Kaupunginvaltuuston päätöksellä hyväksytyssä yleiskaavassa A:n ja B:n omistamalle C:n tilalle oli osoitettu asuinpientalojen alue (AP). Hallinto-oikeus oli eräiden maanomistajien valituksesta kumonnut kaupunginvaltuuston päätöksen mainitun AP-alueen osalta. Korkein hallinto-oikeus jätti maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 3 momentin nojalla A:n ja B:n valituksen hallinto-oikeuden päätöksestä tutkimatta. Äänestys 6-2.

Korkein hallinto-oikeus tutki A:n ja B:n kirjelmän purkuhakemuksena. Korkein hallinto-oikeus totesi, että hallinto-oikeuden päätöksellä oli olennaisesti muutettu mahdollisuuksia käyttää C:n tilan aluetta rakentamiseen. Ratkaisulla oli siten erityistä merkitystä tilan omistajille, joilla maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 3 momentti huomioon ottaen ei ollut oikeutta valittaa päätöksestä. Tähän nähden ja kun myös otettiin huomioon ne vaatimukset ja valitusperusteet, joiden vuoksi kaupunginvaltuuston päätös oli kumottu kysymyksessä olevan AP-alueen osalta, sekä vaatimukset asian selvittämisestä sekä tasapuolisesta ja oikeudenmukaisesta käsittelystä, hallinto-oikeuden ei olisi tässä tilanteessa tullut kumota kysymyksessä olevaa yksittäistä ja kaava-alueen kokonaispinta-ala huomioon ottaen verrattain suppeaa AP-aluetta varaamatta mainitun alueen omistajille, kun myös otettiin huomioon kuulemisperiaate, tilaisuutta tulla kuulluksi. Asiassa oli tästä syystä tapahtunut hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu menettelyvirhe. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus purki hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin kuin hallinto-oikeus oli kumonnut kaupunginvaltuuston päätöksen C:n tilalle osoitetun AP-alueen osalta ja palautti asian tältä osin hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 191 § 3 mom.
Hallintolainkäyttölaki 33 §, 34 § 1 mom ja 63 § 1 mom. 1 kohta

Ks. KHO:2003:102 ja KHO 22.3.2006 T 639.

Kort referat på svenska