Henkilö A harjoitti taksiliikennettä ammattiautoilijana omalla liikenneluvalla ja hän oli tästä toiminnastaan arvonlisäverovelvollinen. A oli ostanut harjoittamaansa taksiliikennettä varten uuden auton vuonna 1995. Koska A ajoi autolla satunnaisesti myös yksityisajojaan, A oli jättänyt uuden auton ostohintaan sisältyvästä arvonlisäverosta vähentämättä arvioituja yksityisajoja, noin viittä prosenttia, vastaavan määrän. Auton käyttökuluihin sisältyvästä arvonlisäverosta A oli tämän jälkeen jättänyt vähentämättä arvioitua viiden prosentin yksityiskäyttöä vastaavan määrän. Toteutunut yksityiskäytön osuus oli kuitenkin ollut vain kaksi prosenttia kaikista ajoista. Lääninverovirasto oli A:n hakemuksesta palauttanut arvioidun ja toteutuneen yksityiskäytön erotusta vastaavan arvonlisäveron auton käyttökuluista. Palautushakemus auton käyttökuluista oli hylätty siltä osin kuin palautusta oli haettu arvonlisäverolain 22 a §:n nojalla myös toteutunutta kahden prosentin yksityiskäyttöä vastaavan arvonlisäveron osalta.

Koska A käytti autoa taksiliikenteen ohella myös yksityisajoihinsa, autoa käytettiin vain osittain vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen. Auton käyttökuluihin sisältyvä arvonlisävero tuli näin ollen jakaa arvonlisäverolain 117 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähennyskelpoiseen liiketoiminnan käytön osuuteen ja vähennyskelvottomaan yksityiskäytön osuuteen. A oli itse suorittanut tämän jaon jo hyödykkeiden hankintahetkellä arvion mukaan ja sitä oli käyttökulujen osalta palautuspäätöksellä oikaistu toteutunutta yksityiskäyttöä vastaavaksi. Koska A ei ollut voinut tehdä yksityiskäytön osalta arvonlisäverolain 102 §:ssä tarkoitettua vähennystä ja oman käytön verotusta sovelletaan vain, jos ostetusta tavarasta tai palvelusta on voitu tehdä vähennys, auton yksityiskäyttöön ei voitu soveltaa arvonlisäverolain tavaran ja palvelun omaa käyttöä koskevia säännöksiä. Tämän vuoksi myöskään arvonlisäverolain 22 a §:n vähäisen oman käytön verottomuussäännöstä ei voitu soveltaa auton yksityiskäyttöön. Palautushakemus joulukuulta 1995.

Arvonlisäverolaki 22 a, 102 ja 117 §