Kuopion hallinto-oikeus 17.5.2010 nro 10/0208/3

Liperin kunnan rakennustarkastaja on 31.7.2009 tekemällään päätöksellä (§ 187) myöntänyt A:lle rakennusluvan saunan rakentamiseen Liperin kunnan Liperin kylässä sijaitsevalle Koivikkorannan tilalle RN:o 93:53.

B on tehnyt Liperin kunnan teknisen lautakunnan lupajaostolle oikaisuvaatimuksen rakennustarkastajan päätöksestä. B on muun ohella ilmoittanut, että hänellä on kiinteistöön käyttö- ja hallintaoikeus.

Liperin kunnan teknisen lautakunnan lupajaos kunnan rakennusvalvontaviranomaisena on 22.9.2009 tekemällään päätöksellä (§ 64) hylännyt B:n oikaisuvaatimuksen rakennustarkastajan päätöksestä.

B on valittanut teknisen lautakunnan lupajaoksen päätöksestä Kuopion hallinto-oikeuteen ja vaatinut, että lupajaoksen päätös kumotaan. B on ilmoittanut tehneensä Liperin kunnalle ilmoituksen laittomasta rakentamisesta. Kunnan rakennustarkastaja on myöntänyt jälkikäteen luvan saunarakennukselle. Koivikkorannan tilaan kohdistuu riidattomasti vallintarajoitus, joka on merkitty kiinteistörekisteriin. Rajoituksen mukaan B:llä on Koivikkorannan tilaan käyttö- ja hallintaoikeus. Oikeus on määrätty B:lle testamentilla.

Liperin kunnan teknisen lautakunnan lupajaos on antanut valituksen johdosta lausunnon.

A:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen.

B on antanut vastaselityksen ja toimittanut lisäselvitystä.

Kuopion hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, sikäli kuin asiassa nyt on kysymys, B:n valituksesta kumonnut teknisen lautakunnan lupajaoksen ja rakennustarkastajan päätökset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

Maankäyttö- ja rakennuslain 131 §:n mukaan rakennuslupahakemukseen on liitettävä selvitys siitä, että hakija hallitsee rakennuspaikkaa.

Kiinteistötietojärjestelmän lainhuutotietojen mukaan tila Koivikkoranta RN:o 93:53 on A:n omistuksessa. Kiinteistötietojärjestelmän mukaan rekisteriyksikköön kohdistuu vallintarajoitus 8.6.2005 / 4194. Vallintarajoituksessa on kysymys B:n testamentilla saamasta käyttö- ja hallintaoikeudesta.

Tila Koivikkoranta RN:o 93:53 on muodostettu halkomalla A:n tilasta Saunakangas RN:o 93:41 omistamista murto-osista, joihin A:lla oli lainhuudot 19.8.2003 / 3211 ja 29.4.2005 / 1144. Lainhuuto 29.4.2005 / 1144 perustui perintösaantoon, jota rasitti 12.1.2004 kuolleen C:n testamentilla B:lle tullut käyttö- ja hallintaoikeus. Vallintarajoitus on kirjattu kiinteistötietojärjestelmään (8.6.2005/4194). Käyttö- ja hallintaoikeus on siirtynyt halkomisessa rasittamaan tilaa Koivikkoranta RN:o 93:53. Hallinta- ja käyttöoikeuden haltijalta B:ltä ei ole saatu suostumusta rakentamista koskevalle hankkeelle.

Rakennuslupahakemuksessa esitettyä selvitystä maankäyttö- ja rakennuslain 131 §:ssä tarkoitetusta rakennuspaikan hallinnasta ei voida pitää riittävänä. A ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 131 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla liittänyt hakemukseensa selvitystä siitä, että hän hallitsee rakennuspaikkaa.

Muutoksenhaku

Hallinto-oikeus on liittänyt päätökseensä muutoksenhakuohjauksen, jonka mukaan hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

A on valituksessaan ensisijaisesti vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja teknisen lautakunnan lupajaoksen päätös saatetaan voimaan. Toissijaisesti A on vaatinut, että asia palautetaan hallinto-oikeudelle tai lupajaokselle uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi A on vaatinut, että B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine viivästyskorkoineen.

Vaatimustensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden päätös loukkaa A:n omistusoikeutta kiinteistöön sekä hänen oikeuttaan määrätä omistamastaan omaisuudesta tavanomaisella ja yleisesti hyväksyttävällä tavalla ainakin siltä osin, kun asiassa on kysymys hänen isältään perintönä saamasta osuudesta kiinteistöön.

A oli jättänyt rakennuspaikkaa ja sen hallintaa koskevat selvitykset jo rakennuslupaa hakiessaan. Hän ei näin ollen ollut pitänyt tarpeellisena selityksen antamista hallinto-oikeuteen B:n valituksen johdosta. Lautakunnan hallinto-oikeudelle antamassa lausunnossa ei myöskään ole arvioitu rakennuspaikan hallintaan liittyviä luvan myöntämisen edellytyksiä. Hallinto-oikeuden päätös on siten perustunut yksipuoliseen selvitykseen.

A omistaa Koivikkorannan tilan RN:o 93:53 yksinään. Omistusoikeus on perustunut kahteen erilliseen saantoon Saunakankaan tilasta RN:o 93:41. A on saanut 77/720 osan perintönä isältään ja 9/32 osan testamenttisaannolla äidiltään. Testamenttiin kirjatun määräyksen mukaan B:llä on yksin käyttö- ja hallintaoikeus koko äitinsä kiinteään omaisuuteen. Lisäksi B on saanut jäädä asumaan Saunakankaan tilalle. Tämä oikeus on 8.6.2005 kirjattu kiinteistötietojärjestelmään.

B on perinnönjaossa saanut omistukseensa Saunakankaan tilan RN:o 93:54. Hänen saantonsa on perustunut A:n tavoin isältä perittyyn osuuteen ja äidiltä testamentilla perittyyn osuuteen. Lisäksi B on voinut jäädä testamenttimääräyksen mukaisesti asumaan Saunakankaan tilalla sijaitsevaan tilakeskukseen. Testamenttimääräyksen mukaisella käyttö- ja hallintaoikeudella on alun perinkin tarkoitettu varmistaa se, että B jäisi asumaan tilalle. Tältä osin perinnönjako on lopullisesti toteutunut halkomistoimituksessa, joka on rekisteröity 10.11.2006.

Koivikkorannan tila on muodostettu edellä mainitussa halkomistoimituksessa, jolloin on syntynyt tilanne, jossa A:n omistamaa äidiltään saamaansa osuutta 9/32 on rasittanut B:llä oleva käyttö- ja hallintaoikeus. Tämä oikeus ei ole ulottunut A:n isältään saamaan kiinteistöosuuteen 77/720. B:n käyttö- ja hallintaoikeus ei siten koske koko Koivikkorannan tilaa. Osittaista vallintarajoitusta ei voida erotella kiinteistörekisteriin kirjattavilla toimenpiteillä. Kysymyksessä oleva sauna on tarkoitettu sijoittaa siihen osaan kiinteistöä, joka on vapaa kyseisestä rajoituksesta.

Liperin kunnan teknisen lautakunnan lupajaos on antanut valituksen johdosta selvityksen. Lupajaos on selityksessään viitannut aikaisemmin esittämäänsä sekä lausunut muun ohella seuraavaa:

A on ennen luvan hakemista ja saunan sijoittamista Koivikkorannan tilalle ollut yhteydessä rakennustarkastajaan. B on ollut ennen rakennusluvan myöntämistä puhelinyhteydessä rakennustarkastajaan. B ei tuolloin eikä myöhemmin toimittamassaan kirjeessä esittänyt pätevää syytä sille, miksi hän ei halunnut saunarakennuksen jäävän paikoilleen.

Hakemuksen ja lupapäätöksen liitteenä on ollut A:n toimittama lainhuutotodistus, josta ilmenee A:n omistusoikeus ja B:n käyttö- ja hallintaoikeus. Myös B on toimittanut kirjeensä liitteenä saman selvityksen. Uuden rakennuksen sijoittaminen rakennuspaikalle ei heikennä käyttö- ja hallintaoikeutta.

Asiassa on otettava myös huomioon, että toimitusinsinöörin halkomispöytäkirjaan kirjatussa jakosuunnitelmassa on todettu B:n käyttö- ja hallintaoikeuden tarkoittavan oikeutta pitää venettä A:lle muodostettavalla tilalla sekä kulkuoikeutta veneelle. Tämän ovat halkomisen osapuolet hyväksyneet.

Lupajaos on esittänyt, että A:n valitus hyväksytään.

B on antanut selityksen. B on vaatinut, että valitus hylätään ja A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa laillisine viivästyskorkoineen. A on myös velvoitettava korvaamaan Joensuun oikeusaputoimistolle B:n avustamisesta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen. B on selityksessään esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Testamentilla perustettu hallintarajoitus on siirtynyt halkomisessa rasittamaan myös Koivikkorannan tilaa RN:o 93:53. B ei ole hallinta- ja käyttöoikeudenhaltijana antanut suostumustaan hankkeelle. A ei hallitse yksin rakennuspaikkaa siten, että hän voisi yksin määrätä kiinteistön rakentamisesta ja käytöstä. Testamentti on lainvoimainen. Hallinnollinen oikeusaste ei voi käsitellä testamentin tulkintaa.

A on antanut vastaselityksen. B:llä ei voi muodollisen asemansa perusteella olla oikeutta estää hanketta, jolla ei millään tavalla tosiasiallisesti rajoiteta hänelle rakennuksen rakentamisen jälkeenkin jäävää käyttöoikeutta. A ei ole halkomistoimituksessa hyväksynyt käyttö- ja hallintaoikeuden laajentumista. A on lisäksi viitannut halkomispöytäkirjan kirjaukseen, joka kuvastaa käyttö- ja hallintaoikeuden tarkoitusta ja luonnetta.

B on täydentänyt selitystään ja korostanut, ettei hän ole missään vaiheessa antanut kirjallista tai suullista lupaa kysymyksessä olevalle rakennushankkeelle.

1. Hallinto-oikeuden päätöksen muutoksenhakuohjaus oikaistaan kuulumaan siten, että valituksen tekeminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei edellytä valituslupaa.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut valituksen. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden tulee asiaa ratkaistessaan lausua myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyistä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevista vaatimuksista.

Perustelut

1. Maankäyttö- ja rakennuslain 190 §:n 3 momentin (1129/2008) mukaan kunnan viranomaisen suunnittelutarveasiassa tekemää saman lain 137 §:n mukaista päätöstä, poikkeamispäätöstä, rakennuslupaa, toimenpidelupaa ja katusuunnitelmaa koskevassa asiassa hallinto-oikeuden päätökseen, jolla valitus on jätetty tutkimatta tai jolla ei ole muutettu valituksen kohteena ollutta viranomaisen päätöstä, saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut teknisen lautakunnan lupajaoksen ja rakennustarkastajan päätökset. Näin ollen valituksen tekeminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei edellytä valituslupaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 131 §:n 1 momentin mukaan rakennuslupaa haetaan kirjallisesti. Hakemukseen on liitettävä selvitys siitä, että hakija hallitsee rakennuspaikkaa, sekä rakennuksen pääpiirustukset, jotka suunnittelija varmentaa nimikirjoituksellaan. Hakijalta voidaan tarvittaessa edellyttää muutakin hakemuksen ratkaisemiseksi tarpeellista selvitystä.

A on hakenut rakennuslupaa saunarakennuksen sijoittamiseen Liperin kunnan Liperin kylässä sijaitsevalle Koivikkorannan tilalle RN:o 93:53. Asiassa on ensin arvioitava, onko A liittänyt hakemukseensa edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetun selvityksen siitä, että hän hallitsee rakennuspaikkaa.

Koivikkorannan tila on muodostettu halkomalla Saunakankaan tilasta RN:o 93:41. Asiakirjoista ilmenee, että A ja B ovat omistaneet Saunakankaan tilaa samansuuruisin eli 77/720 osan ja 9/32 osan murto-osuuksin. Jälkimmäisen osuuden he ovat saaneet äitinsä jälkeen testamenttisaannon perusteella. Tähän A:n testamenttisaannon perusteella saamaan osuuteen on kohdistunut testamentin tekijän B:n hyväksi määräämä käyttö- ja hallintaoikeus. Tämä vallintarajoitus on 8.6.2005 merkitty rasittamaan Saunakankaan tilaa.

Saunakankaan tilan halkomistoimitus on aloitettu 10.6.2005. Asiakirjoihin liitetystä halkomispöytäkirjasta ilmenee, että Saunakankaan tilaan on kuulunut kaksi palstaa, joista toisella on sijainnut tilan talouskeskus (kotipalsta). Toinen palsta on ollut rantapalsta. B on toimituksessa vaatinut osuutensa erottamista omaksi tilakseen, mikä sisältäisi tilan kotipalstan sekä oikeuden venevalkamaan ja laituria varten tarpeelliseen maahan sekä tieoikeuden rantapalstalle. Halkomispöytäkirjan mukaan toimitusinsinööri on todennut, että B:n käyttö- ja hallintaoikeus A:n 9/32 osuuteen Saunakankaan tilasta tarkoittaa muun muassa sitä, että hänellä on oikeus pitää venettä A:lle muodostettavalla tilalla sekä kulkuoikeuden veneelle. Halkomispöytäkirjan mukaan tilaosakkaat ovat hyväksyneet jakosuunnitelman. Halkomalla on muun ohella muodostettu Saunakankaan tilan kotipalstasta noin 2,2 hehtaarin suuruinen Saunakankaan tila RN:o 93:54 ja osasta tilan rantapalstaa noin 0,4 hehtaarin suuruinen Koivikkorannan tila RN:o 93:53. Halkominen on rekisteröity 10.11.2006.

A on saanut lainhuudon Koivikkorannan tilaan 15.11.2006. Lainhuutotodistuksesta ilmenee, että edellä mainittu testamenttiin perustunut ja halkomisen kohteena olleeseen Saunakankaan tilaan RN:o 93:41 kohdistunut vallintarajoitusmerkintä on siirretty kohdistumaan halkomalla muodostettuun Koivikkorannan tilaan. Koivikkorannan tilan kiinteistörekisteriotteeseen on kohtaan ”Kiinteistötoimitukset ja viranomaispäätökset” merkitty tieto edellä mainitusta, 10.11.2006 rekisteröidystä jakosuunnitelmasta koko rekisteriyksiköllä.

A omistaa Koivikkorannan tilan ja hän on rakennuslupaa hakiessaan esittänyt selvityksen omistusoikeudestaan siihen. Rakennuslupaviranomaisella on myös ollut käytettävissään edellä mainittu halkomispöytäkirja. Halkomispöytäkirjasta ilmenee, että halkomistoimituksessa on osakkaiden hyväksymän jakosuunnitelman mukaisesti päätetty B:n hyväksi määrätyn käyttö- ja hallintaoikeuden tarkemmasta sisällöstä. Tämän vuoksi ja kun myös otetaan huomioon, että puheena oleva Koivikkorannan tilaan kohdistettu käyttö- ja hallintaoikeus on johdettu ainoastaan osasta siitä osuudesta, jonka perusteella Koivikkorannan tila on halkomisella erotettu A:lle, A:n hallintaoikeusselvityksen riittävyyttä on arvioitava ainoastaan sen suhteen, estääkö suunniteltu rakennushanke A:n käyttö- ja hallintaoikeuden toteuttamisen. Mikäli rakennushanke ei estä B:n käyttö- ja hallintaoikeuden toteuttamista, pelkästään se seikka, että B ei ole antanut suostumusta rakennushankkeelle, ei siten ole esteenä rakennusluvan myöntämiselle.

Hallinto-oikeudella on ollut rakennuspaikan hallintaselvityksen merkityksestä toinen käsitys. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on rakennusluvan myöntämisen edellytyksiä korkeimmassa hallinto-oikeudessa muutoin välittömästi enemmälti ratkaistavaksi ottamatta kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Anne E. Niemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Mika Seppälä. Asian esittelijä Leo Kaasinen.