Helsingin hallinto-oikeuden päätös 30.4.2010 nro 10/0383/5

Uudenmaan ympäristökeskus on 10.3.2009 antamallaan päätöksellä n:o YS 260 jätelain 50 a §:n nojalla peruuttanut 12.10.2005 tekemänsä päätöksen n:o YS 1318, jolla A Oy oli hyväksytty jätetiedostoon, ja poistanut A Oy:n jätetiedostosta. Samalla ympäristökeskus on jätelain 67 §:n nojalla määrännyt, että päätöstä on noudatettava mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.

Ympäristökeskus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella on vireillä esitutkinta (numerot 6840/R/12403/07 ja 6840/R/21849/08), jossa epäillään, että yhtiön kuljettamia jätteitä on yhtiön johdon ohjeesta järjestelmällisesti toimitettu muualle kuin laillisiin vastaanottopaikkoihin.

Uudenmaan ympäristökeskuksen käytössä on ollut esitutkintamateriaalia asiantuntijatehtävien hoitamista varten. Esitutkintamateriaali on julkisuuslain 24 §:n 1 momentin kohdan 3 nojalla salassa pidettävää. Yhtiön johtohenkilöt ovat olleet vangittuina tutkinnan aikana. Yhtiön johto on määrätty väliaikaiseen liiketoimintakieltoon. Esitutkinnassa on ilmennyt, että yhtiön kuljettamien ja laillisiin vastaanottopaikkoihin toimittamien jätteiden määrissä on suuri epäsuhde.

Näistä syistä ympäristökeskus on katsonut, että toimintaa ei ole harjoitettu jätelain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisesti. Edellytyksiä toiminnan jatkamiselle ei ole huolimatta siitä, että yhtiön johto on vaihtunut. Koska yhtiö on poistettu jätetiedostosta ja jätetiedosto-ote on vanhentunut 1.1.2009, yhtiöllä ei ole enää oikeutta ammattimaisesti kerätä ja kuljettaa jätteitä.

Erityisenä syynä täytäntöönpanomääräykselle on se, ettei jätelain vastainen toiminta jatku.

A Oy on valituksessaan muun ohella vaatinut, että ympäristökeskuksen päätös kumotaan ja sen täytäntöönpano kielletään. Yhtiö on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Ympäristökeskus on perustanut päätöksensä esitutkinta-aineistoon, joka ei ole ollut yhtiön käytössä ja johon yhtiö ei pyynnöstään huolimatta ole saanut ottaa kantaa. Päätös on siten syntynyt virheellisessä järjestyksessä.

Yhtiöllä on oltava oikeus saada haltuunsa kyseinen esitutkinta-aineisto ja arvioida sitä jätetiedostomerkinnän peruuttamista koskevassa päätöksenteossa. Vaikka katsottaisiin, että aineiston luovuttaminen on harkinnanvaraista, niin aineisto tulisi tämän harkinnan puitteissa luovuttaa yhtiölle. Mikäli yhtiö ei saa käsitellä taikka kuljettaa jätettä, sen toiminta päättyy. Kun tällaisiin seurauksiin johtava päätös olennaiselta osin perustuu yhtiön entisen työntekijän esitutkintakertomukseen, on kohtuullista, että aineisto annetaan yhtiönkin käyttöön.

Yhtiön johtohenkilöitä, sen hallituksen jäseniä X ja Y, epäillään törkeästä ympäristön turmelemisesta. He ovat olleet vangittuina rikosasian tutkinnan aikana ja heidät on Vantaan käräjäoikeuden 18.12.2008 antamalla tuomiolla määrätty väliaikaiseen liiketoimintakieltoon. Yhtiön autonkuljettajat olivat vastaavan epäilyn vuoksi pidätettyinä. Rikosasian tutkinta poliisissa on edelleen kesken.

Tutkinta-aineistosta yhtiön käytössä on ollut ainoastaan Uudenmaan ympäristökeskuksen 18.9.2008 päivätty arviolausunto yhtiön toiminnan vaikutuksista ympäristöön, mutta ei varsinaisesti muuta tutkintaan liittyvää fakta-aineistoa.

Kaikki esitutkinta-aineisto on vielä tässä vaiheessa salaista. Yhtiön asiamies ei ole voinut arvioida asiaa muutoin kuin X:n suullisesti kertoman ja ympäristökeskuksen edellä mainitun arviolausunnon perusteella.

Ympäristökeskuksen edellä tarkoitettuun lausuntoon sisältyvä 16-kohtainen luettelo näyttäisi perustuvan yhtiön erään entisen työntekijän esitutkinnassa antamaan kertomukseen, jonka luotettavuutta on syytä epäillä siitä syystä, että hänen on todettu syyllistyneen yhtiöön kohdistuneisiin rikoksiin. On mahdollista, että hänen yhtiötä kohtaan kokemansa katkeruus on vaikuttanut kertomukseen. Sen vuoksi yhtiön ja sen johdon viaksi väitetyt laiminlyönnit saattavat osoittautua myöhemmin paljon vähäisemmiksi kuin miltä ne nyt näyttävät.

Ympäristökeskuksen lausunnon mukaan yhtiö on muun ohella kerännyt ravintoloiden rasvanerotuskaivojen veden- ja rasvansekaisia nesteitä yhtiön kiinteistöllä olleeseen säiliöön. Säiliöstä on ympäristökeskuksen lausuntoon sisältyvän kohdan mukaan laskettu vettä letkun kautta lappoamalla viemäriverkostoon sen jälkeen, kun rasva oli saostunut ja vesi erottunut rasvasta. Vesi on laskettu viemäriverkostoon rasvanerotuskaivon kautta. Yhtiö ei ole pitänyt tätä toimintaansa lain tai määräysten vastaisena eikä toiminta ole voinut aiheuttaa ympäristön pilaantumista, saati laaja-alaista pilaantumista. Toisessa tapauksessa yhtiön väitetään vieneen pilaantuneita maa-aineksia maankaatopaikoille. Kuitenkin maankaatopaikoilla tarkastetaan sinne vietävät kuormat, eikä niille saa viedä likaantuneita kuormia.

Yhtiön hallitukseen ovat sen toiminta-aikana kuuluneet vain X ja Y, jotka ovat myös vastanneet yhtiön toiminnan johtamisesta. Heistä kumpikin omistaa puolet yhtiön osakekannasta eikä yhtiöllä ole muita vastuuhenkilöitä. Heidät on määrätty väliaikaiseen liiketoimintakieltoon eivätkä he voi johtaa yhtiön toimintaa. He ovat eronneet yhtiön hallituksesta 21.1.2009. Ero on merkitty kaupparekisteriin.

Esitutkinnan keskeneräisyyden vuoksi olisi tarkoituksenmukaista odottaa, mihin tulokseen esitutkinta johtaa. Vasta kun on ratkennut, mihin rikkomuksiin yhtiön toiminnassa on mahdollisesti syyllistytty, on parhaat edellytykset harkita, onko syytä jätetiedostosta poistamiseen.

Yhtiön entinen johto on eronnut yhtiön hallinnosta. Kun lisäksi otetaan huomioon yhtiön saama kielteinen julkisuus erityisesti marras-joulukuussa 2008 televisiossa ja lehdissä olleen uutisoinnin vuoksi, ei ole todennäköisestä, että yhtiön toiminnassa vastaisuudessa syyllistyttäisiin laiminlyönteihin taikka rikkomuksiin. Jätetiedostosta poistamisesta voi koitua yhtiölle tarpeettoman haitalliset seuraukset, jopa yhtiön toiminnan lakkaaminen. Yhtiön kannalta tällainen tosiasiallinen seuraamus on kohtuuton, kun yhtiö voi lisäksi joutua suorittamaan vahingonkorvauksia, korvauksia rikoshyödystä sekä tulla tuomituksi yhteisösakkoon.

Hallinto-oikeus on 23.3.2009 antamallaan päätöksellä numero 09/0219/5 kieltänyt ympäristökeskuksen päätöksen täytäntöönpanon, kunnes hallinto-oikeus on ratkaissut asian tai asiassa mahdollisesti myöhemmin toisin määrännyt.

Uudenmaan ympäristökeskus on antanut asiassa 12.5.2009 ja 23.10.2009 päivätyt lausunnot.

Lausunnossaan 12.5.2009 ympäristökeskus on esittänyt valituksen hylkäämistä ja muun ohella todennut, että yhtiön nykyinen johto on liiketoimintakieltoon määrätyn entisen johdon lähipiiristä ja että yhtiön entiset johtohenkilöt ovat työssä yhtiössä.

Ympäristökeskus on oheistanut lausuntoonsa 23.10.2009 edellä tarkoitetun 18.9.2008 päivätyn lausunnon. Lisäksi ympäristökeskus on lausunut muun ohella seuraavaa:

Ympäristökeskuksen käytössä on ollut 18.9.2008 annettua lausuntoa varten esitutkintamateriaalia, joka on sisältänyt rikoksista epäiltyjen kuulusteluja. Esitutkintamateriaalia ei kuitenkaan ole käytetty ympäristökeskuksen tehdessä päätöstä yhtiön poistamisesta jätetiedostosta, joten yhtiölle ei ole ollut tarvetta varata tilaisuutta lausua tuosta aineistosta.

Lisäksi on otettava huomioon, että yhtiön tiedossa on ollut, että yhtiö on kuljettanut jätteitä johdon ohjeesta järjestelmällisesti muualle kuin jätteiden laillisiin vastaanottopaikkoihin. Sama koskee tietoja yhtiön johtohenkilöiden vangitsemisesta ja väliaikaisesta liiketoimintakiellosta.

Ympäristökeskuksen päätöksen perustelulausumasta ilmenevä tieto yhtiön kuljettamien ja laillisiin vastaanottopaikkoihin toimittamien jätteiden määrässä olevasta suuresta epäsuhteesta on saatu esitutkinnan johtajalta puhelinkeskustelussa ennen kuin ympäristökeskuksen 2.2.2009 päivätty kuulemiskirje on lähetetty yhtiölle. Tiedot eivät siis ole olleet peräisin ympäristökeskuksen käytössä olleesta esitutkintamateriaalista.

Ympäristökeskuksen ympäristölupavelvollisia asiakkaita tai jätetiedostoon merkittyjä jätteenkuljettajia ei ole aiemmin ollut ympäristörikosepäilyn vuoksi vangittuina tai liiketoimintakiellossa. Vaikka esitutkinta on kesken, epäily tapahtuneesta ympäristörikoksesta on melko vahva.

Rasvajätteen käsittely on ympäristölupaa edellyttävää jätteenkäsittelyä. Yhtiöllä ei ole ollut tähän toimintaan ympäristölupaa. Maa-ainesjätteen haltija vastaa siitä, että jäte toimitetaan oikeaan vastaanottopaikkaan ja että maankaatopaikoilla annetaan oikeat tiedot sinne tuodusta jätteestä. Maa-ainesjäte ei tule kaatopaikkakelpoiseksi pelkästään sillä, että kuorma-auton lavalla oleva maa-aines menee kaatopaikan valvojan silmämääräisessä tarkastuksessa läpi.

Kielteisellä julkisuudella ei ole merkitystä asian ratkaisun kannalta.

A Oy on kahdessa vastaselityksessään uudistanut valituksessaan esittämänsä ja ilmoittanut vastustavansa keskeneräisen esitutkinta-aineiston toimittamista hallinto-oikeudelle. Muutoin on olemassa vaara, että hallinto-oikeudelle toimitetaan ainoastaan ympäristökeskuksen käsitystä asiassa tukevaa aineistoa. Yhtiön valituksen ratkaisemista on lykättävä, kunnes esitutkinta on valmis, jolloin yhtiön on mahdollista arvioida koko esitutkinta-aineistoa ja antaa asiasta loppulausuntonsa. Yhtiöllä on tähän oikeus, koska yhtiön varallisuuteen on kohdistettu takavarikko ja sille tullaan tiettävästi vaatimaan yhteisörangaistusta. Yhtiö ei siis voi tässä vaiheessa ottaa kantaa vain esitutkinta-aineiston osan muodostavaan, 18.9.2008 päivättyyn ympäristökeskuksen arviolausuntoon.

Ympäristökeskuksen asiassa tekemä päätös perustuu sen omankin ilmoituksen mukaan keskeneräiseen esitutkintaan ja siihen liittyvään ei-julkiseen aineistoon, josta yhtiötä ei ole kuultu. Tähän nähden ympäristökeskuksen päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä.

Vaikka ympäristökeskuksen päätöksen katsottaisiinkin syntyneen muodollisesti oikeassa järjestyksessä, se on joka tapauksessa kumottava, koska on selvää, että yhtiön toimintaa harjoitetaan jätelain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisesti.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään 30.4.2010 muun ohella hylännyt A Oy:n ympäristökeskuksen päätöksestä tekemän valituksen, mutta määrännyt, että ympäristökeskuksen päätöstä ei saa panna täytäntöön, ennen kuin päätös on lainvoimainen tai korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Menettelyn osalta

Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

Uudenmaan ympäristökeskus on kuullut A Oy:tä jätetiedostoon hyväksynnän peruuttamista koskevassa asiassa 2.2.2009 päivätyllä kuulemiskirjeellä.

Ympäristökeskus on hallinto-oikeudelle antamassaan 2. lausunnossa todennut, että esitutkinnan kohteena oleva epäilys, että A Oy:n toiminnassa epäillään kuljetetun jätteitä yhtiön johdon ohjeesta järjestelmällisesti muualle kuin laillisiin vastaanottopaikkoihin, on ollut julkinen ja yhtiön tiedossa. Myös tieto johtohenkilöiden vangitsemisesta ja väliaikainen liiketoimintakielto ovat olleet julkisia ja myös yhtiön tiedossa. Tieto yhtiön kuljettamien ja laillisiin vastaanottopaikkoihin toimittamien jätteiden määrässä olevasta suuresta epäsuhteesta on lausunnon mukaan saatu esitutkinnan johtajalta puhelinkeskustelussa ennen kuulemiskirjeen lähettämistä. Edellä mainitut päätöksen perustelut eivät siis ole peräisin ympäristökeskuksen käytössä olleesta esitutkintamateriaalista. Edellä mainitut perustelut on mainittu myös yhtiölle lähetetyssä 2.2.2009 päivätyssä kuulemiskirjeessä. Asiantuntijatehtävien hoitamista varten ympäristökeskuksen käytössä ollut esitutkintamateriaali on sisältänyt epäiltyjen kuulusteluja. Niitä ei ole käytetty päätöksen perusteluna.

Ympäristökeskuksen kuulemiskirjeeseen ei ollut liitetty mitään asiaa koskevaa esitutkintamateriaalia. A Oy:llä on sen vastatessa kuulemiskirjeeseen ollut kuitenkin käytössään Uudenmaan ympäristökeskuksen esitutkintamateriaalin perusteella poliisille antama, 18.9.2008 päivätty asiantuntija-arvio yhtiön toiminnan vaikutuksista ympäristöön.

Hallinto-oikeus on katsonut edellä todetut seikat huomioon ottaen, että yhtiöllä on ollut kuulemisen perusteella mahdollisuus lausua mielipiteensä asiasta hallintolain 34 §:ssä edellytetyllä tavalla. Näin ollen asiassa ei ole tapahtunut kuulemiseen liittyvää menettelyvirhettä.

Jätetiedostoon hyväksynnän peruuttamisen osalta

Jätelain 49 a §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan toiminta hyväksytään jätetiedostoon, jos ilmoitukseen liitetyn selvityksen perusteella tai muutoin osoitetaan, että toimintaa harjoitetaan saman lain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisesti ja ammattitaitoisesti.

Jätelain 50 a §:n 2 momentin mukaan jätetiedostoon hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos jokin hyväksynnän olennaisista edellytyksistä ei enää täyty tai jos säännöksiä on rikottu siten, että toiminnasta aiheutuu olennaista vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Ympäristökeskuksen päätöksen mukaan yhtiön jätetiedostoon hyväksynnän peruuttamisen syynä on se, että toimintaa ei ole harjoitettu jätelain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisesti. Tämän perusteena ympäristökeskus on pitänyt epäilyä siitä, että yhtiön kuljettamia jätteitä on yhtiön johdon ohjeesta järjestelmällisesti toimitettu muualle kuin laillisiin vastaanottopaikkoihin.

Asiakirjoista saatavan selvityksen, erityisesti Uudenmaan ympäristökeskuksen poliisille esitutkintaa varten 18.9.2008 A Oy:n toiminnan ympäristövaikutuksista antaman lausunnon perusteella on ilmeistä, että A Oy:n eri asiakkailtaan noutamia jätteitä ei ole aina toimitettu asianmukaiseen jätteen käsittelyyn, vaan niitä on myös kuljetettu ja jätetty paikkoihin, joihin se ei jätelain säännökset huomioon ottaen ole luvallista. Yhtiö on asiakirjojen mukaan myös ilman siihen myönnettyä jätelain ja ympäristönsuojelulain vaatimaa lupaa itse käsitellyt asiakkailtaan noutamiaan jätteitä. Yhtiön tällä tavoin harjoittamaa toimintaa ei voida pitää myöskään ammattitaitoisena. Toimintaa ei siten ole harjoitettu jätelain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisesti eikä se siis enää ole täyttänyt jätetiedostoon hyväksymisen edellytyksiä. Yhtiön jätelain vastaisesta toiminnasta voidaan arvioida aiheutuneen myös olennaista vaaraa tai haittaa ympäristölle. Näin ollen, kun otetaan huomioon jätelain 49 a §:n 1 momentti ja 50 a §:n 2 momentti, ympäristökeskus on toiminut sille asiassa kuuluvan harkintavallan puitteissa peruuttaessaan yhtiön hyväksynnän jätetiedostoon. Yhtiön valituksessa ei ole esitetty sellaisia perusteita, jotka antaisivat aiheen päätöksen muuttamiseen.

Hallinto-oikeus on soveltaminaan oikeusohjeina maininnut perusteluissa esitettyjen lisäksi hallintolainkäyttölain 32 §:n 1 momentin.