamaasta, ei Maahanmuuttovirasto ole tutkinut hakijan kansainvälisen suojelun tarvetta kotimaahansa nähden.

Kuten 99 §:n osalta on hallituksen esityksessä mainittu, lähtökohtana on lisäksi oletus siitä, että kyseinen maa ottaa ulkomaalaisen vastaan. Päätöksen tekeminen ei edellytä vastaanottosuostumuksen saamista yksittäisessä tapauksessa. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että asiassa esitetyn perusteella Liettuan voidaan olettaa ottavan hakijan vastaan.

Ulkomaalaislain 101 §:n mukaan hakemus voidaan hylätä ilmeisen perusteettomana, jos: 1) hakemuksen perusteeksi ei ole esitetty ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tai 88 §:n 1 momentissa mainittuja taikka muita sellaisia perusteita, jotka liittyvät palautuskieltoihin tai jos esitetyt väitteet ovat selvästi epäuskottavia; 2) hakijan ilmeisenä tarkoituksena on käyttää väärin turvapaikkamenettelyä a) antamalla hakemuksen ratkaisemisen kannalta keskeisistä seikoista tahallaan vääriä, harhaanjohtavia tai puutteellisia tietoja, b) esittämällä väärennettyjä asiakirjoja ilman hyväksyttävää syytä, c) vaikeuttamalla muulla vilpillisellä tavalla hakemuksensa perusteiden selvittämistä tai d) tekemällä hakemuksen maasta poistamismenettelyn käynnistyttyä pitkittääkseen perusteetta maassa oleskeluaan taikka 3) hakija on saapunut turvallisesta turvapaikka- tai alkuperämaasta, jonne hänet voidaan palauttaa, ja Maahanmuuttovirasto ei painavasta syystä ole voinut ratkaista hakemusta 104 §:ssä säädetyn ajan kuluessa.

Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakemus on ilmeisen perusteeton, koska hakija on saapunut turvallisesta turvapaikkamaasta, jonne hänet voidaan palauttaa eikä Maahanmuuttovirasto ole voinut ratkaista hakemusta 104 §:ssä säädetyssä ajassa, koska asiassa on saapunut lisäselvitystä Maahanmuuttovirastoon säädetyn ajan umpeutumisen jälkeen.

Koska hakija on saapunut Suomeen turvallisesta turvapaikkamaasta, jossa hän voi saada ulkomaalaislain 87 ja 88 §:ssä tarkoitettua suojelua ja jonne hänet voidaan turvallisesti palauttaa, hänen hakemustaan ei ole tutkittu aineellisesti Suomessa.

Hakija ei ole esittänyt ulkomaalaislaissa tarkoitettuja perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi. Hakijan oleskelun jatkuminen maassa edellyttäisi oleskelulupaa, jota hänelle ei ole myönnetty.

Maahanmuuttovirasto on käännyttämisestä päättäessään ottanut huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakija voidaan käännyttää Liettuaan ilman, että hän voi joutua siellä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitetun epäinhimillisen kohtelun taikka perustuslain 9 §:n 4 momentissa tai ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi tai että hänet voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle.

Hallinto-oikeus on hylännyt muutoksenhakijan vaatimuksen ennakkoratkaisupyynnön pyytämisestä Euroopan unionin tuomioistuimelta sekä pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei Maahanmuuttovirasto ole voinut mainitsemallaan perusteella jättää tutkimatta eikä hylätä valittajan Liettuan tapahtumiin perustuvaa kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta. Hallinto-oikeus on ottamatta asiaa enemmälti tutkittavaksi kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Hallinto-oikeus katsoo, että asian ratkaiseminen ei edellytä ennakkoratkaisun pyytämistä Euroopan unionin tuomioistuimelta.

Ottaen huomioon päätöksen lopputulos suullisen käsittelyn järjestäminen hallinto-oikeudessa on hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta.

Ulkomaalaislain 103 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan jättää tutkimatta, kun hakija on saapunut 99 §:ssä määritellystä turvallisesta turvapaikkamaasta, jossa hän on saanut tai olisi voinut saada 87 ja 88 §:ssä tarkoitettua suojelua ja jonne hänet voidaan palauttaa. Lain 99 §:n mukaan hakijalle turvalliseksi turvapaikkamaaksi voidaan hakemusta turvapaikkamenettelyssä ratkaistaessa katsoa valtio, joka ilman maantieteellistä varaumaa on liittynyt pakolaisten oikeusasemaa koskevaan yleissopimukseen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen (SopS 8/1976) sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaiseen yleissopimukseen (SopS 60/1989) ja noudattaa niitä.

Ulkomaalaislain 101 §:n 3 kohdan mukaan hakemus voidaan hylätä ilmeisen perusteettomana, jos hakija on saapunut turvallisesta turvapaikka- tai alkuperämaasta, jonne hänet voidaan palauttaa, ja Maahanmuuttovirasto ei painavasta syystä ole voinut ratkaista hakemusta 104 §:ssä säädetyn ajan kuluessa. Lain 104 §:n 1 momentin mukaan, jos katsotaan, että hakija on saapunut turvallisesta turvapaikka- tai alkuperämaasta, hakemus on ratkaistava seitsemän päivän kuluessa siitä, kun puhuttelupöytäkirja on valmistunut ja tieto sen valmistumisesta rekisteröity ulkomaalaisrekisteriin.

Valittaja on Suomessa hakenut kansainvälistä suojelua toisaalta suhteessa kansalaisuusvaltioonsa Venäjään ja toisaalta suhteessa oleskeluvaltioonsa Liettuaan. Hän on vedonnut Maahanmuuttoviraston päätöksessä ja valituksessa selostettuihin perusteisiin, jotka pääosin koskevat hänen Liettuan viranomaisten taholta kokemaansa kohtelua.

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään jättänyt valittajan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkimatta sillä perusteella, että Liettuaa on pidettävä valittajalle turvallisena turvapaikkamaana. Maahanmuuttovirasto on lisäksi lausunut hylkäävänsä hakemuksen ilmeisen perusteettomana. Tältä osin virasto on perusteluissaan viitannut siihen, että Liettuaa on pidettävä turvallisena turvapaikkamaana ja että hakemusta ei ollut voitu käsitellä ulkomaalaislain 104 §:ssä tarkoitetussa määräajassa.

Asiakirjojen mukaan valittaja on Venäjän kansalainen, joka on oleskellut Liettuassa vuodesta 1999 lähtien ja matkustanut sieltä käsin muun muassa kansalaisuusvaltioonsa Venäjälle. Hän on saapunut Suomeen Liettuasta.

Ulkomaalaisen Suomessa tekemä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan jättää täällä tutkimatta ulkomaalaislain 103 §:n 1 momentissa mainituissa tapauksissa, joissa hakemus on tutkittu tai voidaan tutkia jossakin muussa valtiossa. Hallinto-oikeus toteaa, että kysymys siitä, olisiko valittaja kansainvälisen suojelun tarpeessa oleskeluvaltiossaan Liettuassa kokemansa kohtelun vuoksi, ei voi tulla tutkittavaksi Liettuassa käytävässä turvapaikkaprosessissa. Tämän vuoksi hallinto-oikeus katsoo, että Maahanmuuttovirasto ei ole voinut jättää valittajan Liettuan tapahtumiin perustuvaa kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta tutkimatta sillä perusteella, että se on pitänyt Liettuaa turvallisena turvapaikkamaana. Samasta syystä Maahanmuuttovirasto ei ole voinut hylätä hakemusta ilmeisen perusteettomana sillä perusteella, että se on pitänyt Liettuaa turvallisena turvapaikkamaana, mutta hakemusta ei ollut ehditty käsitellä seitsemän päivän kuluessa siitä, kun puhuttelupöytäkirja on valmistunut ja tieto sen valmistumisesta rekisteröity ulkomaalaisrekisteriin.

Asia on tämän vuoksi palautettava Maahanmuuttovirastolle käsiteltäväksi uudelleen. Tähän ratkaisuun nähden hallinto-oikeus ei asian tässä vaiheessa lausu valituksesta siltä osin kuin se koskee hakemusta kansainvälisestä suojelusta suhteessa Venäjään.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ulkomaalaislaki 99 §, 101 § 3 kohta ja 103 § 1 momentin 1 kohta