Päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin mukaan perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan (BAT). Lupamääräys voi olla ympäristönsuojelulain tai jätelain nojalla annettuun valtioneuvoston asetukseen sisältyvää yksilöityä ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimusta ankarampi ympäristönsuojelulain 51 §:ssä säädetyin edellytyksin. Valtioneuvoston asetuksella jätteen polttamisesta (362/2003), jolla on pantu täytäntöön jätteenpoltosta annettu direktiivi (2000/76/EY), ei ollut nimenomaisesti säädetty mahdollisuudesta ympäristönsuojelulain 51 §:n (252/2005) 4 kohdassa tarkoitettuihin, asetukseen sisältyvää yksilöityä ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimusta ankarampiin lupamääräyksiin siinä tapauksessa, että parhaan käyttökelpoisen tekniikan noudattaminen näitä edellyttää.

Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun direktiivin (96/61/EY, IPPC-direktiivi) mukaan päästöjen rajoittamisen on direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa laitoksissa perustuttava parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan siten kuin direktiivistä tarkemmin ilmenee. Ympäristönsuojelulain 51 §:n muutoksen 252/2005 jälkeen ei jätteen polttamisesta annettu valtioneuvoston asetus mahdollistanut IPPC-direktiivin mukaisen BAT-periaatteen täysimääräistä noudattamista IPPC-direktiivin tarkoittamia toimintoja koskevia ympäristölupia käsiteltäessä.

Kun otettiin huomioon muun ohella BAT-tekniikkaa koskevista referenssiasiakirjoista (BREF) saatava selvitys, IPPC-direktiivin mahdollinen soveltaminen kansallisessa viranomaisessa ei kysymyksessä olevassa jätehuoltoalueen voimalaitoksen ympäristölupa-asiassa ympäristöjärjestön valituksessa esitetyt perusteet huomioon ottaen kuitenkaan olisi johtanut BAT-vaatimusta koskevalta osalta toiseen lopputulokseen kuin valituksenalaisessa päätöksessä oli päädytty.

Ympäristönsuojelulaki 41 § 1 mom., 42 §, 43 § 3 mom. ja 51 § 4 kohta

Kort referat på svenska