Helsingin piiritullikamari on päätöksellään 10.2.1998 hylännyt A:n hakemuksen saada omistukseensa 1.7.1997 rekisteröidystä autosta invaliditeettinsa perusteella kannettu autovero palautettavaksi. Esitetyn selvityksen perusteella autoa ei ole voitu pitää hänelle olennaisen tarpeellisena hänen toimensa tai työnsä hoitamiseksi, eikä hänellä ole voitu katsoa olevan liikunta- tai näkövammaa, josta aiheutuva pysyvä haitta-aste on vähintään 80 prosenttia.

A on lääninoikeudessa vaatinut, että piiritullikamarin päätös kumotaan ja autovero palautetaan. Hakemusasiakirjoissa oleva 17.4.1998 päivätty lääkärintodistus on kirjoitettu silloin, kun A on vielä ollut keskussairaalassa kuntoutuksessa, eikä lääkäri ole osannut arvioida tulevaa invaliditeettia kuin varovaisesti. A joutuu liikkumaan pyörätuolilla ja aviomies hoitaa kaikki kuljetukset farmariautolla.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on antamassaan lausunnossa katsonut, ettei A:ta voitu pitää sellaisena autoverolain 51 §:ssä tarkoitettuna invalidina, jonka liikuntavammasta aiheutuva pysyvä haitta-aste on vähintään 80 prosenttia.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen pysyvän asiantuntijalääkärin lausunnon mukaan A:lle on toukokuussa 1997 olleen äkillisen aivohalvauksen seurauksena kehittynyt oikean puolen halvaus, afasia, näkökenttäpuutos oikealle ja myöhemmin epilepsia. Hänen oikea jalkansa on spastinen ja siinä on tuki. A nousee omatoimisesti ylös ja kävelee hemityyppisesti muutaman askeleen. Omatoimisesti kävelevää henkilöä ei voida pitää sellaisena invalidina, jonka liikuntavammasta aiheutuva pysyvä haitta on vähintään 80 prosenttia.

Lääninoikeus on A:n valituksen hyväksyen kumonnut piiritullikamarin päätöksen ja palauttanut asian piiritullikamarille uudelleen käsiteltäväksi.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen asiantuntijalääkärin lausunnon mukaan omaehtoisesti kävelevää henkilöä ei voida pitää sellaisena invalidina, jonka liikuntavammasta aiheutuva pysyvä haitta on vähintään 80 prosenttia. A pystyy kuitenkin kävelemään vain muutaman metrin. Hän joutuu liikkuessaan käyttämään pääasiallisesti pyörätuolia. Lääninoikeus on katsonut A:n liikuntavammasta aiheutuvan haitta-asteen olevan näkökenttäpuutoksen liikkumiselle aiheuttaman haitan huomioon ottaen pysyvästi vähintään 80 prosenttia.

A:ta on näin ollen pidettävä sellaisena autoverolain 51 §:n 1 momentissa tarkoitettuna invalidina, jonka liikuntavammasta aiheutuva pysyvä haitta-aste on vähintään 80 prosenttia ja jonka henkilökohtaiseen käyttöön auto tulee.

Tulliasiamies on pyytänyt korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa lääninoikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että lääninoikeuden päätös kumotaan. Lääninoikeuden päätös perustuu virheelliseen lain soveltamiseen. Lain yksiselitteisen sanamuodon perusteella liikunta- ja näkövammaa ei yhdistetä invalidin haitta-astetta arvioitaessa, vaan niitä tarkastellaan toisistaan erillään arvioitaessa sitä seikkaa, onko henkilöllä vähintään 80 prosentin suuruinen liikunta- tai näkövamma.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on antanut lausunnon, jossa se on pysyvän asiantuntijalääkärin lausuntoon viitaten katsonut, että A:ta ei ole pidettävä sellaisena autoverolain 51 §n 1 momentissa tarkoitettuna invalidina, jonka liikunta- tai näkövammasta aiheutuva pysyvä haitta-aste on vähintään 80 prosenttia.

Asiantuntijalääkäri on lausunnossaan todennut, että autoverolain vakiintuneen tulkinnan mukaan lain tarkoittamina liikuntavammoina on pidetty lähinnä alaraajojen suoranaisesti liikuntakykyyn vaikuttavia sairauksia ja vammoja. Siten esimerkiksi selän sairaudet on huomioitu lain tarkoittamina liikuntavammoina vain siltä osin kuin niistä aiheutuu alaraajoihin säteileviä oireita ja löydöksiä. Yläraajojen sairauksia, sydänsairauksia ynnä muita sellaisia ei ole pidetty autoverolain tarkoittamina sairauksina. Siten A:n sairauksista voidaan liikuntavammoina huomioida vain oikean alaraajan halvaustila. Oikean yläraajan sairautta, afasiaa tai epilepsiaa ei voida pitää lain tarkoittamina liikuntavammoina.

Liikuntavamman vaikeusastetta arvioitaessa on viitetietona pidetty professori Eero Pontevan taulukkoa, joka oli yleisesti käytössä ollut haitta-astetaulukko lain voimaan tulon aikana. Pontevan taulukon mukaan koko alaraajan täydellinen halvaus aiheuttaa 75 prosentin lääketieteellisen haitan. Vastaavasti koko alaraajan menetys lonkkanivelestä aiheuttaa 80 prosentin lääketieteellisen haitan. Hakijan tilanteessa hänellä on alaraaja tallella ja hän kykenee siihen dafo-tuen avulla jonkin verran varaamaan. A:n vasemmasta alaraajasta ei ole kuvattu poikkeavaa. Vaikka A on vaikeavammainen, on lääkärinlausunnoista saatavien tietojen perusteella A:n autoverolain tarkoittamasta liikuntavammasta aiheutuva lääketieteellinen haitta-aste alle 80 prosenttia.

A on antanut vastineen, jossa asiamiehenä toimiva aviomies on todennut A:n olevan niin liikuntarajoitteisen, ettei hän pysty käyttämään edes apuvälineitä, kuten kävelytelineitä oikean käden roikkumisen vuoksi. Hän ei pysty edes seisomaan ilman jalkapohjasta polveen ylettyvää lasikuitutuppea, koska jalkaterä kääntyy poikittain eikä nostamaan lainkaan oikeata jalkaa. Hän ei pysty enää nousemaan ilman apua ylös pyörätuolistaan, tuettuna kävelee muutaman lyhyen askeleen vetäen oikeaa jalkaa perässään. Hänet on nostettava aamulla sängystä pyörätuoliin, autettava WC:ssä, kaiket päivät hän istuu ja liikkuu pyörätuolilla, illalla nostettava sänkyyn. Asiamies on pyytänyt, että lääninoikeuden päätös pidetään voimassa ja A:n katsotaan olevan sellainen invalidi, jonka liikuntavammasta aiheutuva pysyvä haitta-aste on vähintään 80 prosenttia. Tulli on velvoitettava suorittamaan autoveronpalautus neljän vuoden korkoineen ja valituksesta aiheutuneet kulut.

Tulliasiamies on antanut vastaselityksen.

Korkein hallinto-oikeus on myöntäen valitusluvan tutkinut asian.

Autoverolain 51 §:n 1 momentin mukaan milloin autoa ensi kertaa rekisteröitäessä sen omistajaksi tai haltijaksi on rekisteröity sellainen invalidi, jonka liikunta- tai näkövammasta aiheutuva pysyvä haitta-aste on vähintään 80 prosenttia ja jonka henkilökohtaiseen käyttöön auto tulee, on Helsingin piiritullikamarin hakemuksesta määrättävä asettamillaan ehdoilla valtion varoista maksettavaksi takaisin vero, kuitenkin enintään 22 400 markkaa.

Autoverolakia sovellettaessa haitta-asteen määrittelyssä on alkuaan käytetty apuna autoveron palautusjärjestelmän voimaantulon aikaan käytössä ollutta niin sanottua Pontevan taulukkoa. Taulukossa on esitetty havainnollisia esimerkkejä eri sairaustilojen ja vammojen aiheuttamien haittojen arvioimiseksi. Myöhemmin lääkintöhallitus on 10.11.1976 tulo- ja varallisuusveroasetuksen 3 §:n nojalla hyväksynyt haitta-astetaulukon, ja sosiaali- ja terveysministeriö on tapaturmavakuutuslain 18 a §:n 2 momentin nojalla antanut päätöksen (1012/1986) haitta-asteluokituksesta. Invalidien autoveronpalautusmenettelyä pohtineen invalidiautotoimikunnan mietinnön (komiteamietintö 1983:31) mukaan autoverolaissa mainitut haitta-asteprosentit ovat perustuneet Pontevan taulukon arviointiperusteisiin. Lisäksi muistiossa on todettu muiden käytössä olevien haitta-astetaulukoiden haitta-asteprosenttien olevan yleensä alempia kuin Pontevan taulukossa. Kun autoverolaissa mainittujen haitta-asteprosenttien voidaan olettaa osaltaan perustuneen Pontevan taulukon arviointiperusteisiin ja kun otetaan huomioon, että Pontevan taulukon haitta-asteprosentit yleensä ovat korkeammat ja näin ollen hakijan kannalta edullisemmat kuin muiden käytössä olevien taulukoiden haitta-asteprosentit, Pontevan taulukkoa tulee edelleen käyttää lähtökohtana autoverolaissa tarkoitetun haitta-asteen määrittelyssä.

Liikuntavammoina on vakiintuneesti pidetty ainakin alaraajavammoja ja alaselän vammoja siltä osin kuin niiden välitön vaikutus on ulottunut alaraajoihin. Invalidina, jonka liikuntavammasta aiheutuva pysyvä haitta-aste on vähintään 80 prosenttia, on puolestaan vakiintuneesti pidetty henkilöä, joka ei vammansa vuoksi ole kyennyt kävelemään vaan joutunut liikkumisessaan turvautumaan pyörätuoliin tai taluttajaan.

A:lle on toukokuussa 1997 äkillisen aivohalvauksen seurauksena kehittynyt oikeanpuolen halvaus, afasia, näkökenttäpuutos oikealle ja myöhemmin epilepsia. Hänen oikea jalkansa on spastinen ja siinä on tuki. Hän nousee omatoimisesti ylös ja kävelee hemityyppisesti muutaman askeleen. A:ta ei voida pitää invalidina, jonka liikuntavammasta aiheutuva pysyvä haitta-aste on ollut vähintään 80 prosenttia. Kun liikuntavammasta ja näkövammasta kummastakin aiheutuvan haitan aste on autoveronpalautuksesta päätettäessä arvioitava itsenäisesti, yhdistämättä näiden haittojen vaikutuksia, ja kun A:lla ei ole ollut näkövammasta aiheutuvaa vähintään 80 prosentin haitta-astetta, hänellä ei ole oikeutta saada autoveron palautusta autoverolain 51 §:n 1 momentin nojalla. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus kumoaa lääninoikeuden päätöksen ja saattaa piiritullikamarin päätöksen voimaan.

Korkein hallinto-oikeus hylkää A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Olof Olsson, Ismo Talikka, Raimo Anttila, Tuulikki Keltanen ja Olli Nykänen. Asian esittelijä Kari Nieminen.

Asian esittelijän eriävä mielipide: "Esitän, että asiassa myönnetään valituslupa ja lausutaan, ettei ole syytä muuttaa lääninoikeuden päätöstä, joka siis jää pysyväksi."