Ladbrokes Oy oli hakiessaan rahapelilupaa perustellut hakemustaan muun ohella Euroopan yhteisöjen (EY) tuomioistuimen ratkaisulla C-243/01 (Gambelli) ja katsonut, ettei Suomen rahapelimonopoli täyttänyt kyseisessä tuomiossa monopolille asetettuja vaatimuksia ja että Suomen pelimonopoli on EY:n perustamissopimuksen 49 artiklassa säädetyn palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan määräyksen ja sitä koskevan oikeuskäytännön vastainen. Valtioneuvosto oli ratkaissut asian nojautumalla yksinomaan Suomen arpajaislain säännöksiin. EY:n tuomioistuimen asioissa 222/86 (Heylens) ja C-70/95 (Sodemare) antamat tuomiot huomioon ottaen valtioneuvoston päätös oli sen vuoksi hallintomenettelylain 24 §:n 1 momentin kannalta puutteellisesti perusteltu ja siten lainvastainen. Asian lainmukaisen menettelyn toteutuminen vaati, että asia käsitellään uudestaan rahapelilupaviranomaisessa. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus, ottamatta kantaa Suomen arpajaislain mukaisen rahapelien järjestämisen yksinoikeusjärjestelmän ja sen tosiasiallisen soveltamiskäytännön lainmukaisuuteen, kumosi valtioneuvoston päätöksen ja palautti asian valtioneuvostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Arpajaislaki 11 §
Hallintolainkäyttölaki 7 §
Hallintomenettelylaki 24 §
Hallintolaki 71 § 1 mom.
Euroopan yhteisön perustamissopimus 43, 46 ja 49 artikla

Kort referat på svenska