A oli saanut merkitä työsuhteensa perusteella X Oyj:n optiotodistuksia, jotka noteerattiin Helsingin arvopaperipörssissä. A:n omistamia käyttämättömiä työsuhdeoptioita, joiden käyttöjakso oli alkanut, pidettiin hänen veronalaisina varoinaan.

Kyseisten työsuhdeoptioiden arvostuksen osalta korkein hallinto-oikeus lausui, että varallisuusverolain 11 §:n mukaan varoihin kuuluva omaisuus arvostetaan siihen käypään arvoon, joka sillä oli verovuoden päättyessä omistajan hallussa ja sillä paikalla, missä omaisuus oli, ja että käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa. Varallisuusverolain 34 §:n nojalla veronalaisista varoista vähennetään velat. Työsuhdeoptioiden käyttämisestä saatava etu verotetaan tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaan ansiotulona.

Varallisuusverotus on tarkoitettu kohdistumaan verovelvollisen netto-omaisuuteen. Laskennallista verovelkaa ei vakiintuneen käytännön mukaan ole vähennetty varallisuusverotuksessa velkana. Kun kuitenkin otetaan huomioon työsuhdeoptioiden käyttämisestä saatavan edun verottaminen ansiotulona, siitä johtuva laskennallinen verovelka oli otettava huomioon työsuhdeoptioiden käyttöjakson alettua sanotun omaisuuden käypää arvoa määrättäessä.

Korkein hallinto-oikeus kumosi keskusverolautakunnan päätöksen varojen arvostusta koskevalta osin ja lausui tältä osin uutena ennakkoratkaisuna, että ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettujen työsuhdeoptioiden arvostuksessa oli otettava huomioon niihin kohdistuva laskennallinen verovelka. Ennakkoratkaisu verovuodet 1999 ja 2000. Varallisuusverolaki 11 ja 34 § Tuloverolaki 66 § 3 mom.