Maa-aineslain (555/1981) 7 §:n 1 momentin (463/1997) mukaan luvan maa-ainesten ottamiseen myöntää kunnan määräämä viranomainen eli lupaviranomainen. Toimivallan siirtämisessä noudatetaan soveltuvin osin, mitä kuntalaissa (365/1995) säädetään. Maa-aineslain mukaan aikaisemmin oli säädetty, että lupaviranomaisena toimi kunnanhallitus.

Maa-aineslupa-asian oli ratkaissut kaupunginvaltuusto. Koska maa-aineslain 7 §:n 1 momentissa (463/1997) tarkoitettu määräys oli puuttunut valtuuston päättäessä asiasta, valtuusto oli ylittänyt toimivaltansa. Kun määräystä ei ollut annettu muullekaan kunnalliselle toimielimelle, lupatoimivalta oli kuulunut yhä kaupunginhallitukselle. Kaupungin ylimpänä päättävänä viranomaisena valtuusto ei ollut myöskään voinut ottaa tällaista oikeusharkintaan perustuvaa lupa-asiaa käsiteltäväkseen. Lupatoimivaltaa arvioitaessa oli lisäksi otettava huomioon, että kuntalain 52 §:n 1 momentin mukaiset valtuutettujen esteellisyysperusteet poikkeavat hallintolain (434/2003) mukaisista tiukemmista esteellisyysperusteista, joita muutoin sovelletaan lupa-asioita ratkaistaessa. Maa-aineslupa-asia ei muutoinkaan rinnastunut valtuuston toimivaltaan kuntalain 13 §:n tai muun säännöksen nojalla kuuluviin asioihin.

Kun otettiin huomioon maa-aineslupa-asian oikeudellinen luonne, muutoksenhakutuomioistuin saattoi sille tehdystä valituksesta viran puolesta kumota ja poistaa päätöksen, jonka lupatoimivaltaa vailla oleva viranomainen oli tehnyt. KHO kumosi ja poisti hallinto-oikeuden ja kaupunginvaltuuston päätökset ja siirsi asian kuntaliitoksen johdosta toimivaltaiseksi tulleen uuden lupaviranomaisen, R:n kaupungin ympäristö- ja rakennuslautakunnan, ratkaistavaksi.

Maa-aineslaki (555/1981) 7 § 1 momentti (463/1997), 20 § 1 ja 3 momentti
Kuntalaki (365/1995) 13 §, 16 § 1 momentti, 51 § (578/2006) 1 ja 5 momentti 1 kohta, 52 § (1034/2003) 1 ja 2 momentti, 90 § 1 momentti (435/1999), 2 momentti ja 3 momentti (844/1996)

Årsboksbeslut