Kirvesmies oli työskennellyt rakennusliikkeen palveluksessa pääkaupunkiseudulla eri rakennustyömailla. Hänellä ei ollut ollut varsinaista työpaikkaa. Työnantaja ei ollut maksanut hänelle päivärahaa. Lääninoikeus katsoi, että kirvesmiehelle oli, työpäivien pituuden oltua yli 10 tuntia ja työmatkojen ulottuessa yli 15 kilometrin päähän hänen asunnostaan, aiheutunut ylimääräisiä elantokustannuksia, jotka hänellä oli oikeus, 100 mk:n määrään päivältä, vähentää ansiotuloistaan tulonhankkimismenoina, vähennettynä työnantajan maksamalla 1554 markan ruokarahalla. Korkein hallinto-oikeus, veroasiamiehen valituksessaan esittämän vaatimuksen hyväksyen, katsoi kustannukset niin sanotulla erityisalalla työskennelleen verovelvollisen palkkatuloista tulonhankkimismenoina vähennyskelpoisiksi, mutta asiassa saadun selvityksen perusteella vain Verohallituksen tuolle vuodelle vahvistamaa verovapaan ateriakorvauksen enimmäismäärää vastaavaan määrään (vuonna 1997 37 mk päivältä), vähennettynä työnantajan maksmalla ruokarahalla. Verovuosi 1997

Tuloverolaki 29 § 1 mom. ja 31 § 4 mom. Vrt. tuloverolaki 71 § 2 mom. ja Verohallituksen päätös 11.12.1996/1300 13 § Ks. myös KHO 07.06.2001 T 1388 ja 1386.