Helsingin piiritullikamari on määrännyt 16.6.1999 jälkikantopäätöksillään numerot 99-11-146-715-002, 99-11-146-715-003, 99-11-146-715-004 ja 99-11-146-715-005 tavaran huolitsijana N Oy:n vastuulliseksi V Oy:n vuosina 1997 ja 1998 Thaimaasta maahan tuomasta riisistä kannetuista tulleista ja veroista. Tullilasku on tältä osin osoitettu omalla asiakasnumerollaan asiassa toimineelle N Oy:lle.

Päätösten perustelujen mukaan V Oy on tuonut maahan vuosina 1997 ja 1998 Thaimaasta kuorittua valkoista riisiä. Twin Dragon rice, grade C 100 % on kokonaan hiottua, pitkäjyväistä riisiä, jonka jyvän pituuden ja leveyden välinen suhdeluku on suurempi kuin 2, mutta pienempi kuin 3. Tullilaboratorion tutkimusten mukaan pituuden ja leveyden suhdeluku on 2.83 ja rikkoutuneita riisinjyviä on 3 %. Tuote täyttää 10 ryhmän lisähuomautuksen 1. g) määritelmän kokonaan hiotusta riisistä. Näin ollen riisi tulee tariffoida pitkäjyväisenä, kokonaan hiottuna riisinä käyttötariffin nimikkeeseen 1006 30 96 00. Tullattaessa riisi on tariffoitu esikuorittuna, ruskeana riisinä nimikkeeseen 1006 20 15 00. Tavaranhaltija on tullattaessa antanut väärän tullausilmoituksen. V Oy on määrätty suorittamaan määräämättä jääneet tullit ja arvonlisäverot. Koska tullia on jäänyt kantamatta, näille jälkikäteen kannetuille maahantuontiveroille on määrätty tullinkorotusta 20 prosenttia. Yhteensä kannettu määrä on 153 031 markkaa.

N Oy on valituksessaan Helsingin hallinto-oikeudelle vaatinut jälkikantopäätösten kumoamista. Tullauksissa on käytetty samaa nimikettä, joka on Tullihallituksen myöntämässä tuontitodistuksessa. N Oy:n työntekijä on tiedustellut tulliviranomaiselta, onko tullattavan tuote tariffoitu nimike oikea, jolloin tullitarkastaja on suullisesti vahvistanut tullinimikkeen paikkansapitävyyden. Tulliviranomaisen erehdyksen vuoksi tullia on kannettu väärän tariffin mukaisesti. Yhtiön puolesta toiminut henkilö on toiminut huolellisesti ja vilpittömässä mielessä tulliviranomaisen vahvistaman tullinimikkeen mukaisesti. Jälkikantopäätösten perustelut kuvaavat menettelyä, jollaista ei voida yhtiön työntekijöiltä vaatia. Tarkistusmenettely on vienyt tulliviranomaisiltakin toista vuotta. Jälkikantopäätöksessä esitetyillä perusteilla tullien jälkikäteen tileihin kirjaamista ei voida toimittaa tullikoodeksin 220 artiklan mukaan.

Yhtiö ei ole saanut virheellisesti kannetuksi osoittautuneesta tullista hyötyä, koska tuote on tullauksen jälkeen luovutettu tilaajan haltuun. V Oy:n lopetettua toimintansa jälkikantopäätösten mukaisesti maksettavaksi määrätyt määrät jäävät lopullisesti N Oy:n maksettavaksi. Tullinkorotukset ovat joka tapauksessa aiheettomat, koska yhtiön puolesta toimineet henkilöt ovat suorittaneet tullauksen tietämättöminä siitä, että tullaus on suoritettu virheellisesti, ja he ovat tarkistaneet tullinimikkeen paikkansa pitävyyden tulliviranomaiselta.

Eteläinen tullipiiri on asiassa antamassaan lausunnossa todennut muun ohessa, että ammattimaisesti tulliselvityksiä hoitavan N Oy:n on pitänyt tietää, ettei tullitarkastajan antama suullinen tieto sido tulliviranomaisia ja että riisin nimikkeen oikeellisuuden varmistaminen vaatii erityistä mittaamismenettelyä ja tutkimusta. Kun tällaiseen nimikkeen oikeellisuuden selvittämiseen ei tässä tapauksessa ollut ryhdytty, N Oy on vastuussa jälkikantopäätöksillä kannetuista veroista tullinkorotuksineen

N Oy:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisen päätöksen perusteluissa lausunut, että tullilain 52 §:n 2 momentin mukaan sen lisäksi, mitä tullikoodeksissa säädetään, velallisena pidetään myös henkilöä, joka on antanut tulli-ilmoitusta varten tietoja, jotka hän on tiennyt tai jotka hänen olisi kohtuudella pitänyt tietää virheellisiksi, ja tullia on tämän vuoksi jäänyt määräämättä. Tullihallituksen muun muassa 11.6.1998 antaman tuontitodistuksen mukaan VOy voi tuoda Thaimaasta riisiä, joka kuvauksen mukaan on esikuorittua, kiehautettua riisiä, jossa jyvän pituuden ja leveyden välinen suhdeluku on suurempi kuin 2 mutta pienempi kuin 3. Tuotteen CN-koodi on tuontitodistuksen mukaan ollut 1006 20 15. N Oy:n ilmoittamien tullaustietojen mukaan kysymys on ollut kuoritusta valkoisesta riisistä, Twin Dragon Thai Jasmine rice 100 % ja riisin tariffinimikkeeksi on ilmoitettu 1006 20 15 00.

Asiassa ei ole osoitettu, että N Oy olisi tulli-ilmoitusta antaessaan tiennyt ilmoitetut tiedot virheellisiksi tai että sen olisi kohtuudella pitänyt tietää tiedot virheellisiksi. Näin ollen N Oy:tä ei ole pidettävä vastuullisena V Oy:lle jälkikantona määrätyistä maahantuontiveroista. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 yhteisön tullikoodeksista 201 artiklan 3 kohdan, tullilain 41 §:n (1378/1997) ja arvonlisäverolain 86 b §:n 2 momentin ja 101 §:n 2 momentin hallinto-oikeus on kumonnut jälkikantopäätökset siltä osin kuin N Oy on määrätty velalliseksi tullista.

Tulliasiamies on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja piiritullikamarin päätökset saatetaan voimaan.

Asiassa on selvää, että maahan tuodun riisin tullinimike on tullauksissa ilmoitettu väärin, minkä vuoksi tullien määrä on kirjattu tileihin liian pienenä. Piiritullikamarin on sen vuoksi tullut määrätä V Oy tavaranhaltijana suorittamaan kantamatta jääneet maahantuontiverot. Keskeisenä oikeuskysymyksenä onkin, mikä on huolitsijan tai muun asiamiehen verovastuu tulli-ilmoituksia varten annettujen tietojen osoittautuessa virheellisiksi ja johtaessa maahantuontiverojen jälkikantoon. Tällöin joudutaan arvioimaan sitä, voidaanko asiamiehen katsoa vaikuttaneen tai voineen vaikuttaa tullauksen virheellisyyteen.

Tullilain 52 §:n 2 momentin mukaan velallisena pidetään tullikoodeksissa säädetyn lisäksi myös henkilöä, joka on antanut tulli-ilmoitusta varten tietoja, jotka hän on tiennyt tai jotka hänen olisi kohtuudella pitänyt tietää virheellisiksi, ja tullia on jäänyt tämän vuoksi määräämättä. Ammattimaisesti tulliselvityksiä hoitavan N Oy:n on kohtuudella katsottava tietäneen, että tullitarkastajan suullisesti antama maahantuottavan tuotteen tullitariffointia koskeva tieto ei sido tulliviranomaisia ja että Tullihallituksen antamalla tuontitodistuksella ei ole asiassa merkitystä. Lisäksi yhtiön on pitänyt tietää riisiin sovellettavan tullitariffin nimikkeen vaativan aivan erityistä mittaamismenettelyä ja tutkimusta, joihin ei tässä tapauksessa ollut ryhdytty. Tosiasiassa ainoastaan sitova tariffitieto suojaa vilpittömässä mielessä olevaa veroseuraamuksilta tilanteessa, jossa maahantuotuun tavaraan ensitullauksessa sovellettu tullitariffin nimike myöhemmin osoittautuu virheelliseksi. Tässä tapauksessa sitovaa tariffitietoa ei kuitenkaan ollut haettu.

N Oy:lle on varattu tilaisuus antaa asiassa vastine.

Korkein hallinto-oikeus on, myöntäen tulliasiamiehelle valitusluvan, tutkinut asian.

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 yhteisön tullikoodeksista 201 artiklan 3 kohdan mukaan tuontitullivelasta on velallisena tavaranhaltija. Jos tulli-ilmoitus tehdään sellaisten tietojen perusteella, että kaikkia tai joitakin lain mukaan kannettavia tulleja ei saada kannetuiksi, myös niitä henkilöitä, jotka ovat toimittaneet ilmoituksen laatimiseksi tarvitut tiedot ja jotka ovat tienneet tai joiden olisi kohtuudella pitänyt tietää näiden tietojen olleen virheellisiä, voidaan pitää velallisina voimassa olevien kansallisten säännösten mukaisesti. Suomessa tällainen kansallinen säännös on tullilain 52 §:ssä. Sen 1 momentti sisältää tullilainsäädännön kiertämistä koskevan yleislausekkeen. Pykälän 2 momentin mukaan sen lisäksi, mitä koodeksissa säädetään, velallisena pidetään myös henkilöä, joka on antanut tulli-ilmoitusta varten tietoja, jotka hän on tiennyt tai jotka hänen olisi kohtuudella pitänyt tietää virheellisiksi, ja tullia tämän vuoksi on jäänyt määräämättä. Edustusoikeutta koskevan koodeksin 5 artiklan 2 kohdan mukaan edustus voi olla suora, jolloin edustaja toimii toisen nimissä ja lukuun, tai välillinen, jolloin edustaja toimii omissa nimissään mutta toisen lukuun. Suora edustus edellyttää valtuutusta.

Hallituksen esityksessä tullilaiksi ja laiksi tullilaitoksesta annetun lain muuttamisesta (HE 257/1994 vp) on lakiehdotuksen 52 §:n 2 momentin perusteluissa todettu aikaisemman tullilain 44 §:n mukaan asiamiehen olevan yhteisvastuussa tavaranhaltijan kanssa tullin maksamisesta. Suorassa edustuksessa, joka on määritelty koodeksin 5 artiklassa, edustaja ei ole vastuussa tullivelasta. Koodeksin 201 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan nojalla on kuitenkin mahdollista ulottaa velkavastuu kansallisin säännöksin myös henkilöön, joka on siinä tarkoitetulla tavalla antanut virheellisiä tietoja tulli-ilmoitusta varten. Tämän vuoksi ehdotetaan, että edustaja olisi aina vastuussa tullivelasta toimittuaan vilpillisesti tai huolimattomasti.

N Oy:n on asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan katsottava toimineen asiassa tavaranhaltijan V Oy:n asiamiehenä ja kysymyksessä on siten ollut edellä määritelty suora edustus. Edellä selostetuista säännöksistä ja hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, että asiamies ei ole tavaranhaltijan kanssa yhteisvastuullisesti vastuussa tullivelasta ja että asiamiehen vastuu määräytyy erilaisin perustein kuin tavaranhaltijan vastuu. Asiamiehen vastuu edellyttää, että hän on antanut tietoisesti virheellisiä tietoja tai ollut tietoja antaessaan huolimaton. Näin ollen yksinomaan se, että ensitullaus osoittautuu myöhemmin virheelliseksi, ei aiheuta asiamiehelle vastuuta jälkikannossa määrätystä tullista. Vastuusta vapautumisen edellytykseksi ei sen vuoksi voida myöskään asettaa sitovan tariffitiedon hankkimista tai perusteellisen tutkimuksen suorittamista.

Korkein hallinto-oikeus katsoo samoin kuin hallinto-oikeuskin, ettei N Oy:n ole osoitettu olleen tietoinen tulli-ilmoitusta varten antamiensa tietojen virheellisyydestä. Yhtiön ei myöskään voida katsoa menetelleen asiassa huolimattomasti, koska se on pyrkinyt varmistamaan asiassa esitetyin tavoin maahantuodun riisin oikean tariffinimikkeen. Näillä ja hallinto-oikeuden päätöksessä muutoin mainituilla perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, joka siis jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Erkki Onikki, Ismo Talikka, Raimo Anttila, Tuulikki Keltanen ja Olli Nykänen. Asian esittelijä Marina Äimä.