Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista

Kuopion sosiaali- ja terveyslautakunnan jaoston alainen viranhaltija on 25.4.2001 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n henkilökohtaista avustajaa ja palveluasumista koskevan hakemuksen, koska A:n tarvitsemat palvelut ja tuet hänen sairautensa ja toimintakykynsä perusteella järjestetään ensisijaisesti kotipalvelun ja omaishoidontuen avulla. Henkilökohtaisen avustajan palvelu voidaan myöntää henkilölle, joka pystyy itse ilmaisemaan avun tarpeensa eikä voimuutoin saada tarvitsemaansa apua. Jaosto on 31.5.2001 pysyttänyt viranhaltijan päätöksen.

Käsittely Kuopion hallinto-oikeudessa

Vaatimukset hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut päätöstä muutettavaksi siten, että hänelle myönnetään palveluasuminen omaan kotiin ja henkilökohtainen avustaja. Nykyisissä tukijärjestelyissä A joutuu 3-4 ulkopuolisen hoitajan hoidettavaksi päivittäin. Tämä on hoidettavalle liian raskasta ja kustannukset ovat kohtuuttoman suuret. Kiinteän ja pysyvän hoitosuhteen luominen kotihoidossa on parasta laitoshoitoon joutumisen ennaltaehkäisyä.

Hoidettavan ilta- ja yövalvomiset ovat lisääntyneet ja tähän on osasyynä rauhaton päivärytmi. Kotipalvelun henkilökunnalle käy hoitoajaksi ainoastaan aika heti puolenpäivän jälkeen, jonka pitäisi olla hoidettavan lepohetki. Valituksessa vedotaan dementianeuvoja C:n perusteluihin pitkäaikaisen hoitosuhteen ja henkilökohtaisen avustajan tarpeellisuudesta.

Hoidettava ei itse pysty täysin ilmaisemaan avuntarvettaan, vaan avuntarve tulee osittain omaishoitajan avulla.

Lausunnot

Kuopion sosiaali- ja terveyslautakunta on antanut lausunnon. A:n tarpeenmukaiset palvelut hänen kotona selviytymisensä tueksi järjestetään ensisijaisesti kaupungin kotipalvelun ja omaishoidontuen avulla.

Avustajatoiminnan painopiste on vaikeavammaisten henkilöiden kotona selviytymisen tukemisessa. Palvelu kohdistetaan niihin henkilöihin, jotka pystyvät itse ilmaisemaan avuntarpeensa eivätkä muutoin voi saada tarvitsemaansa apua.

Kuopion kaupungin kotihoito on päätöstensä mukaan valmis tukemaan kotihoitoa 5 kertaa viikossa 2 tuntia kerrallaan.

A:n hoitamiseksi on lisäksi myönnetty omaishoidontukea 2 296 markkaa kuukaudessa. Tämän tuen avulla A:ta hoiti tällä hetkellä omaishoitaja D.

A on antanut vastineen. Kotipalvelu on pitänyt lopettaa 21.6.2001, koska haitta oli suurempi kuin hyöty. Lisäksi kaupungin perimä maksu oli kohtuuton työaikaan ja työmäärään nähden. A on toistaiseksi kotihoidossa. Perheen ulkopuolinen omaishoitaja hoitaa aamupäivisin 3 - 4 tuntia omaishoidontuella ja iltapäivällä 1,5 - 2 tuntia perheen omalla kustannuksella. Nykyiset epävarmat järjestelyt eivät takaa hoidettavalle riittäviä palveluja. Ilman ohjattua toimintaa A ei selviydy ADL-toiminnoistaan. Ilman ohjausta ja valvontaa hän muun muassa vaarantaa itsensä tupakoinnilla ja varomattomalla tulen käsittelyllä myös asuntonsa.

Merkitään

Hallinto-oikeudella on asiaa käsitellessään ollut käytettävissään A:n valituksen diaarinumero 02345/00/4110 asiakirjat, johon hallinto-oikeus on antanut päätöksensä 10.4.2001 nro 223/1.

Hallinto-oikeuden ratkaisu:

Hallinto-oikeus on kumonnut sosiaali- ja terveyslautakunnan jaoston päätöksen ja palauttanut asian sille uudelleen käsiteltäväksi. Päätöksensä perusteluina hallinto-oikeus on todennut seuraavaa:

"Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 1 §:n mukaan tämän lain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.

Kyseisen lain 4 §:n 1 momentin mukaan tämän lain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestetään silloin, kun vammainen henkilö ei saa riittäviä ja hänelle sopivia palveluja tai etuuksia muun lain nojalla.

Kyseisen lain 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen 10 §:n mukaan palveluasumiseen kuuluvat asunto sekä asumiseen liittyvät palvelut, jotka ovat välttämättömiä asukkaan jokapäiväiselle suoriutumiselle. Näitä palveluja voivat olla avustaminen asumiseen liittyvissä toiminnoissa kuten liikkumisessa, pukeutumisessa, henkilökohtaisessa hygieniassa, ruokataloudessa ja asunnon siivouksessa sekä ne palvelut, joita tarvitaan asukkaan terveyden, kuntoutuksen ja viihtyvyyden edistämiseksi.

Kyseisen asetuksen 11 §:n mukaan palveluasumista järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluonteisesti, vuorokauden eri aikoina tai muutoin erityisen runsaasti ja joka ei ole jatkuvan laitoshoidon tarpeessa.

LT, neurologian erikoislääkäri E:n 6.11.1998 antaman lausunnon mukaan A tarvitsee säännöllistä apua, ohjausta ja valvontaa päivittäisissä toiminnoissaan. Dementiasairauden takia A ei kykene hoitamaan urologista ongelmaansa, kasteluvaivaa, ilman hoitavan henkilön valvontaa ja ohjausta.

Valkeisen sairaalan osastonlääkäri F:n 12.10.2000 antaman lausunnon mukaan A sairastaa frontotemporaalista dementiaa, symptomaattista epilepsiaa, koronaaritautia, sydämen vajaatoimintaa, oikean polven artroosia ja hänellä on ylipainoa. Ongelmana on ollut kotona yksinäisyys. Yksin ollessaan hän nukkuu ja on illalla virkeä, eikä vaimo saa illalla lepoa. Polviartroosin takia säännöllinen liikunta olisi tarpeen, samoin myös iltapäivisin tapahtuva viriketoiminta. Lausunnossa suositellaan A:lle henkilökohtaisen avustajan palkkaamista edellä mainittujen perussyiden vuoksi.

Neurologian erikoislääkäri G:n 7.11.2000 antaman lausunnon mukaan A on monisairas henkilö, jota on vaikea, jopa mahdoton jättää yksin kotiin ilman valvontaa. A nukkuu päivät eikä häntä saa nukkumaan öisin, mikä työssä käyvän vaimon kannalta on hankalaa. Toisaalta arvaamattomuutta esiintyy, vaikkapa paperien polttamista tuhkakupissa. Henkilökohtaisen avustajan tarve on selvästi olemassa.

Neurologian erikoislääkäri H:n 30.11.2000 antaman lausunnon mukaan A:n kotona selviytymisen kannalta hankalin vaiva on dementia. Hän ei pysty säätelemään normaalia käytöstään vaan toimii kohtuuttomasti. Hän muun muassa syö ylen määrin makeita hedelmiä ja karamellejä, takkaa sytyttäessään täyttää sen puilla ääriään myöten, puheissaan kommentoi lähinnä vitsillä kaikkea kuulemaansa ja yksin ollessaan nukkuu päivät, joten yöt ovat levottomia ja hän valvoskelee paljon.

Dosentti, neurologiaan erikoistuva lääkäri I:n 28.5.2001 antaman lausunnon mukaan A tarvitsee apua, ohjausta ja valvontaa henkilökohtaisissa toiminnoissa, kodinhoitotoimissa ja asioinnissa kodin ulkopuolella. Avun, ohjauksen ja valvonnan tarve on säännöllistä ja päivittäistä.

Esitetyn selvityksen perusteella hallinto-oikeus katsoo, että A tarvitsee sairautensa vuoksi toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutuakseen jatkuvaluonteisesti ja vuorokauden eri aikoina olematta kuitenkaan laitoshuollon tarpeessa. Sosiaali- ja terveyslautakunnan jaosto ei ole voinut syrjäyttää A:n oikeutta saada vammaispalvelulain ja asiakasmaksulain perusteella maksutta palveluasumiseen liittyviä erityispalveluita järjestämällä hänelle vastaavia palveluita sosiaalihuoltolain perusteella maksullisina palveluina. Koska A on vammaispalvelulaissa tarkoitetulla tavalla vaikeavammainen, hänelle on siten järjestettävä palveluasuminen, joka voidaan järjestää esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan avulla vammaispalvelulain mukaisena tukitoimena. Järjestettyjen palvelujen ja tukitoimien tulee kuitenkin täyttää palveluasumiselle vammaispalvelulaissa ja -asetuksessa säädetyt vaatimukset.

Kun lautakunnalla on ollut asiasta toinen käsitys, hallinto-oikeus ottamatta välittömästi ratkaistavakseen, miten palveluasuminen on järjestettävä, palauttaa asian Kuopion sosiaali- ja terveyslautakunnan jaostolle uudelleen käsiteltäväksi."

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Kuopion sosiaali- ja terveyslautakunta on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Lautakunnan palveluperiaatteena on ollut, että erityisryhmien tarpeet ensisijaisesti tyydytetään sosiaalihuoltolain sääntelemillä yleisillä sosiaalipalveluilla ja vasta jos nämä palvelut osoittautuvat riittämättömiksi, mahdottomiksi tai epätarkoituksenmukaisiksi, turvaudutaan erityislain, tässä tapauksessa vammaispalvelulain, mukaisiin palveluihin.

A sai huhtikuuhun 2001 saakka Alzheimer-yhdistyksen kotimiespalvelua, joka sisälsi kodinhoitoapua neljä tuntia päivässä tiistaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Muina palveluina olivat dementiapäiväryhmä torstaisin, intervallijaksot säännöllisesti Kuopion Valkeisen sairaalassa, yksityinen kotipalvelu maanantaisin ja taloudellisena tukena lisäksi Kelan erityishoitotuki. A:n vaimo B huolehti miehestään muuna aikana.

Alzheimer-yhdistyksen kotimiespalvelun päätyttyä 20.4.2001 tuli tarve määritellä poistuvan palvelun tilalle riittävästi muita palveluita, jotta A:n kotonaselviytyminen turvattaisiin. Koska A:n aikaisemmin Alzheimer-yhdistykseltä saama kotimiespalvelu oli kodinhoitoapua eikä A:n tilanteessa ollut keväällä 2001 tapahtunut käännettä huonompaan suuntaan, järjestettiin perheelle sosiaali- ja terveyskeskuksen kotipalvelua kaksi tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa ja A:n hoitamiseksi omaishoidontuki 2 296 markkaa kuukaudessa sekä lisäksi 400 markan palveluseteli kuukausittain. Tämän tuen avulla A:ta ryhtyi hoitamaan omaishoitaja D, joka hoitaa A:ta edelleen.

Sosiaali- ja terveyskeskuksen kotipalvelun mukaan tällä palvelukokonaisuudella A suoriutuu asumiseen liittyvistä jokapäiväisistä toiminnoista ottaen huomioon, että aikaisemmin voimassa olleet palvelut Alzheimer-yhdistystä lukuunottamatta, ovat edelleen käytettävissä. Intervallijakso sairaalassa toteutuu tällä hetkellä vähintään seitsemänä päivänä kuukaudessa eikä intervallihoidon ajalta vähennetä myöskään omaishoidon tukea. Sosiaali- ja terveyskeskuksessa tilannetta on toisin sanoen arvioitu siten, että vammaispalvelulaissa tarkoitettu välttämättömyyskriteeri ei A:n tapauksessa vielä täyty, eikä hänellä ole oikeutta saada maksuttomia vammaispalvelulain mukaisia etuuksia kuten palveluasumisetuutta tai henkilökohtaista avustajaa.

Todettakoon, että A:n vaimon B:n pyynnöstä 24.6.2001 kaupungin kotipalvelun käynnit on lakkautettu ja perhe on järjestänyt palvelun käyttämällä yksityistä hoitajaa.

Kuopion kotipalvelun mukaan vastaavassa tilanteessa olevia dementoituneita asiakkaita on Kuopiossa tällä hetkellä yli 200.

Kuopion hallinto-oikeuden päätöksessä viitataan useaan lääkärinlausuntoon A:n terveydentilasta ja avuntarpeesta. Niiden perusteella hallinto-oikeus katsoo, että A tarvitsee sairautensa vuoksi toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutuakseen jatkuvaluonteisesti ja vuorokauden eri aikoina olematta kuitenkaan laitoshoidon tarpeessa.

Kaupungin mielestä hallinto-oikeus on tällöin unohtanut sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen ensisijaisuuden. Jos sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut katsotaan riittäviksi, ei kunnan tarvitse järjestää palveluja vammaispalvelulain mukaan. A:n terveydentila ei edellytä näitä palveluja.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

A on antanut asiassa selityksen, jossa hän on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 2 000 markalla viivästyskorkoineen.

Sosiaali- ja terveyslautakunta on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja jaoston päätös, jolla A:n hakemus on hylätty, saatetaan voimaan.

2. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut:

1. Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulain) 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Erityistä velvollisuutta palveluasumisen järjestämiseen ei kunnalla ole, jos henkilö on jatkuvan laitoshoidon tarpeessa. Vastaavan asetuksen 11 §:n mukaan palveluasumista järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluonteisesti, vuorokauden eri aikoina tai muutoin erityisen runsaasti ja joka ei ole jatkuvan laitoshuollon tarpeessa.

Hallinto-oikeus on päätöksessään tukeutunut A:ta koskeviin lääkärinlausuntoihin, joissa on pääsääntöisesti suositeltu henkilökohtaisen avustajan saamista A:n avuksi. Palveluasumisen tarvetta ei voida kuitenkaan ratkaista yksinomaan lääkärinlausuntojen pohjalta ottamatta tosiasiallista selviytymistä kotioloissa huomioon. A on hakenut palveluasumista ja henkilökohtaista avustajaa Alzheimer-yhdistyksen kotipalvelun päätyttyä huhtikuussa 2001. Tuo kotipalvelu käsitti neljä tuntia kolmena päivänä viikossa. B:n ja A:n 8.6.2001 allekirjoittaman palvelu- ja hoitosuunnitelman mukaan A on omatoiminen liikkumisen, ruokailun, vuoteeseen ja WC:hen menemisen suhteen. Peseytymisessä ja pukeutumisessa A on kehotettuna omatoiminen. Tällä perusteella perheelle järjestettiin kotipalvelua kaksi tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa.

Edellä kuvatun ja asiakirjoissa olevan muun selvityksen perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että A:ta ei voida pitää vammaispalveluasetuksen 11 §:ssä tarkoitettuna vaikeavammaisena henkilönä, jolle vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin nojalla tulisi järjestää palveluasuminen.

2. Asian näin päättyessä ja hallintolainkäyttölain 74 §:n säännös huomioon ottaen hylätään A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Timo Silenti, Hannu Koskinen, Marita Liljeström, Pekka Vihervuori ja Ilkka Pere. Asian esittelijä Marja Ihto.