Hakijoitten isän luovuttua perinnöstä hakijat, jotka olivat Ruotsin kansalaisia ja joilla näin ollen ei ollut Ahvenanmaan kotiseutuoikeutta, olivat vuonna 2004 tulleet isänpuoleisen isoäitinsä kuolinpesän osakkaiksi. Kuolinpesään kuului puolet kiinteistöstä, joka sijaitsi Ahvenanmaan maakunnassa. Hakijat pyysivät Ahvenanmaan maakunnan hallitukselta lupaa saada isältään lahjana hankkia isälle kuuluvan osuuden hakijoitten vuonna 1981 kuolleen isänpuoleisen isoisän kuolinpesästä, johon edellä mainitun kiinteistön toinen puolikas ja lisäksi toinenkin kiinteistö kuuluivat. Ahvenanmaan maakunnan hallitus hylkäsi hakemuksen sillä perusteella, etteivät hakijat täyttäneet maanhankintalupaa koskevan Ahvenanmaan maakunta-asetuksen 4 §:n 2 momentin 7 kohdassa asetettua ehtoa, jonka mukaan lahjan antajalta edellytettiin, että hän oli lainhuudon saatuaan kahdeksan vuoden ajan omistanut lahjan kohteen.

Korkein hallinto-oikeus lausui, ettei maanhankintalupaa koskevan Ahvenanmaan maakunta-asetuksen 4 §:n 2 momentin määräyksiä voitu käyttää maanhankintalupaa koskevan hakemuksen hylkäämisen perusteena, kun otettiin huomioon Suomen liittymistä Euroopan unioniin koskevan sopimuksen Ahvenanmaata koskevan pöytäkirjan 1 artiklan sekä maanhankintaoikeutta ja maanhankintalupaa koskevan Ahvenanmaan maakuntalain 4 §:n 2 momentin määräykset ja maanhankintalupaa koskevan Ahvenanmaan maakunta-asetuksen tarkoitus.

Ahvenanmaan itsehallintolaki 10 §
Suomen tasavallan liittymistä Euroopan unioniin koskevan sopimuksen Ahvenanmaata koskevan pöytäkirjan 1 artikla
Ahvenanmaan maanhankintalaki 2 ja 16 §
Ahvenanmaan maakuntalaki maanhankintaoikeudesta ja maanhankintaluvasta 4 § 2 momentti ja 12 §
Ahvenanmaan maakunta-asetus maanhankintaluvasta 4 § 2 momentti 7 kohta

Årsboksbeslut