Asian aikaisempi käsittely

Laitilan kaupungin maaseutuelinkeinoviranomainen on 20.12.2004 antamallaan päätöksellä hylännyt A Oy:n Etelä-Suomen kansallista vuoden 2004 kotieläintukea kananmunatuotannossa koskeneen hakemuksen (tilatunnus F, kanamäärä 16 689,3 munivaa kanaa), koska B ja D ovat jakaneet kanamäärät erillisille tuen hakijoille tarkoituksena kiertää kotieläintuen ehtoa, jonka mukaan kanoista voidaan myöntää tukea enintään 260 eläinyksiköstä tuen hakijaa kohden.

Kun lasketaan yhteen B:n osuus A Oy:n kanojen määrästä ja hänen aviopuolisonsa C:n luonnollisena henkilönä hakema kanamäärä, ylittyy 260 eläinyksikköä. Kun lasketaan yhteen D:n kotieläintukihakemuksessa luonnollisena henkilönä hakema kanojen määrä Taivassalon kunnassa ja D:n osuus A Oy:n kotieläintukihakemuksen kanamäärästä, ylittyy 260 eläinyksikköä.

A Oy:n kanalarakennus sijaitsee B ja C:n hallitseman kanalayrityksen kanssa samassa talouskeskuksessa. A Oy on toiminnallisesti sama kokonaisuus kuin luonnollisena henkilönä kotieläintuen hakijoina olevien C ja B:n kanalayritys.

Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus on päätöksellään 22.6.2005 dnro 116/560-2005 hylännyt valituksen Laitilan kaupungin maaseutuelinkeinoviranomaisen päätöksestä.

Päätöksen perusteluissa on todettu A Oy:n 20.2.2004 hakeneen kansallisen kotieläintuen ennakkoa 25 000 munivasta kanasta. Hakemuksen ovat yhtiön puolesta allekirjoittaneet yhtiön osakkaat B, E ja D. A Oy:n viljelijä/yhteyshenkilöksi on ilmoitettu D ja osakkaiksi D, E ja B, kunkin osuuden osakkeista ollessa 1/3. Yhtiö on samana päivänä jättänyt kuntaan kanalarekisteriin rekisteröitymislomakkeen. Kansallista kotieläintukea koskevan hakemuksen vuodelta 2004 yhtiö on jättänyt 13.9.2004. Tuotanto on ilmoitettu alkaneeksi 1.2.2004.

Kaupparekisterimerkintöjen mukaan yhtiön toiminimi on rekisteröity 19.11.2003. Yhtiön toimialaksi on rekisteröity kananmunien osto, pakkaus ja myynti, maatilatalous, koneiden ja laitteiden maahantuonti ja myynti, kiinteistön omistus sekä osakkeiden omistus. Hallituksen jäseniksi on 19.11.2003 rekisteröity puheenjohtajaksi E sekä varsinaisiksi jäseniksi D ja B. Yhtiön toiminimen kirjoittavat hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja kumpikin yksin ja kaksi hallituksen jäsentä yhdessä. Yhtiön postiosoitteeksi on ilmoitettu E:n osoite.

Asiakirjojen mukaan C on 1.2.2004 päivätyllä kauppakirjalla myynyt 25 450 munivaa kanaa A Oy:lle. 30.1.2004 päivätyllä vuokrasopimuksella C on vuokrannut A Oy:lle vuonna 2003 rakennetun kanalarakennuksen ajalle 1.2.2004-31.1.2005 vuokran ollessa 62 000 euroa. Maanvuokrasopimuksella, joka on päivätty 30.4.2004, yhtiö on vuokrannut C:ltä 4,12 hehtaarin suuruisen peltolohkon ajanjaksolle 30.4.2004-31.12.2009 vuokran ollessa 300 euroa/ha/vuosi.

C on omissa nimissään hakenut kansallista kotieläintukea tukivuodelta 2004 keskimääräisestä 23 113,7 kanasta. D on omissa nimissään hakenut kansallista kotieläintukea keskimääräisestä 21 026 munivasta kanasta. E on hakenut omissa nimissään tukivuodelta 2004 kansallista kotieläintukea keskimääräisestä 8 754,3 munivasta kanasta.

Asiakirjoista ilmenee, että yhtiön hallinnassa oleva kanalarakennus sijaitsee C ja B:n talouskeskuksen alueella välittömästi B:n ja C:n kanalan vieressä. Kanala on vuokrattu yhtiölle C:ltä yhden vuoden vuokrasopimuksella ja kanat on ostettu C:ltä. Ottaen lisäksi huomioon yhtiön kananmunantuotannon alkamisajankohta 1.2.2004, juuri ennen vuoden 2004 kansallisen ennakon hakuajankohtaa, työvoima- ja elinkeinokeskus on katsonut, että yhtiö on aloittanut kananmunantuotannon tarkoituksena kiertää säädetyn 260 eläinyksikön rajoite. Koska tuotanto on keinotekoisesti jaettu erillisten tukien hakijoiden nimiin, ei kananmunantuotanto yhtiön harjoittamana vastaa asian todellista luonnetta ja tarkoitusta.

Käsittely maaseutuelinkeinojen valituslautakunnassa ja valituslautakunnan ratkaisu

A Oy on valittanut työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöksestä maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan. Valituksessa on vaadittu kansallisen kotieläintuen maksamista hakemuksen mukaisesti. Yhtiö on viitannut työvoima- ja elinkeinokeskukselle tekemänsä valituksen perusteluihin. Lisäksi valituksessa on lausuttu, että kanalan vuokraamisen ajankohta, joka oli 1.2.2004 eli juuri ennen vuoden 2004 kansallisen tuen ennakon hakuajankohtaa, on johtunut siitä, että kanalarakennus oli valmistunut vasta vuodenvaihteessa 2003/2004, eikä se näin ollen ollut käytössä aikaisemmin. Kanalan rakentaminen ja vuokraaminen oli osa munapakkaamon toiminnan käynnistämistä ja raaka-aineen saannin varmistamista. Näin ollen toiminta vastaa yritystoiminnan tarpeita eikä sen tarkoitus ole tukien maksimointi. Vastaavissa tapauksissa muualla Suomessa on annettu myönteinen päätös, joten valituksenalainen päätös loukkaa oikeutta tasavertaiseen kohteluun sekä A Oy:n osakkaiden ja erityisesti E:n tasapuolista oikeutta tukeen. E:llä on kanalassaan runsaat 8 000 kanaa.

Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus on lausunnossaan katsonut, ettei asiassa ole esitetty sellaista uutta, joka vaikuttaisi tehtyyn ratkaisuun.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on hylännyt A Oy:n Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöksestä tekemän valituksen.

Perustelut

Maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001) 10 §:n 6 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään keskimääräisen eläinmäärän laskemisesta, vakiintuneen eläinmäärän käyttämisestä tuen määräytymisen perusteena, eläinten tilallapitoajasta, eläinyksikkörajoitteista, ennakon määräytymisestä ja suuruudesta sekä muista tuen ehdoista ja määräytymisperusteista. Mainitun lain nojalla on vuodelta 2004 maksettavasta Etelä-Suomen kansallisesta tuesta annettu valtioneuvoston asetus (39/2004), jonka 8 §:ssä on säädetty tukien myöntämisen rajoituksista. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan kanoista voidaan myöntää tukea enintään 260 eläinyksiköstä tuen hakijaa kohden.

Edellä mainitun lain (1559/2001) 16 §:n 1 momentin mukaan laissa tarkoitettua tukea alennetaan tai se voidaan jättää myöntämättä, jos 4) kohdan mukaan tuen saamiseksi olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta.

A Oy on ensimmäistä kertaa vuonna 2004 hakenut maataloustukijärjestelmän mukaisia tukia, mukaan lukien Etelä-Suomen kansallista kotieläintukea kanoista. Yhtiö on perustettu ja rekisteröity vuoden 2003 jälkipuoliskolla, ja helmikuussa 2004 on jätetty yhtiön kanalarekisteriin rekisteröitymislomake. Yhtiön hallituksen varsinaisiksi jäseniksi on rekisteröity D ja B, puheenjohtajaksi E. Toimitusjohtaja on C. D, E ja B ovat merkinneet yhtiön osakekannan tasaosuuksin D on hakemuslomakkeissa ilmoitettu viljelijä ja yhteyshenkilö. Yrityksen kaupparekisterin mukaisena yhteystietona on E:n osoite. Kanalakiinteistö, jossa yhtiö harjoittaa toimintaansa, on kalustoineen vuokrattu C:ltä 1.2.2004 alkaen vuoden vuokrasopimuksella 62 000 euron vuosivuokraa vastaan. C on myös vuokrannut yhtiölle omistamansa 4,12 hehtaarin peltoalan 5 vuoden 8 kuukauden ajaksi 30.4.2004 alkaen.

Kotieläintukien kotieläinten lukumäärän laskennassa edellä mainitun valtioneuvoston asetuksen (39/2004) 12 §:n 1 momentin mukaisesti ratkaisevaa on nimenomaan hakijan tai hänen perheenjäsenensä hallinnassa olevien kotieläinten lukumäärä. Tuen hakijan perheenjäsenellä tarkoitetaan edellä mainitussa asetuksessa sen 3 §:n 1 momentin 1) kohdan mukaan tuen hakijan puolisoa ja alaikäisiä lapsia. C ja B ovat avioliitossa keskenään. C:n luonnollisena henkilönä ylläpitämä kanalayritys ja hänen osakeyhtiölle vuokraamansa toimitila sijaitsevat molemmat Torikan talouskeskuksen alueella, toiminnallisesti yhtenä kokonaisuutena. C on vuodelta 2004 hakenut ja hänelle on maksettu Etelä-Suomen kansallista kotieläintukea kanojen 260 eläinyksikön enimmäismäärästä. Samoin on tapahtunut D:n kohdalla.

Valituslautakunnan mukaan pyrkimys hakijakohtaista kanojen enimmäiseläinyksikkömäärää koskevan tukiehdon sivuuttamiseen vuoden 2004 Etelä-Suomen kansallisen kotieläintuen saamiseksi on tässä tapauksessa tehdyllä tavalla toiminta yhtiöittämällä ollut ilmeinen viitaten valituksenalaisen päätöksen perusteluissa esiin nostettuihin ja osin edelläkin luetelluksi tulleisiin seikkoihin. Tuen epäämistä kysymyksessä olevalta yhtiöltä ei voida pitää myöskään osakas E:n oikeuksia loukkaavana, sillä hän olisi voinut suuremman tukimäärän saamiseksi laajentaa tuotantoaan itsenäisenä yrittäjänä tai sellaisessa yhtiössä, jossa yhtiökumppanit omissa nimissään hakien eivät jo olisi saaneet tukea hakijakohtaisesti rajatusta suurimmasta mahdollisesta kanojen eläinyksikkömäärästä. Käsiteltävänä olevassa tukijärjestelmässä kysymys on kuitenkin hakijakohtaisesti rajoitetusta enimmäiseläinyksikkömäärästä, jolloin esimerkiksi yritysmuotoisen tuen hakijan kyseessä ollessa olennaista on tosiasiallisen tuen hakijan ja edun saajan toteaminen siinä. Kysymyksessä olevassa osoitteessa ja pitopaikassa harjoitettuna sekä täysimääräisesti tuettujen henkilöiden ollessa yhtiön kahtena muuna osakkaana, hallituksen jäseninä ja toimitusjohtajana, valituslautakunta on katsonut kysymyksessä olevan tuen myöntämisen rajoitukset huomioon ottaen keinotekoinen toiminnan muoto, eikä tuen jakaminen vain osalle osakeyhtiön osakkaista ole mahdollista harjoitettaessa toimintaa tällaisena yksikkönä ja sen ollessa tuen hakijana.

Valituslautakunta on katsonut, ettei asiassa ole esitetty mitään sellaista selvitystä, jonka johdosta Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen valituksenalaista päätöstä tai Laitilan kaupungin maaseutuelinkeinoviranomaisen ensiasteen päätöstä olisi valituslautakunnassa syytä muuttaa.

Sovelletut oikeusohjeet

Laki maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista (1559/2001) 2 §, 3 §, 5 §, 6 § 1) kohta, 10 § ja 16 § 1 mom. 4 kohta
Laki maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä (1336/1992) 1 § (muutettu 1514/1994) ja 13 §
Valtioneuvoston asetus vuodelta 2004 maksettavasta Etelä-Suomen kansallisesta tuesta (39/2004) 1 §, 2 § (muutettu 116/2004), 3 § (osittain muutettu 779/2004), 8 § ja 12 § (muutettu 779/2004)

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy on pyytänyt, että yhtiölle myönnetään asiassa valituslupa. Valituksessaan yhtiö on vaatinut, että Laitilan kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen, Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen sekä maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätökset kumotaan. A Oy on perustellut vaatimustaan muun ohella sillä, että yhtiö on perustettu ensisijaisesti munapakkaamoksi, kuten kaupparekisteristä ilmenee. Pakkaamolla täytyy olla varmuus raaka-aineen saannista, mikä edellyttää omaa munatuotantoa. Hakija on oma juridinen yksikkönsä, jolla on oma omistus- ja päätöksentekojärjestelmänsä. Yhtiölle vuokrattu kanalarakennus on oma, selkeästi erottuva kokonaisuutensa. Siitä, kuka luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö tai yhteisö voi olla tuen hakijana, tulisi säätää lailla. Kanalatoimintaa ei ole jaettu keinotekoisesti, vaan jakamiseen on ollut perusteltu ja hyväksyttävä syy.

Lisäksi yhtiö on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 900 eurolla laillisine korkoineen.

Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta on lausunnossaan ilmoittanut, ettei sillä ole asiassa lisättävää.

Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus on lausunnossaan katsonut, ettei valituksessa ole esitetty sellaista uutta, joka vaikuttaisi asian ratkaisuun.

A Oy:lle on varattu tilaisuus antaa vastaselitys työvoima- ja elinkeinokeskuksen lausunnon johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus myöntää A Oy:lle valitusluvan. Asia tutkitaan ja A Oy:n valitus hylätään. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. A Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Pääasia

Sovellettavat säännökset

Maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001) 1 §:n 1 momentin mukaan mainitun lain nojalla voidaan valtion talousarviossa osoitetun määrärahan rajoissa myöntää maa- ja puutarhataloudelle Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87-89 artiklan tai muun Euroopan yhteisön lainsäädännön mukaista kansallista tukea.

Mainitun lain 2 §:n 10 kohdan mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan kotieläintalouden tuella tukea, jota myönnetään eläinten lukumäärän, tuotantomäärän tai muulla vastaavalla perusteella.

Mainitun lain 3 §:n 1 momentin mukaan tukea voidaan myöntää Suomessa harjoitettavaan tuotantoon tai toimintaan hakijalle, joka on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden yhteenliittymä.

Tuen myöntämisen edellytyksenä mainitun pykälän 3 momentin mukaan on, että 1) hakija tai hänen puolisonsa on tukivuotta edeltävän kalenterivuoden viimeisenä päivänä vähintään 18-vuotias, mutta ei yli 65-vuotias, tai 2) useamman luonnollisen henkilön yhdessä harjoittaessa maa- tai puutarhataloutta tai yhteisömuodossa harjoitettavassa toiminnassa vähintään yksi maa- tai puutarhataloutta itse harjoittava viljelijä, yhtiömies, jäsen tai osakas on sellainen luonnollinen henkilö, joka täyttää 1 kohdassa säädetyn edellytyksen.

Mainitun pykälän 5 momentin mukaan ryhmille tukea voidaan myöntää vain, jos kaikki viljelijät, yhtiömiehet, jäsenet tai osakkaat ovat sellaisia luonnollisia henkilöitä, jotka täyttävät 2 §:n 3 kohdassa tarkoitetun ikää koskevan edellytyksen.

Mainitun pykälän 6 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään tarkemmin samassa pykälässä hakijalle säädetyistä edellytyksistä.

Mainitun lain 4 §:n mukaan tukien käyttöönotto edellyttää Euroopan yhteisön hyväksyntää. Tukien määrää tai niiden myöntämisen edellytyksiä muutetaan Euroopan yhteisön tekemän päätöksen perusteella. Valtioneuvoston asetuksella säädetään Euroopan yhteisön asettamien tukiehtojen toimeenpanosta.

Mainitun lain 6 §:n mukaan mainitun lain nojalla voidaan maa- ja puutarhataloudelle myöntää kansallisena tukena:

1) Etelä-Suomen kansallista tukea kotieläintaloudelle, kasvihuonetuotannolle ja puutarhatuotteiden varastoinnille;
2) pohjoista tukea kasvintuotannolle, kotieläintaloudelle, kasvihuonetuotannolle, puutarhatuotteiden varastoinnille, metsämarjojen ja -sienten varastoinnille, porotaloudelle sekä maidon ja lihan kuljetusavustusta;
3) kasvinviljelyn kansallista tukea kasvintuotannolle; sekä
4) muita kuin 1-3 kohdassa tarkoitettuja maa- ja puutarhatalouden tukia.

Mainitun lain 7 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tukien määristä, yksikkötukien tasoista sekä tukialueista.

Mainitun lain 10 §:n 1 momentin mukaan kotieläintalouden tuet määräytyvät harjoitettavan tuotannon eläinmäärän, eläinyksikkömäärän tai tuotantomäärän perusteella. Tukimuoto ja yksikkötuen taso määräytyvät sen mukaan, millä tukialueella talouskeskus sijaitsee.

Kotieläintalouden tukien myöntämisen edellytyksenä on pykälän 2 momentin mukaan, että:

1) hakijalla on hallinnassaan vähintään kolme hehtaaria viljelykseen soveltuvaa peltoa; sekä 2) kotieläintaloutta harjoitetaan tuen perusteena olevalle eläinlajille tavanomaisen tuotantotavan mukaisesti.

Sen estämättä, mitä pykälän 2 momentin 1 kohdassa säädetään, voidaan pykälän 3 momentin mukaan kotieläintalouden tukia myöntää, jos kyse on usean viljelijän yhdessä harjoittamasta kotieläintaloudesta tai yhteisömuodossa harjoitettavasta kotieläintaloudesta ja jos vähintään yksi viljelijä, yhtiömies, jäsen tai osakas täyttää mainitussa kohdassa säädetyn edellytyksen.

Mainitun pykälän 6 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään keskimääräisen eläinmäärän laskemisesta, vakiintuneen eläinmäärän käyttämisestä tuen määräytymisen perusteena, eläinten tilallapitoajasta, eläinyksikkörajoitteista, ennakon määräytymisestä ja suuruudesta sekä muista tuen ehdoista ja määräytymisperusteista.

Mainitun pykälän 7 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään eri eläinlajien tavanomaisesta tuotantotavasta, pidettävästä kirjanpidosta, tukikelpoisten eläinten määritelmistä sekä muista vastaavanlaisista seikoista.

Mainitun lain 16 §:n 1 momentin mukaan mainitussa laissa tarkoitettua tukea alennetaan tai se voidaan jättää myöntämättä, jos:

1) hakija on ilmoittanut hakemuksessaan virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja;
2) hakija ei ole noudattanut tuen myöntämiselle säädettyjä ehtoja;
3) hakemus on saapunut viranomaiselle myöhästyneenä; tai
4) tuen saamiseksi olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta.

Jos hakija on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän tiedon tai asiakirjan taikka salannut tiedon tai asiakirjan, voidaan mainitun pykälän 2 momentin mukaan muiden valvontaseuraamusten jälkeen myönnettävää tukea alentaa lisäksi enintään 20 prosentilla tai, jos kyse on erittäin törkeästä menettelystä, enintään 100 prosentilla.

Mainitun pykälän 5 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset tuen alentamisperusteista.

Vuodelta 2004 maksettavasta Etelä-Suomen kansallisesta tuesta annetun valtioneuvoston asetuksen (39/2004) 1 §:n mukaan maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001) 6 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna Etelä-Suomen kansallisena tukena maksetaan maa- ja puutarhataloustuottajille vuodelta 2004 kotieläintalouden tukea, kasvihuonetuotannon tukea ja puutarhatuotteiden varastointitukea.

Mainitun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n (116/2004) mukaan Etelä-Suomen kansallista tukea myönnetään siten kuin mainitussa asetuksessa säädetään, ellei Euroopan yhteisön komission tätä tukea koskevasta päätöksestä muuta johdu. Mainitussa asetuksessa säädettyjen tukien maksamisesta päättää saman pykälän mukaan maa- ja metsätalousministeriö. Tukien maksaminen edellyttää sitä, että Euroopan yhteisön komissio on hyväksynyt niitä koskevan valtiontukipäätöksen. Asetus 116/2004 on tullut voimaan 25.2.2004.

Mainitun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 1 momentin (39/2004) mukaan eläinyksikköä kohti maksettavia kotieläintukia myönnetään hakijan tai hänen perheenjäsenensä hallinnassa tuen määräytymisajankohtana olleiden kotieläinten lukumäärien perusteella. Tuen määräytymisajankohdalla tarkoitetaan laskentapäivää tai muuta tuen määräytymisajanjaksoa. Eläinmäärä muunnetaan pykälän 2 momentin mukaan eläinyksiköiksi asetuksen liitteen 3 mukaisia kertoimia käyttäen.

Mainitun valtioneuvoston asetuksen 8 §:n 1 momentin mukaan kanoista voidaan myöntää tukea enintään 260 eläinyksiköstä hakijaa kohden.

Mainitun valtioneuvoston asetuksen 12 §:n 1 momentin (779/2004) mukaan kotieläintuet määräytyvät hakijan tai hänen perheenjäsenensä hallinnassa olevien kotieläinten lukumäärien perusteella, kanoista maksettava tuki 12 laskentapäivän keskiarvona. Pykälän 2 momentin mukaan eläinten laskentapäivä on kuukauden ensimmäinen päivä. Asetus 779/2004 on tullut voimaan 25.8.2004.

Mainitun valtioneuvoston asetuksen 13 §:ssä (779/2004) on säädetty kotieläinten keskimääräisen lukumäärän laskemisesta. Lukumäärä lasketaan pykälästä ilmenevin tavoin yhden desimaalin tarkkuudella.

Oikeudellinen arviointi

A Oy on 30.1.2004 päivätyllä sopimuksella vuokrannut C:ltä 1.2.2004 alkaen Laitilan kaupungissa sijaitsevan kanalarakennuksen sekä 30.4.2004 päivätyllä maanvuokrasopimuksella 30.4.2004 alkaen 4,12 hehtaarin suuruisen peltolohkon. A Oy on 20.2.2004 jättänyt Laitilan kaupungin maaseutuelinkeinoviranomaiselle tilatunnuksella F tuotantoeläinten pitopaikan rekisteröinti-ilmoituksen, jonka mukaan maatilan tuotantoyksiköt ja laidunlohkot sijaitsevat talouskeskuksessa tai sen läheisyydessä, sekä ilmoittanut talouskeskuksessa pidettäväksi eläinlajiksi munintakanat ja tuotantomuodoksi munatuotannon. A Oy on samana päivänä ja samalla tilatunnuksella tehnyt Laitilan kaupungin maaseutuelinkeinoviranomaiselle kanalarekisteriin rekisteröitymisilmoituksen, jonka mukaan kanojen pitäjä on D ja häkkikanalassa on 25 600 eläintä. Samana päivänä samalla tilatunnuksella annetun selvityksen mukaan Taivassalosta olevan D:n osuus A Oy:stä on 1/3, Laitilasta olevan E:n osuus 1/3 ja Laitilasta olevan B:n osuus 1/3. A Oy on edelleen 20.2.2004 hakenut tilatunnuksella F vuoden 2004 kansallisen kotieläintuen ennakkoa ilmoittaen aloitetun tuotannon arvioiduksi keskimääräiseksi eläinmääräksi 25 000 kappaletta. A Oy on 13.9.2004 hakenut Laitilan kaupungin maaseutuelinkeinoviranomaiselta tilatunnuksella F vuoden 2004 Etelä-Suomen kansallista kotieläintukea 16 689,3 munivasta kanasta.

Taivassalon kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen on 15.12.2004 tekemällään päätöksellä maksanut D:lle hänen 15.9.2004 tilatunnuksella G luonnollisena henkilönä tekemästään hakemuksesta vuoden 2004 Etelä-Suomen kansallista kotieläintukea 21 026 munivasta kanasta 260 eläinyksikön mukaisesti.

Laitilan kaupungin maaseutuelinkeinoviranomainen on 31.12.2004 tekemällään päätöksellä maksanut E:lle hänen 14.9.2004 tilatunnuksella H luonnollisena henkilönä tekemästään hakemuksesta vuoden 2004 Etelä-Suomen kansallista kotieläintukea 8 754,3 munivasta kanasta 113,81 eläinyksikön mukaisesti.

Laitilan kaupungin maaseutuelinkeinoviranomainen on 31.12.2004 maksanut C:lle hänen 13.9.2004 tilatunnuksella I luonnollisena henkilönä tekemästään hakemuksesta vuoden 2004 Etelä-Suomen kansallista kotieläintukea 23 113,7 munivasta kanasta 260 eläinyksikön mukaisesti.

Tuen hakijana olevan 19.1.2003 rekisteröidyn A Oy:n toimialana on kananmunien osto, pakkaus ja myynti, maatilatalous, koneiden ja laitteiden maahantuonti ja myynti, kiinteistön omistus sekä osakkeiden omistus.

C ja B ovat aviopuolisoita, jotka asuvat yhteisessä taloudessa samassa osoitteessa ja harjoittavat kananmunatuotantoa yhdessä luonnollisina henkilöinä. Laitilan kaupungin maaseutuelinkeinoviranomainen on maksanut B:lle ja hänen aviopuolisolleen C:lle luonnollisina henkilöinä tilatunnuksella I munivista kanoista vuoden 2004 Etelä-Suomen kansallista kotieläintukea 260 eläinyksiköstä eli 20 000 munivasta kanasta. A Oy:n osakkaana olevalle D:lle on maksettu tilatunnuksella F munivista kanoista vuoden 2004 Etelä-Suomen kansallista kotieläintukea 260 eläinyksiköstä eli 20 000 munivasta kanasta. Samoin A Oy:n osakkaana olevalle E:lle on maksettu tilatunnuksella H munivista kanoista vuoden 2004 Etelä-Suomen kansallista kotieläintukea 1 133,81 eläinyksiköstä eli 8 754,3 munivasta kanasta.

Tämän lisäksi A Oy, jonka osakkaina D, B ja E ovat, on hakenut yhtiömuotoisen tuotannon harjoittajana vastaavaa tukea. A Oy:n C:ltä vuokraama kanalarakennus on C:n ja B:n talouskeskuksessa, jossa sijaitsee myös heidän luonnollisina henkilöinä harjoittamansa munatuotannon kanalarakennus, jonka on katsottava muodostavan yhtiön kanalarakennuksen kanssa yhden yhteisen kanalayrityksen.

C ja B:n talouskeskuksessaan yhdessä D:n ja E:n kanssa harjoittama kananmunatuotanto on siten jaettu keinotekoisesti A Oy:n kanssa antamalla tuen saamiseksi olosuhteelle tai toimenpiteelle sellainen maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain 16 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta. B:tä, D:tä ja E:tä sekä A Oy:tä ei voida pitää erillisinä kananmunantuottajina. Asiassa ei ole merkitystä sillä, että yhtiön osakkaista E ei ole luonnollisena henkilönä saanut tuen enimmäismäärää 260 eläinyksiköstä. Yhtiön hakeman Etelä-Suomen kansallisen kananmunatuotannon vuoden 2004 tuen saamisen edellytykset eivät näin ollen täyty. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöksen lopputulosta ei siten ole syytä muuttaa.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n säännökset, yhtiölle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta sen oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi, Tuula Pynnä ja Anne E. Niemi. Asian esittelijä Matti Metsäranta.