Yhtiön toimialana oli reaaliaikaisten uutis-, finanssi- ja yritystietopalvelujen myynti sekä lehden julkaiseminen. Yhtiön julkaisema lehti oli viitenä päivänä viikossa ilmestyvä valtakunnallinen taloussanomalehti, jonka olennaisena osana olivat tietoverkon välityksellä tarjottavat sähköiset taloustietopalvelut. Painettuun lehteen liittyi tietoverkon välityksellä sähköisessä muodossa julkaistu verkkolehti, joka oli tarkoitettu vain painetun lehden tilaajille. Painetun lehden vuosikerran tilausmaksuun sisältyi yksi verkkolehden käyttöoikeus. Jokaisella painetun lehden tilaajalla oli siten käyttöoikeus myös lehden verkkoversioon. Yhtiö myi lisäksi erilaisia sähköisiä finanssitietopalveluja. Yhtiön tarkoituksena oli luovuttaa painetun lehden suurtilaajille suurtilaajaetuna ylimääräisiä verkkolehden käyttöoikeuksia sekä lisäksi sähköisiä finanssitietopalveluja siten, että asiakkaan tilatessa useampia painetun lehden vuosikertoja hän sai lehden tilausmaksuun sisältyvänä tietyn määrän ylimääräisiä verkkolehden käyttöoikeuksia sekä lisäksi sähköisiä finanssitietopalveluja. Asiakas maksoi kaikissa tilausvaihtoehdoissa painetun lehden yhdestä vuosikerrasta korkeintaan sen listahinnan.

Tilatessaan tietyn määrän lehden vuosikertoja suurtilaaja sai painetun lehden, tavaran, lisäksi sähköisiä tuotteita, joita pidetään arvonlisäverotuksessa palveluina. Näiden sähköisten tuotteiden luovuttamista ei voitu pitää sellaisena ilmaisluovutuksena, jonka verokohtelu tulisi arvioitavaksi arvonlisäverolain oman käytön säännösten perusteella, tai tuotenäytteen luovuttamisena, vaan kysymyksessä oli asiakkaalle markkinointikampanjan yhteydessä myytävä kokonaisuus. Taloudellisesti yhteenkuuluvan suoritekokonaisuuden muodostuessa useista toisistaan poikkeavista hyödykkeistä, suoritekokonaisuuden verokohtelu voi määräytyä joko yhtenäisesti tai kunkin kokonaisuuteen kuuluvan hyödykkeen osalta erikseen. Tässä tapauksessa varsinainen myytävä tuote oli kuitenkin tietty määrä painetun lehden vuosikertoja. Asiakkaan sen lisäksi saamat sähköiset tuotteet olivat sekä myyjän että ostajan kannalta tarkasteltuna vuosikertojen oheistuotteita. Painetun lehden vuosikerrat olivat näin ollen myytävän suoritekokonaisuuden pääsuorite ja sähköiset tuotteet sen epäitsenäisiä sivusuoritteita. Arvonlisäverotuksessa sovellettavan niin sanotun liittymisperiaatteen mukaan suoritekokonaisuuden verokohtelu määräytyy tällaisissa tilanteissa yhtenäisesti, pääsuoritteen verokohtelun mukaisena. Koska painetun lehden vuosikerran myynnistä ei arvonlisäverolain 55 §:n 1 momentin mukaan suoriteta veroa, yhtiön ei ollut suoritettava veroa myöskään asiakkaan lehden vuosikertojen ohella saamien sähköisten tuotteiden luovuttamisesta vuosikertojen suurtilaajille.

Ennakkoratkaisu ajaksi 30.11.1998-31.12.1999. Äänestys 4-1.

Arvonlisäverolaki 55 §