2011 false

KHO:2011:53

Kerrosalaltaan 299 neliömetrin suuruinen, kolme erillistä huoneistoa käsittävä rakennus oli rakennusluvan mukaan käyttötarkoitukseltaan vapaa-ajan asuinrakennus. Yhtiöjärjestyksen mukaan kuhunkin huoneistoon kohdistui seitsemän osaketta, jotka oikeuttivat vuoroviikoin käyttämään huoneistoa läpi vuoden.

Kun otettiin huomioon huoneistojen käyttö ympärivuotisesti, huoneistot rinnastuivat rakentamismääräyskokoelman osassa G1 tarkoitettuihin asuinrakennuksiin. Rakentamismääräyskokoelman osan G1 soveltamisalaa koskeva määräys ei siten ollut esteenä osan määräysten soveltamiselle. Rakentamismääräyskokoelman osa G1 ei kuitenkaan sisältänyt portaiden vähimmäisleveyttä koskevia määräyksiä. Tällaista portaiden vähimmäisleveyttä koskevaa määräystä ei ollut voitu johtaa myöskään rakentamismääräyskokoelman osasta F2 eikä osasta E1.

Asiassa katsottiin muutoin, että rakennustarkastajan käyttöönottokatselmuksessa luvan saajalle katselmuspöytäkirjassa määräämät velvoitteet määräaikaan mennessä korjata ja poistaa eräitä puutteita sisälsivät sellaisen muutoksenhakukelpoisen ratkaisun, joka voitiin oikaisuvaatimuksella saattaa kunnan rakennusvalvontaviranomaisen ratkaistavaksi.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 13 §, 113 § 1 momentti, 117 § 3 momentti, 119 §, 124 § 1 momentti, 141 §, 149 § 1 ja 2 momentti, 150 § 2 momentti, 182 § 1 momentti ja 187 § 1 momentti
Maankäyttö- ja rakennusasetus 51 § 2 ja 3 momentti, 53 § 2 ja 4 momentti ja 76 § 2 ja 3 momentti
Hallintolainkäyttölaki 5 § 1 momentti
Suomen rakentamismääräyskokoelman osa G1 määräykset 1.1.1, 3.3.1 ja 4.2.2
Suomen rakentamismääräyskokoelma osa F2 määräys 2.2.1
Suomen rakentamismääräyskokoelma osa E1

Ks. ja vrt. KHO 2010:72 ja KHO 2011:23.

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Rovaniemen hallinto-oikeuden päätös 6.10.2009 nro 09/0471/1

Asian aikaisempi käsittely

A Oy on perustettavan yhtiön lukuun hakenut lupaa saada rakentaa Kolarin kunnan Ylläsjärven asemakaava-alueen korttelissa 460 olevalle tontille 1 yhden kerrosalaltaan 299 neliömetrin suuruisen ja yhden kerrosalaltaan 309 neliömetrin suuruisen vapaa-ajan asuinrakennuksen.

Kolarin rakennuslautakunta on 18.3.2008 (§ 27 ja § 28) tekemillään ja julkipanon jälkeen 20.3.2008 antamillaan päätöksillä myöntänyt rakennusluvan yhdelle 299 kerrosalaneliömetrin suuruiselle ja yhdelle 309 kerrosalaneliömetrin suuruiselle vapaa-ajan asuinrakennukselle (rakennusluvat 08-0069 ja 08-0070).

Rakennuslupapäätösten kohdan "Muut lupaehdot" mukaan rakentamisessa on tullut noudattaa muun muassa Suomen rakentamismääräyskokoelman osan G1 määräyksiä asuntosuunnittelusta (Määräykset ja ohjeet 2005, Asuntosuunnittelu G1).

Kolarin kunnan rakennustarkastaja ja palotarkastaja ovat 28.1.2009 pitäneet rakennuspaikalla (lupa 08-0069) asunnossa 1 katselmuksen, joka katselmuspöytäkirjassa on merkitty käyttöönottokatselmukseksi.

Katselmuspöytäkirjaan on merkitty muun muassa, että suksihuolto- ja varastotilasta on poistettava vesipisteet, pesukone sekä muut pääkäyttötarkoituksen mukaiset varusteet ja laitteet. Lisäksi pöytäkirjassa on todettu muun muassa, että kellarikerroksen ja 1. kerroksen väliset raput eivät täytä G1-määräyksiä. Edellä mainitut puutteet on tullut korjata 13.2.2009 mennessä.

B Oy (rakennuslupahakemuksessa tarkoitettu perustettava yhtiö) on oikaisuvaatimuksessaan vaatinut, että Kolarin rakennuslautakunta poistaa katselmuspöytäkirjassa esitetyt huomautukset.

Kolarin rakennuslautakunta on 25.2.2009 (§ 28) tekemällään päätöksellä hylännyt oikaisuvaatimuksen todeten, että rakennuslupa on myönnetty maankäyttö- ja rakennuslain sekä sen nojalla annettujen määräysten mukaisesti.

Asian käsittely Rovaniemen hallinto-oikeudessa

A Oy ja B Oy ovat valituksessaan vaatineet, että Kolarin rakennuslautakunnan päätös kumotaan ja käyttöönottokatselmuksessa tehdyt huomautukset porrasleveydestä sekä vesipisteiden, pesukoneen ja muiden varusteiden ja laitteiden poistamisesta poistetaan. Lisäksi yhtiöt ovat vaatineet, että kunta velvoitetaan korvaamaan niille asiasta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Kolarin rakennuslautakunta on antanut lausunnon.

A Oy ja B Oy ovat antaneet vastineen.

Rovaniemen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään 6.10.2009 kumonnut rakennuslautakunnan päätöksen sekä rakennustarkastajan päätöksen siltä osin kuin se on koskenut G1-määräysten soveltamista. Muutoin valitus on hylätty. Lisäksi hallinto-oikeus on velvoittanut Kolarin kunnan korvaamaan yhtiölle, oikeastaan yhtiöille, asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 1 500 eurolla korkolain 4 §:n mukaisine viivästyskorkoineen.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluina on esitetty seuraavaa:

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 2 §:n 1 momentin mukaan alueiden suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä on noudatettava tämän lain säännöksiä, jollei erikseen toisin säädetä. Pykälän 2 momentin mukaan tarkempia säännöksiä ja määräyksiä alueiden suunnittelusta, rakentamisesta ja käytöstä voidaan antaa asetuksella, ministeriön päätöksellä ja kunnan rakennusjärjestyksessä siten kuin jäljempänä säädetään.

Lain 13 §:n 1 momentin mukaan asianomainen ministeriö antaa tätä lakia täydentäviä rakentamista koskevia teknisiä ja näitä vastaavia yleisiä määräyksiä ja ohjeita, jotka julkaistaan Suomen rakentamismääräyskokoelmassa. Määräyskokoelmaan voidaan ottaa myös muun lainsäädännön nojalla annettuja rakentamista koskevia määräyksiä. Pykälän 2 momentin mukaan rakentamismääräyskokoelman määräykset ovat velvoittavia. Ohjeet eivät sen sijaan ole velvoittavia, vaan muitakin kuin niissä esitettyjä ratkaisuja voidaan käyttää, jos ne täyttävät rakentamiselle asetetut vaatimukset. Pykälän 3 momentin mukaan rakentamismääräyskokoelman määräykset koskevat uuden rakennuksen rakentamista. Rakennuksen korjaus- ja muutostöissä määräyksiä sovelletaan, jollei määräyksissä nimenomaisesti määrätä toisin, vain siltä osin kuin toimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen tai sen osan mahdollisesti muutettava käyttötapa edellyttävät.

Lain 182 §:n 1 momentin mukaan, jos joku ryhtyy toimiin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti taikka lyö laimin näihin perustuvan velvollisuutensa, kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi päätöksellään velvoittaa niskoittelijan määräajassa oikaisemaan sen, mitä on tehty tai lyöty laimin.

Suomen rakentamismääräyskokoelman osan G1 määräysten soveltaminen nyt kyseessä olevaan tapaukseen

Asuntosuunnittelua koskevan Suomen rakentamismääräyskokoelman osan G1 määräysten kohdan 1.1 Soveltamisala mukaan kokoelman määräykset ja ohjeet koskevat asuinrakennuksia ja sekä näiden tonttia ja rakennuspaikkaa. Niin ikään määräykset ja ohjeet koskevat loma-asunnon käyttötarkoituksen muuttamista pysyvään asumiseen sekä kokovuotiseen käyttöön majoituselinkeinon harjoittamista varten tarkoitettuja rakennuksia. Määräyksiä ei siten sovelleta loma-asuntoihin lukuun ottamatta majoituselinkeinon harjoittamiseen käytettyjä rakennuksia.

Yhtiö on rakentanut kolme lomahuoneistoa käsittävän loma-asunnon osaomistuskonseptin mukaisesti. Yhtiöjärjestyksen 4 §:n mukaan nyt kyseessä olevalla huoneistolla on seitsemän osaketta ja jokainen osake tuottaa oikeuden hallita huoneistoa yhden viikon pituisen ajanjakson kerrallaan siten, että osake numero 1 hallitsee sitä kalenteriviikon numero 1 vuoden alusta ja tämän jälkeen juoksevassa numerojärjestyksessä seuraavaksi suurin osake seuraavan kalenteriviikon hallintaoikeuden kiertäessä siten, että kaikkien osakkeiden hallittua huoneistoa yhden viikon ajan, siirtyy hallintavuoro jälleen osakkeelle numero 1 hallintaoikeuden kiertäessä jatkuvasti edellä mainitulla tavalla. Kun otetaan huomioon yhtiöjärjestys ja asiakirjoihin sisältyvä muu selvitys huoneiston käytöstä, kyseistä loma-asuntoa ei käytetä majoituselinkeinon harjoittamiseen.

Jo lainvoiman saavuttaneessa rakennuslupapäätöksessä yhtiö on velvoitettu noudattamaan Suomen rakentamismääräyskokoelman osan G1 määräyksiä ja ohjeita. Mainittuja määräyksiä on tullut soveltaa kuitenkin myös soveltamisalaa koskevan määräyksen osalta, joka on ensisijainen muihin määräyksiin verrattuna.

Loma-asuntoa ei käytetä kokovuotiseen majoituselinkeinon harjoittamiseen. Edellä mainittu soveltamisalaa koskeva määräys huomioon ottaen rakentamismääräyskokoelman G1 määräykset eivät siten tule asiassa sovellettaviksi. Näissä olosuhteissa sillä seikalla, että lainvoimaisen rakennusluvan lupaehdoissa on viitattu G1-määräyksiin, ei ole asiassa merkitystä. Edellä lausuttu huomioon ottaen yhtiön ei voida katsoa rikkoneen maankäyttö- ja rakennuslakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä lain 182 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Lautakunnalla on ollut asiasta toinen käsitys.

Pääkäyttötarkoituksen mukaisten varusteiden ja laitteiden poistaminen kellarikerroksesta

Maankäyttö- ja rakennuslain 115 §:n 3 momentin mukaan rakennuksen kerrosalaan luetaan kerrosten alat ulkoseinien ulkopinnan mukaan laskettuina ja se kellarikerroksen tai ullakon ala, johon sijoitetaan tai voidaan näiden tilojen sijainnista, yhteyksistä, koosta, valoisuudesta ja muista ominaisuuksista päätellen sijoittaa rakennuksen pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisia tiloja.

Rakennuslupapiirustusten mukaan rakennuksen 1. kerroksessa sijaitsevat muun muassa pesuhuone- ja saunatilat sekä noin 20,5 neliömetrin suuruinen suksihuolto- ja varastotila. Se seikka, että viimeksi mainittuun tilaan on rakennettu vesipiste, joka tarjoaa esimerkiksi käsienpesumahdollisuuden kyseisessä tilassa, ei vielä muuta suksihuolto- ja varastotilaa lain 115 §:n 3 momentissa tarkoitetuksi rakennuksen kerrosalaan luettavaksi pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaiseksi tilaksi. Sikäli kuin vesipisteen yhteyteen on asennettu liitäntä pesukoneelle, joka mahdollistaa myös pesukoneen sijoittamisen kyseiseen tilaan, suksihuolto- ja varastotilaa on mahdollista osittain käyttää rakennuksen pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisesti kodinhoitohuoneen tapaan. Asiassa ei ole edes väitetty, että rakennuksen huoneistoalaan luettavassa jossain muussa tilassa olisi jo pesukoneen käytön mahdollistava pesukoneliitäntä. Näissä olosuhteissa, siltä osin kuin kyseistä suksihuolto- ja varastotilaa on mahdollista käyttää kodinhoitohuoneen tavoin, tuon käytön vaatima osuus tilan alasta on edellä mainitussa pykälässä tarkoitettua rakennuksen kerrosalaan laskettavaa alaa.

Yhtiö on velvoitettu poistamaan suksihuolto- ja varastotilasta sekä pesukone että vesipisteet. Kun otetaan huomioon, mitä edellä on lausuttu pelkän vesipisteen sijoittamisesta huolto- ja varastotiloihin, rakennustarkastajan ja lautakunnan päätösten on katsottava tosiasiallisesti tarkoittaneen sitä, että pesukoneen sijoittamisen mahdollistava pesukoneliitäntä on poistettava kyseisestä tilasta.

Suoritettavaksi määrätyt toimenpiteet on riittävästi yksilöitävä. Rakennustarkastaja tai lautakunta eivät ole päätöksissään muutoin eritelleet niitä muita varusteita ja laitteita, joiden perusteella kyseisen tilan olisi katsottava kuuluvan pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisiin tiloihin ja jotka tämän vuoksi olisi sieltä poistettava. Tähän nähden asetetun velvoitteen voidaan katsoa koskevan vain pesukoneliitännän poistamista. Edellä lausuttu huomioon ottaen syytä valituksenalaisten päätösten muuttamiseen tältä osin ei ole.

Katselmuksessa määrätyt toimenpiteet on tullut suorittaa 13.2.2008 mennessä. Hallinto-oikeus on jatkanut pesukoneliitännän poistamista koskevalle velvoitteelle asetettua määräaikaa 31.12.2009 asti.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Asiassa annettu ratkaisu ja hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentti huomioon ottaen ei voida pitää kohtuuttomana, että yhtiö joutuu pitämään oikeudenkäyntikulut 1 500 euroa ylittävältä osalta vahinkonaan.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kolarin rakennuslautakunta on valituksessaan vaatinut, että Rovaniemen hallinto-oikeuden päätös kumotaan maankäyttö- ja rakennuslain ja Suomen rakentamismääräyskokoelman vastaisena ja käyttöönottokatselmuksessa tehty päätös saatetaan voimaan. Hallinto-oikeuden päätös on kumottava myös siltä osin kuin Kolarin kunta on velvoitettu korvaamaan oikeudenkäyntikuluja hallinto-oikeudessa.

Vaatimusten perusteluina on siteerattu Suomen rakentamismääräyskokoelman osaa G1 ja viitattu maankäyttö- ja rakennuslain 149 §:n 1 momenttiin. Lisäksi lautakunta on lausunut muun ohella, että hallinto-oikeuden päätöksen mukaan loma-asuntoa ei käytetä kokovuotisen majoituselinkeinon harjoittamiseen. Yritys- ja yhteisötietojärjestelmän mukaan B Oy:n päätoimiala on "muiden kiinteistöjen vuokraus ja hallinta".

A Oy ja B Oy ovat selityksessään vaatineet, että rakennuslautakunnan valitus hylätään ja Kolarin kunta velvoitetaan korvaamaan yhtiöiden oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1 511,80 eurolla laillisine korkoineen. Yhtiöt ovat lausuneet muun ohella seuraavaa:

Valituksessa ilmeisesti väitetään, että kysymys on B Oy:n loma-asunnon käyttötarkoituksen muuttamisesta pysyvään asumiseen tai siitä, että loma-asuntoa käytettäisiin kokovuotiseen majoituselinkeinon harjoittamiseen. Väitteet eivät pidä paikkaansa. Rakennuslupa on myönnetty loma-asuntojen rakentamiseen ja huoneistot on rakennettu loma-asunnoiksi. Käyttötarkoitusta ei myöskään ole muutettu ympärivuotiseen asumiseen.

B Oy:n yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön toimialana on "omistaa ja hallita Kolarin kunnan Ylläsjärven kylässä sijaitsevaa tilaa Hiihtäjäntie RN:o 107:209, tontti 1 korttelissa 460, sekä omistaa ja hallita mainitulla tilalla olevat B Oy:lle kuuluvat rakennukset". Yhtiön päätoimialana ei siten ole "muiden kiinteistöjen vuokraus ja hallinta", kuten valituksessa esitetään yritys- ja yhteisötietojärjestelmässä olleen verohallinnosta peräisin olevan virheellisen tiedon perusteella. Nyt yhtiön päätoimiala on myös yritys- ja yhteisötietojärjestelmässä todellisuutta vastaavasti "asuntojen ja asuinkiinteistöjen hallinta".

Rakennuksia ei ole rakennettu kokovuotiseen käyttöön majoituselinkeinon harjoittamista varten. Yhtiöjärjestyksestä ja muista asiakirjoista voidaan todeta, että huoneistoja käytetään vain loma-asumiseen. Niitä voivat käyttää lomailutarkoituksessa yhtiön osakkeenomistajajärjestöjen jäsenet perheineen. Toiminta ei tapahdu ammattimaisesti majoituselinkeinotoiminnan muodossa eikä tarkoituksessa.

B Oy ei ole rikkonut maankäyttö- ja rakennuslakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä.

Kolarin rakennuslautakunta on vastaselityksessään lausunut muun ohella seuraavaa:

Kysymys on kerrosten välisestä portaasta, joka on asunnon ainoa sisäänkäynti, sekä kellarikerrokseen rakennetusta ylimääräisestä kerrosalaan laskettavasta rakennusluvan vastaisesti rakennetusta tilasta.

Suomen rakentamismääräyskokoelman osa G1 on tullut voimaan 1.3.2005. Kolarin kunnassa on siitä lähtien myös yksityisten talviasuttavien lomamajojen osalta noudatettu sen määräyksiä, koska suuri osa lomamajoista on vuokrauskäytössä ja tämä on vakiintunut käytäntö kunnassa. B Oy:n rakennusta vuokrataan sitä hallinnoivien järjestöjen jäsenille ympärivuotisesti.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Rovaniemen hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta pääasian eikä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta.

2. A Oy:n ja B Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

Sovellettavat säännökset ja määräykset

Maankäyttö- ja rakennuslain 13 §:n 1 momentin mukaan asianomainen ministeriö antaa mainittua lakia täydentäviä rakentamista koskevia teknisiä ja näitä vastaavia yleisiä määräyksiä ja ohjeita, jotka julkaistaan Suomen rakentamismääräyskokoelmassa.

Sanotun pykälän 2 momentin mukaan rakentamismääräyskokoelman määräykset ovat velvoittavia. Ohjeet sen sijaan eivät ole velvoittavia, vaan muitakin kuin esitettyjä ratkaisuja voidaan käyttää, jos ne täyttävät rakentamiselle asetetut vaatimukset.

Sanotun pykälän 3 momentin mukaan rakentamismääräyskokoelman määräykset koskevat uuden rakennuksen rakentamista. Rakennuksen korjaus- ja muutostyössä määräyksiä sovelletaan, jollei määräyksissä nimenomaisesti määrätä toisin, vain siltä osin kuin toimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen tai sen osan mahdollisesti muutettava käyttötapa edellyttävät.

Maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momentin mukaan rakennus on asumiseen, työntekoon, varastointiin tai muuhun käyttöön tarkoitettu kiinteä tai paikallaan pidettäväksi tarkoitettu rakennelma, rakenne tai laitos, joka ominaisuuksiensa vuoksi edellyttää viranomaisvalvontaa turvallisuuteen, terveellisyyteen, maisemaan, viihtyisyyteen, ympäristönäkökohtiin taikka muihin tämän lain tavoitteisiin liittyvistä syistä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 117 §:n 3 momentin mukaan rakennuksen tulee olla tarkoitustaan vastaava, korjattavissa, huollettavissa ja muunneltavissa, sekä sen mukaan kuin rakennuksen käyttö edellyttää, soveltua myös sellaisten henkilöiden käyttöön, joiden kyky liikkua tai toimia on rajoittunut.

Maankäyttö- ja rakennuslain 119 §:n ensimmäisen virkkeen mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava siitä, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä myönnetyn luvan mukaisesti.

Maankäyttö- ja rakennuslain 124 §:n 1 momentin mukaan kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on yleisen edun kannalta valvoa rakennustoimintaa sekä osaltaan huolehtia, että rakentamisessa noudatetaan, mitä mainitussa laissa tai sen nojalla säädetään tai määrätään.

Maankäyttö- ja rakennuslain 19 luvussa säädetään muun ohella rakennuslupamenettelystä. Maankäyttö- ja rakennuslain 141 §:n mukaan lupapäätökseen voidaan ottaa tarpeelliset määräykset. Määräykset voivat koskea muun ohessa rakennustyön tai toimenpiteen suorittamista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 149 §:n 1 momentin mukaan rakennustyö on suoritettava siten, että se täyttää mainitun lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset. Pykälän 2 momentin mukaan rakennustyön viranomaisvalvonta alkaa luvanvaraisen rakennustyön aloittamisesta ja päättyy loppukatselmukseen. Valvonta kohdistuu viranomaisen päättämissä työvaiheissa ja laajuudessa rakentamisen hyvän lopputuloksen kannalta merkittäviin seikkoihin.

Maankäyttö- ja rakennuslain 150 §:ssä säädetään viranomaistarkastuksista. Pykälän 2 momentin mukaan, jos katselmus tai tarkastus on antanut aihetta huomautuksiin, tulee kirjallisesti määrätä tarvittavista toimenpiteistä ja määräajasta epäkohdan tai virheen poistamiseksi ja oikaisemiseksi. Asianosaisella on oikeus saattaa määräys oikaisuvaatimuksella kunnan rakennusvalvontaviranomaisen käsiteltäväksi.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 51 §:n 2 momentin mukaan asumiseen tarkoitettujen tilojen tulee olla tarkoituksenmukaisia ja viihtyisiä. Asuntosuunnittelulla tulee edistää asumiseen tarkoitettujen tilojen toimivuutta sekä soveltuvuutta erilaisiin ja muuttuviin asumistarpeisiin. Pykälän 3 momentin mukaan asuntosuunnittelusta annetaan tarkempia säännöksiä Suomen rakentamismääräyskokoelmassa.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 53 §:n 2 momentin mukaan asuinrakennuksen ja asumiseen liittyvien tilojen tulee rakennuksen suunniteltu käyttäjämäärä ja kerrosluku sekä muut olosuhteet huomioon ottaen täyttää liikkumisesteettömälle rakentamiselle asetetut vaatimukset. Pykälän 4 momentin mukaan liikkumisesteettömästä rakentamisesta annetaan tarkempia säännöksiä Suomen rakentamismääräyskokoelmassa.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 76 §:n 2 momentin mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän edustajan, vastaavan työnjohtajan, katselmukseen liittyvän erityisalan työnjohtajan sekä tarvittaessa rakennuksen suunnittelijoiden on oltava läsnä katselmuksessa. Katselmus saadaan kuitenkin toimittaa, vaikka joku edellä mainituista ei olisi paikalla. Pykälän 3 momentin mukaan katselmuksessa on tarkoitus todeta, onko tiettyyn rakennusvaiheeseen kuuluvat toimenpiteet ja tarkastukset sekä tarvittavat selvitykset tehty ja onko havaittujen epäkohtien tai puutteiden johdosta edellytetyt toimenpiteet suoritettu.

Maankäyttö- ja rakennuslain 182 §:n 1 momentin mukaan, jos joku ryhtyy toimiin mainitun lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti taikka lyö laimin näihin perustuvan velvollisuutensa, kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi päätöksellään velvoittaa niskoittelijan määräajassa oikaisemaan sen, mitä on tehty tai lyöty laimin.

Rakentamismääräyskokoelman osan G1 soveltamisalaa koskevan määräyksen kohdan 1.1.1 ensimmäisen kappaleen mukaan määräykset ja ohjeet koskevat asuinrakennuksia sekä näiden tonttia ja rakennuspaikkaa. Määräykset ja ohjeet koskevat myös muissa rakennuksissa sijaitsevia asuinhuoneistoja ja asuinhuoneita sekä näihin liittyviä asumista palvelevia muita tiloja ja alueita.

Edellä mainitun kohdan toisen kappaleen mukaan määräykset ja ohjeet koskevat loma-asunnon käyttötarkoituksen muuttamista pysyvään asumiseen.

Edellä mainitun kohdan kolmannen kappaleen mukaan nämä määräykset ja ohjeet koskevat myös kokovuotiseen käyttöön majoituselinkeinon harjoittamista varten tarkoitettuja rakennuksia.

Rakentamismääräyskokoelman osan G1 kohta 3.3 koskee ovia ja kulkuaukkoja. Kohtaan liittyvän määräyksen (3.3.1) mukaan huoneiston ulko-ovelta asuinhuoneisiin ja muihin asumista palveleviin välttämättömiin tiloihin johtavien ovien ja kulkuaukkojen vapaan leveyden tulee olla vähintään 800 mm. Sama koskee rakennuksessa ja piha-alueella asumista palveleviin välttämättömiin tiloihin johtavia ovia ja kulkuaukkoja.

Rakentamismääräyskokoelman osan G1 kohta 4.2 koskee kulkuyhteyksiä. Kohdan 4.2.2. määräyksen mukaan asuinhuoneistoihin ja asumista palveleviin välttämättömiin tiloihin johtavan portaan ja luiskan tulee olla helppokulkuinen ja varustettu tarpeellisilla kaiteilla ja käsijohteilla.

Kohtaan 4.2.2 liittyvän selostuksen mukaan "luiskista, portaista, kaiteista ja käsijohteista sekä muusta rakennuksen käyttöturvallisuudesta säädetään rakennuksen käyttöturvallisuutta koskevassa asetuksessa (RakMk F2)".

Rakentamismääräyskokoelman osan F2 kohta 2.1 koskee portaita. Määräyksen 2.2.1 mukaan porras on suunniteltava ja rakennettava turvalliseksi, riittävän väljäksi ja tarkoitukseensa soveltuvaksi.

Rakentamismääräyskokoelman osan F2 kohtaan 2.2.1 liittyvän selostuksen mukaan kulkuyhteyksien suunnittelusta ja rakentamisesta asuinrakennuksissa määrätään rakentamismääräyskokoelman osassa G1.

Pääasiaratkaisu

Rakennustarkastajan määräämät velvoitteet korjaustoimista määräajassa ovat sisältäneet hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun valituskelpoisen ratkaisun, johon maankäyttö- ja rakennuslain 150 §:n 2 momentin ja 187 §:n 1 momentin mukaan on tullut hakea ensi vaiheessa muutosta oikaisuvaatimuksin kunnan rakennusvalvontaviranomaiselta.

Asiassa on Kolarin kunnan rakennuslautakunnan valituksesta ratkaistavana kysymys siitä, voidaanko ympärivuotiseen lomailukäyttöön rakennettuun kolmihuoneistoiseen rakennukseen soveltaa Suomen rakentamismääräyskokoelman osaa G1 ja onko edellä mainittujen määräysten perusteella rakennustarkastaja voinut määrätä käyttöönottokatselmuksessa kellarikerroksen ja ensimmäisen kerroksen välisten portaiden leveydeksi 800 mm.

Yhtiöjärjestyksen mukaan kullakin huoneistolla on seitsemän osaketta ja jokainen osake tuottaa oikeuden hallita huoneistoa yhden viikon pituisen ajanjakson kerrallaan. Osake 1 hallitsee huoneistoa vuoden alusta viikolla 1, minkä jälkeen juoksevassa numerojärjestyksessä seuraava osake hallitsee huoneistoa seuraavalla viikolla. Kaikkien osakkeiden hallittua huoneistoa vuorollaan yhden viikon ajan huoneiston hallintavuoro siirtyy jälleen osakkeelle numero 1. Hallintaoikeuksien kierto edellä kuvatulla tavalla on jatkuvaa.

Kun otetaan huomioon nyt kysymyksessä olevien huoneistojen käyttö ympärivuotisesti, huoneistot rinnastuvat rakentamismääräyskokoelman osan G1 kohdassa 1.1.1 tarkoitettuihin asuinrakennuksiin. Toisin kuin hallinto-oikeus on katsonut, rakentamismääräyskokoelman osan G1 soveltamisalaa koskeva määräys ei siten ole ollut esteenä osan määräysten soveltamiselle. Rakentamismääräyskokoelman osa G1 ei kuitenkaan sisällä portaiden vähimmäisleveyttä koskevia määräyksiä. Rakentamismääräyskokoelman osan G1 määräykset koskevat vain huoneiston ulko-ovelta asuinhuoneisiin ja muihin asumista palveleviin välttämättömiin tiloihin johtavien ovien ja kulkuaukkojen vapaata leveyttä. Tällaista portaiden vähimmäislevyttä koskevaa määräystä ei ole voitu johtaa myöskään rakentamismääräyskokoelman osasta F2 eikä paloturvallisuutta koskevasta rakentamismääräyskokoelman osasta E1.

Hallinto-oikeuden päätös on tämän vuoksi ollut lainvastainen siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut Kolarin kunnan rakennustarkastajan katselmuspöytäkirjaan sisältyvän päätöksen sillä perusteella, että rakentamismääräyskokoelman osaa G1 ei ole tullut lainkaan soveltaa. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei kuitenkaan ole aihetta sen vuoksi, että rakennustarkastaja ei ole voinut rakentamismääräyskokoelman kulkuaukkoja koskevan määräyksen nojalla velvoittaa yhtiötä rakentamaan vähimmäisleveydeltään 800 mm levyisiä portaita.

Kun lisäksi pääkäyttötarkoituksen mukaisten varusteiden ja laitteiden poistamisen osalta otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksessä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, Kolarin rakennuslautakunnan valituksen johdosta ei ole perusteita muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

Ratkaisu oikeudenkäyntikuluista hallinto-oikeudessa

Hallinto-oikeus on päätöksellään velvoittanut Kolarin kunnan korvaamaan hallinto-oikeudessa muutoksenhakijoina olleille yhtiöille näiden oikeudenkäyntikulut 1 500 eurolla korkolain 4 §:n mukaisine viivästyskorkoineen.

Kolarin kunnan rakennustarkastajan tekemä velvoittamispäätös on ollut lainvastainen sillä perusteella, että asiassa ei ole voitu määrätä portaikon vähimmäisleveydestä rakentamismääräyskokoelman osan G1 eikä myöskään osan F2 tai osan E1 perusteella. Yhtiöillä on siten ollut syytä hakea muutosta päätökseen hallinto-oikeudessa, vaikka peruste rakennustarkastajan tekemän päätöksen kumoamiseen ei ole ollut yhtiöiden esittämällä tavalla se, että rakentamismääräyskokoelman osaa G1 ei voida lainkaan soveltaa. Hallinto-oikeus on yhtiöiden valituksesta samalla katsonut, että rakennustarkastaja ei ole voinut myöskään määrätä pääkäyttötarkoituksen mukaisten varusteiden ja laitteiden poistamisesta katselmuspöytäkirjaan kirjatulla tavalla.

Hallinto-oikeuden ratkaisu pääasiassa on ollut osittain lainvastainen. Tuolla lainvastaisuudella ei ole ollut kuitenkaan vaikutusta siihen, miten asetettuja velvoitteita on tullut muutoin arvioida. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentti, hallinto-oikeuden oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan ratkaisun lopputulosta ei ole perusteita muuttaa.

2. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos ja hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentti huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että A Oy ja B Oy joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Riitta Mutikainen ja Eija Siitari-Vanne. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.