Helsingin hallinto-oikeuden päätös 11.12.2008 nro 08/1373/1

Eteläinen tullipiiri on arvioverotuspäätöksellään 13.9.2007 numero 102/332/07-11 määrännyt A:n ja B:n maksettavaksi yhteisvastuullisesti verokausilta I - III/2006 jäteveroa 68 250 euroa, veronkorotusta 3 412 euroa ja veronlisäystä 6 215,48 euroa, yhteensä 77 877,48 euroa.

Arvioverotus perustuu tarkastuskertomukseen He 170/06. Arvioverotuspäätöksen perustelujen mukaan jäteverolain mukaan verovelvollinen on kaatopaikan pitäjä. Kaatopaikan pitäjällä tarkoitetaan sitä, joka ylläpitää kaatopaikkaa. A ja B on katsottu verovelvollisiksi, koska he ovat vastaanottaneet eri yrittäjien maa-aineskuormia alueelle. Alueelle ei ollut haettu ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa ennen kuin 4.10.2006 eikä toimintaa ole muullakaan viranomaispäätöksellä käsitelty. Maa-aineksen seassa olevat jätteet tekevät koko täyttömaakasan veronalaiseksi. Alueelle on arvioitu tuodun erottelematonta maa- ja kiviainesta yhteensä 1 750 kuutiometriä, jolloin jätteen määrä jäteverolain muuntokertoimella laskettuna on yhteensä 2 275 tonnia. Verovuodeksi on katsottu vuosi 2006, koska suurin osa kuormista oli tuotu tuolloin. Veronkorotusta on määrätty viisi prosenttia ja veronlisäys on määrätty ajalta 28.10.2006 - 28.9.2007.

A ja B ovat valituksessaan hallinto-oikeudessa vaatineet, että arvioverotuspäätös kumotaan. Tullipiiri on velvoitettava korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen. Kysymyksessä olevalla kiinteistöllä tulee suorittaa katselmus.

A ja B ovat valituksensa perusteluina esittäneet seuraavaa. Kiinteistölle on tuotu maa-aineksia jyrkähkön rinnetontin tasoittamiseksi muun muassa maisemoinnin, puutarhanhoidon ja nurmikon leikkuun helpottamiseksi. A on varmistanut maa-aineksen puhtauden toimittajalta sekä Espoon ja Helsingin kaupunkien ympäristökeskuksilta. Maksutietoihin perustuvan kirjanpidon mukaan kiinteistölle on tuotu vuodesta 2003 alkaen mursketta, sepeliä ja hiekkaa yhteensä 747,83 tonnia ja multaa 144 kuutiometriä.

C Oy:n toimittamissa pihalle johtavan tien varteen läjitetyissä maa-aineskuormissa todettiin kuitenkin myöhemmin rakennusjätteitä. A tilasi D Oy:ltä haitta-ainetutkimuksen. Likaantuneet maa-aineskasat kuljetettiin pois kiinteistöltä. Tarkastuskertomus ei sisällä tarkempaa kuvausta jätejakeita koskevista havainnoista tai dokumentaatiota niiden sijainnista. Kertomuksessa tukeudutaan D Oy:n selvitykseen ja Kirkkonummen kunnan viranomaisten havaintoihin. Ne kohdistuvat jätejakeiden osalta lähinnä edellä mainittuihin pois vietyihin kasoihin. Tarkastuksessa havaitut vähäiset ja yksittäiset betonin kappaleet ovat peräisin tarpeettomaksi jääneestä kaivon kannesta ja A:n ja B:n omista valutöistä, samoin suodatinkangas on peräisin omasta rakennustoiminnasta. Lisäksi kiviperäisenä materiaalina on hyödynnetty A:n ja B:n saamia tarpeettomia tiiliä (noin 70 kpl). Löydettyjen muutaman pienehkön asfaltin kappaleen alkuperä ei ole tiedossa.

A:n ja B:n kiinteistöä ei voida katsoa jäteverolaissa tarkoitetuksi kaatopaikaksi. Sitä ei ole pidetty eikä pidetä yllä toisten tuottamien jätteiden sijoittamista varten. Vastaanotetuista maa-aineksista on itse maksettu korvaus eikä saatu korvauksia maa-ainesten toimittajilta. Jätteen hyödyntäminen muualla kuin kaatopaikalla jää jäteverolain soveltamisen ulkopuolelle. Tässäkin valossa on selvää, että tapauksessa on kysymys kaatopaikan ulkopuolisesta toiminnasta, joka yksiselitteisesti jää jäteverolain ulkopuolelle. Maanrakennustöiden yhteydessä kiinteistölle on tuotu erilaisia maamassoja täyttömaaksi. Näitä on käytetty rakennuksen pihaan ja suohon viettävän rinteen täyttömaaksi. On selvää, että tältä osin on ollut kysymys jäteverolain tarkoittamasta hyödyntämisestä.

Koska kiinteistöä ei voida katsoa jäteverolaissa tarkoitetuksi kaatopaikaksi, arvioverotuspäätös on kumottava jo tällä perusteella. Tällöin oikeudellista merkitystä ei ole sillä, onko kiinteistölle tuotujen maamassojen seassa ollut vähäisiä määriä ympäristölle vaarattomia purkujätteitä vai ei. Havaitut kiinteistölle tuodut jätejakeet sisältyivät poiskuljetettuihin maakasoihin. Väite, että niitä esiintyy muuhun maa-ainekseen sekoittuneena, on kumottavissa maaperäselvityksellä, jonka A ja B ovat valmiit tekemään. On kuitenkin kohtuullista, että maaperäselvityksistä aiheutuvat kustannukset eivät jää heidän kannettavakseen.

A ja B ovat säilyttäneet maa-ainesmassoja koskevat maksukuitit ja ovat tarvittaessa valmiit luovuttamaan ne hallinto-oikeuden käyttöön. Kuitit ja maa-ainesten toimittajien selvitykset osoittavat, että maa-ainesten käyttöön ei liity kaatopaikkatoiminnalle ominaisia piirteitä.

Mikäli A:n ja B:n pihapiiri kaikesta huolimatta katsotaan jäteverolaissa tarkoitetuksi kaatopaikaksi, maamassojen toimittaminen kiinteistölle on silti verotonta. Kysymys on ollut jäteverolain 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta verottomasta hyödyntämisestä. Tällöin ei ole merkitystä sillä, onko maamassojen seassa ollut purkujätteitä vai ei, kunhan jätteet on hyödynnetty laissa mainitulla tavalla. Maa-ainesten verollisuutta arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon myös jätteiden määrä ja se, miten verokohtelu määräytyy tilanteessa, jossa samaan suoritekokonaisuuteen sisältyy erilaisen verokohtelun alaisia suoritteita. Jos maamassan seassa oleva muu aines muodostaa erittäin vähäisen osan kokonaismassasta, jäteveroa ei tule määrätä. Tässä tapauksessa muun aineksen määrä on jäänyt erittäin vähäiseksi. Jos nämä jätteeksi luetut ainekset olisi toimitettu erikseen kaatopaikalle, niistä olisi jouduttu suorittamaan jäteveroa todennäköisesti muutamia euroja. Nyt on kuitenkin päädytty lähes 80 000 euron jäteveroihin liitännäisseuraamuksineen.

Maamassojen määräksi on arvioitu 1 750 kuutiometriä. Perusteluista ei kuitenkaan käy ilmi, millä tavoin arviossa on otettu huomioon se, että veronalaiseksi arvioidusta maa-ainestilavuudesta suuren osan eli 1 300 kuutiometriä muodostaa kiinteistöltä louhittu kalliomurske, jota ei ole tuotu muualta.

Arvioverotuspäätöksessä ei ole otettu huomioon jäteverokohtelun ennakoitavuuden merkitystä. Jätevero on välillinen vero, joka on tarkoitettu vyörytettäväksi niiden toiminnanharjoittajien maksettavaksi, jotka tuovat jätteitä kaatopaikalle. Päätöksen mukaan A:n ja B:n pihamaalle virheellisesti toimitettu maa-aines johtaisi täysin ennakoimattomaan ja ylivoimaiseen veroseuraamukseen liitännäisseuraamuksineen. Kunnostettavaa pihamaata ei voida katsoa kaatopaikaksi. A ja B eivät ole tilanneet tai tietoisesti hyväksyneet pihamaalleen jäteveronalaista maa-ainesta sisältävää materiaalia eivätkä he ole edes kuvitelleet vastaanottamaansa maa-ainekseen kytkeytyvän jäteveroseuraamuksia. He ovat todistettavasti pyrkineet varmistumaan maa-aineksen puhtaudesta ja hankkineet maa-aineksen julkisesti toimintaansa mainostavalta ja ammattimaiselta toimittajalta. Maanrakennustoiminnassa ei ole millään tavoin vaarannettu ympäristön tilaa tai toimittu tavalla, johon olisi muusta vastaavasta syystä aiheellista kohdistaa jäteveroa.

Jäteveron, veronkorotuksen ja veronlisäyksen edellytykset eivät täyty, koska A ja B eivät ole tahallisesti tai tuottamuksellisesti jättäneet täyttämättä ilmoitusvelvollisuuttaan.

Koska valituksenalainen ratkaisu olennaisesti pohjautuu virheelliseen käsitykseen maanrakennustyön luonteesta kaatopaikkatoimintana, katselmus kiinteistöllä selkeyttäisi käsitystä suoritettujen töiden laadusta, mittakaavasta ja luonteesta.

Koska A ja B ovat joutuneet tullipiirin virheellisen menettelyn ja virheellisen verotuspäätöksen seurauksena hakemaan muutosta päätökseen, olisi kohtuutonta, mikäli siitä aiheutuvat kustannukset jäisivät heidän kannettavakseen. Koska tarkastuskertomukseen ja arvioverotusesitykseen annetut vastineet on jätetty täysin huomioimatta, A ja B ovat joutuneet valmistautumaan muutoksenhakuun erityisen huolellisesti.

Eteläinen tullipiiri on antanut lausunnon.

A ja B ovat antaneet vastaselityksen ja toimittaneet lisäselvitystä. Oikeudenkäyntikulujen määräksi on ilmoitettu 6 376,72 euroa.

Hallinto-oikeus on hylännyt vaatimuksen katselmuksen toimittamisesta.

Hallinto-oikeus on katsonut, ettei kysymyksessä oleva kiinteistö ole jäteverolaissa tarkoitettu kaatopaikka, ja on kumonnut arvioverotuspäätöksen.

Tullipiiri palauttaa hakemuksetta mahdollisesti suoritetun määrän.

Hallinto-oikeus on velvoittanut Eteläisen tullipiirin korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut kohtuulliseksi katsottavalla 3 000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen päiväyksestä. Hallinto-oikeus on hylännyt vaatimuksen enemmälti.

Perustelut

Pyyntö katselmuksen toimittamiseksi

Asian lopputulokseen nähden katselmuksen toimittaminen on ilmeisen tarpeetonta.

Pääasia

Jäteverolain 2 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan kaatopaikalla tarkoitetaan jätteen käsittelypaikkaa, jonne jätettä sijoitetaan maan päälle tai maahan ja: a) jota pitää yllä kunta tai joku muu kunnan lukuun; tai b) jota pidetään yllä pääasiassa toisten tuottamien jätteiden sijoittamista varten; ei kuitenkaan milloin on kyse samaan konserniin kuuluvan yrityksen tuottamasta jätteestä.

Hallituksen esityksessä jäteverolaiksi (HE 48/1996 vp) todetaan, että lain soveltamisalaan kuuluvalla kaatopaikalla tarkoitettaisiin myös sellaista kaatopaikkaa, jolle toimitetaan pääasiassa muiden tuottamia jätteitä. Tällä tarkoitettaisiin lähinnä yleisiä kaatopaikkoja korvaavia kaatopaikkoja, joille otettaisiin vastaan, yleensä korvausta vastaan, toisten tuottamia jätteitä.

Tarkastuskertomuksessa He 170/06 on todettu seuraavaa: Tarkastuksen kohteena on ollut A:n ja B:n Kirkkonummella sijaitseva kiinteistö (RNro 1:57 talo B). Kiinteistön tontti sijaitsee rinteessä, jonka länsiosa on kallioista mäkeä rajoittuen itäosassa suohon. Tontin keskiosassa on omakotitalo ja autotallirakennus, jonka pihaan johtaa tie tontin koillislaidasta. Pihaan johtavan tien lisäksi rinteen ja suon yhtymäkohdassa kulkee tie tontin läpi. Tontilla on suoritettu maanrakennustöitä pihan maisemoinnin ja tien siirron yhteydessä. Suoritettujen maanrakennustöiden yhteydessä tilalle on tuotu erilaisia maamassoja täyttömaaksi. Tuotuja maamassoja on käytetty rakennuksen pihaan ja suohon viettävän rinteen täyttömaaksi. B:n (A:n ja B:n edustaja tarkastuskäynnillä) mukaan kiinteistön alueelle on tuotu maamassoja usealta eri toimittajalta usean vuoden aikana. Suurimmat maamassojen toimitukset ovat tapahtuneet vuoden 2006 aikana. Tarkastuskäynnillä 22.11.2006 on havaittu, että samana vuonna ilmoitetuksi tuotujen maamassojen seassa oli muun muassa betonikappaleita, jotka sisälsivät raudoitusterästä, suodatuskankaita ja purkujätteitä, kuten tiilenpaloja. B oli myöntänyt, että tuodut maamassat olivat sisältäneet muutakin kuin puhtaita maamassoja. Tarkastuksessa on havaittu myös asfaltinpaloja, jotka B:n mukaan oli toimitettu jo aiemmin. Muualta tuotujen maamassojen lisäksi tontin täyttöön on käytetty omalta tontilta saatua humusta sekä rakennusvaiheen louhinnan tuottamaa louhetta.

Tarkastushavaintoja ovat tukeneet myös ympäristölupahakemuksen liitteenä oleva D Oy:n maaperän haitta-ainetutkimuksen tulokset, joiden mukaan tuoduissa täyttömaissa on todettu olevan vähäisiä määriä purkujätteitä. Myös Kirkkonummen kunnan laatimassa tarkastusmuistiossa 15.9.2006 on esitetty kunnan viranomaisten havainnot maamassojen seassa olevista tiilistä, raudoista ja asfaltinpaloista. A:n mukaan tontille on tuotu maamassoja viiden eri yrittäjän toimesta. Koska A:lla ja B:llä ei ollut esittää kirjanpitoa tuoduista kuormista, tuotujen maamassojen määrä on arvioitu piha-alueen mittauksella. Mittauksen perusteella täyttömaiden määräksi on arvioitu 1 750 kuutiometriä. Tarkastuskertomuksessa on ehdotettu koko mitattu alue verotettavaksi, koska jäte on erottelematonta.

Valituksenalaisessa arvioverotuspäätöksessä A ja B on katsottu verovelvollisiksi, koska he ovat vastaanottaneet eri yrittäjien maa-aineskuormia alueelle. Päätöksen mukaan maa-aineksen seassa olevat jätteet tekevät koko täyttömaan veronalaiseksi.

Hallinto-oikeus on todennut, ettei tarkastuskertomuksessa ole käsitelty sitä, onko A:n ja B:n kiinteistö jäteverolaissa tarkoitettu kaatopaikka. Valituksenalaisessa päätöksessä on tältä osin todettu, että A ja B ovat verovelvollisia kaatopaikan pitäjinä, sekä siteerattu jäteverolain 2 §:n 1 momentin 4 kohtaa. Päätöksestä ei kuitenkaan ilmene, millä perusteella A:n ja B:n kiinteistö on katsottu kaatopaikaksi. A ja B ovat esittäneet tehneensä kiinteistöllään maanrakennustöitä, minkä vuoksi kiinteistölle on tuotu maa-ainesmassoja jyrkähkön rinnetontin tasoittamiseksi. Vaikka useampi yritys on tuonut maa-ainesmassoja A:n ja B:n kiinteistölle, niin kun otetaan huomioon, että kysymyksessä on yksityishenkilöiden omistamallaan kiinteistöllä suorittama maanrakennustyö sekä se, etteivät A ja B ole vastaanottaneet maa-ainesta korvausta vastaan, vaan itse maksaneet siitä, hallinto-oikeus katsoo, ettei kiinteistöä ole pidetty yllä pääasiassa toisten tuottamien jätteiden sijoittamista varten eikä kiinteistöä muutoinkaan voida rinnastaa yleistä kaatopaikkaa korvaavaan kaatopaikkaan. Asiassa ei tällöin ole merkitystä sillä, onko maa-ainesmassojen seassa ollut jätettä. Puheena oleva kiinteistö ei ole jäteverolaissa tarkoitettu kaatopaikka. Arvioverotuspäätös on siten perusteeton.

Oikeudenkäyntikulut

Asiassa annettuun ratkaisuun nähden on kohtuutonta, että valittajat joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan. Korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä. Hallinto-oikeus on katsonut, että korvattavia oikeudenkäyntikuluja tässä asiassa ovat tarpeelliset kulut hallinto-oikeudelle toimitettujen valitus- ja vastinekirjelmien laatimisesta sekä näiden kirjelmien laatimiseen liittyvästä tiedonhankinnasta.

Hallinto-oikeus on vahvistanut korvauksen tarpeellisista oikeudenkäyntikuluista hallinto-oikeudessa 3 000 euroksi.

Hallinto-oikeus on maininnut edellä perusteluissa mainittujen säännösten lisäksi soveltaminaan oikeusohjeina hallintolainkäyttölain 41, 74 ja 75 §:n.