Edunjättäjä, joka oli kuollut 1994, oli saanut Kemin kaupungin työntekijäin eläkesäännön mukaista työkyvyttömyyseläkettä. Eläkesäännön 2 §:ssä oli eläkkeen saannin yleiseksi edellytykseksi asetettu, että kaupungin viranhaltijan tai työntekijän tahi eläkkeensaajan kuoltua leski voi saada eläkettä, mikäli viranhaltija tai työntekijä tahi eläkkeensaaja oli ollut perheensä pääasiallinen huoltaja. Palkkasihteeri oli hylännyt lesken eläkehakemuksen ja kaupunginhallitus sille tehdyn oikaisuvaatimuksen. Lääninoikeus oli kumonnut kaupunginhallituksen päätöksen katsoen, että leski- ja orpoeläkesäännön määräys oli kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain säännösten vastainen.

Ottaen huomioon kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain 16 §:n 1 momentin ja 17 §:n 2 momentin säännökset edunjättäjän puolison leskeneläke määräytyi Kemin kaupungin leski- ja orpoeläkesäännön mukaan, eikä sovellettavaksi tullut kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelaki. Lääninoikeuden ei siten olisi tullut mainitsemillaan perusteilla kumota kaupunginhallituksen päätöstä ja palauttaa asiaa sille uudelleen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus kaupunginhallituksen valituksesta kumosi lääninoikeuden päätöksen.

Viivytyksen välttämiseksi korkein hallinto-oikeus asiaa lääninoikeudelle palauttamatta käsitteli lääninoikeudessa esitetyt vaatimukset kaupunginhallituksen päätöksen kumoamisesta naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain ja EY-säännösten vastaisena.

Kemin kaupungin leski- ja orpoeläkesäännön mukaista leskieläkettä oli haettu 1.10.1994 alkaen. Vaatimuksen perustana oli hakijan vuonna 1994 kuolleen vaimon työssäolokausilta kertynyt sosiaaliturva. Koska vaimon työssäolo oli päättynyt vuonna 1972, leski ei EY:n tuomioistuimen asiassa Barber 262/88 17.5.1990 antamaan tuomioon (ECR 1990, s. I-1889, Ep. nide X, 1989-1990, s. 407) perustuva oikeuskäytäntö ja yhteisön lainsäädäntö huomioon ottaen voinut esittää Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 141 artiklaan ja sitä toimeenpanevaan yhteisön lainsäädäntöön, sellaisena kuin se on tullut Suomessa sovellettavaksi osana ETA-sopimusta, perustuvia vaatimuksia siitä, että hänellä olisi oikeus leskieläkkeeseen edunjättäjän jälkeen Kemin kaupungin leski- ja orpoeläkesäännön 2 §:n ja naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 25 §:n 4 momentin säännösten estämättä sillä perusteella, että eläkesääntö syrjisi välillisesti miespuolisia leskiä. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus hylkäsi lesken Kemin kaupunginhallituksen päätöksestä tekemän valituksen.