Niin sanotussa bonusjärjestelmässä kanta-asiakkaaksi liittyvä yksityishenkilö sai kortin, joka oikeutti ostohyvitykseen asiakkaan kotitalouteen liittyvistä hankinnoista. Ostohyvitystä kertyi asiakkaan kaikista järjestelmässä mukana olevista kaupoista tekemien ostosten perusteella ja hyvitys kirjautui automaattisesti asiakkaan kanta-asiakastilille, kun asiakas esitti kortin ostoksen tehdessään. Ostohyvityksen kertymiskausi oli 12 kuukautta ja sen kertymisperuste oli progressiivinen. Ostohyvityksen kertymiskauden päätyttyä asiakkaalle lähetettiin kertyneiden ostohyvitysten arvosta bonusseteleitä, jotka asiakas voi vaihtaa rahaksi tai käyttää maksuvälineinä järjestelmään kuuluvissa kaupoissa.

Bonusjärjestelmää hallinnoiva yhtiö vastasi kanta-asiakastilien ylläpidosta ja ostohyvitysmäärien laskennasta koko järjestelmän osalta. Hallinnointiyhtiö lähetti kertymiskauden päätyttyä bonussetelit kanta-asiakkaille ja hoiti järjestelmässä mukana olevien kauppiaiden välisen rahaliikenteen. Hallinnointiyhtiö keräsi kauppiailta näiden myyntejä vastaavan osuuden asiakkaille palautettavista ostohyvityksistä siten, että kertymiskauden aikana kauppiaat maksoivat kanta-asiakastileille ostohyvitysten kattamiseksi ennalta määrätyn prosenttiosuuden kanta-asiakasmyynnistään. Kertymiskauden päätyttyä varmistettiin, että kauppiaiden maksamien suoritusten määrä vastasi näiden kanta-asiakasmyynnistä asiakkaille syntyneen ostohyvityksen määrää. Kun kanta-asiakas oli käyttänyt bonussetelit ostoksensa maksuun, hallinnointiyhtiö hyvitti setelit vastaanottaneelle myyjälle kanta-asiakkaan käyttämien setelien arvon.

Kun kanta-asiakas vaihtoi hänelle kertynyttä ostohyvitystä vastaavat bonussetelit rahaksi tai käytti setelit maksuvälineinä, asiakas sai tosiasiallisesti ostohyvitykseen kertymiskauden aikana oikeuttaneista ostoksistaan alennuksen luonteisen edun. Koska kullekin asiakkaalle kertyneet ostohyvitykset kohdentuivat järjestelmässä hyvitykseen oikeuttaneet ostokset asiakkaalle myyneiden kauppiaiden myyntien mukaan ja kauppiaat myös maksoivat näiden myyntiensä suhteessa järjestelmään kunkin asiakkaan saamaa ostohyvitystä vastaavan määrän, asiakkaan saaman alennuksen luonteisen edun antoivat hänelle ostokset toimipaikoistaan myyneet kauppiaat asiakaskohtaisten myyntiensä suhteessa. Tuota alennuksen luonteista etua voitiin pitää arvonlisäverolain 78 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja direktiivin 11 artiklan C kohdan 1 alakohdassa tarkoitettuna ostajalle annettuna alennuksena, joka kauppiaalla oli oikeus vähentää myynnin veron perusteesta. Ennakkoratkaisu ajaksi 22.3.2000-31.12.2002.

Vrt. KHO 30.3.2001 T 651, KHO 14.9.1999 T 2492 ja KHO 14.9.1999 T 2493

Arvonlisäverolaki 78 § 1 mom. 1 kohta Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudes arvonlisäverodirektiivi (77/388/ETY) 11 artikla C kohta 1 alakohta