Sähkömarkkinakeskus oli, ottaen huomioon sähkömarkkinalain 39 §:n, todennut yhtiön menetelleen sähkömarkkinalain 12 §:n sekä 14 §:n 1 ja 3 momentin vastaisesti, kun se oli perinyt asiakkaalta maksun mittarinluvusta tämän irtisanottua kokonaistoimitussopimuksen ja tehtyä uuden verkkopalvelusopimuksen.

Sähkömarkkinakeskus oli katsonut, että mittarin lukeminen kokonaistoimitussopimuksen päättymisen yhteydessä sisältyy sopimukseen ja sen kustannukset katetaan siirtotariffilla. Erillisen, ylimääräiseksi katsottavan mittarinlukumaksun periminen sopimukseen sisältyvästä toimenpiteestä oli tässä tapauksessa sähkömarkkinalain 14 §:n 3 momentin tarkoittama verkkopalvelujen hinnoittelun perusteeton ehto.

Tilanteessa, jossa sähkön pienkäyttäjien mahdollisuutta hyödyntää sähkönmyyjien kilpailutilannetta oli juuri parannettu oleellisesti luopumalla näiden kohdalla vaatimuksesta mitata sähkönkäyttö tunneittain rekisteröivällä mittarilla ja jossa jakeluverkon haltijalla ei ollut ollut selkeitä menettelytapoja, joita noudattamalla sähkönkäyttäjät olisivat voineet välttyä ylimääräiseltä mittarinlukumaksulta, kyseisen maksun periminen oli sitonut asiakkaita paikalliseen sähkönmyyjään ja rajoittanut kilpailua sähkönmyyjien keskuudessa kyseisen jakeluverkon alueella. Sähkömarkkinakeskus oli katsonut, että yhtiön menettelyä oli siten pidettävä myös näillä perusteilla sähkömarkkinalain 14 §:n 3 momentin tarkoittamana verkkopalvelujen hinnoittelun perusteettoman tai sähkökaupan kilpailua ilmeisesti rajoittavan ehdon käyttönä.

Yhtiö ei ollut myöskään antanut asiakkailleen riittävästi tietoa siitä, millä perusteilla mittarinluvusta peritään erillinen siirtotariffiin kuulumaton maksu ja millä perusteilla kyseiseltä maksulta voisi välttyä. Sähkömarkkinakeskus oli katsonut, että tältä osin yhtiön käyttäytymistä voitiin pitää sähkömarkkinalain 12 §:n vastaisena menettelynä.

Sähkömarkkinakeskus oli velvoittanut yhtiön korjaamaan mittarinlukukäytäntöään seuraavasti:

1. Mittareiden luennasta aiheutuvat kustannukset tulee sisällyttää siirtotariffiin seuraavissa tapauksissa:

- erillisen tai sähkömarkkinalain 26 §:ssä tarkoitetun verkkosopimuksen avaamisen yhteydessä

- erillisen tai sähkömarkkinalain 26 §:ssä tarkoitetun verkkosopimuksen irtisanomisen yhteydessä

- tyyppikuormitusasiakkailla kerran vuodessa sähkömarkkina-asetuksen 6 §:n 4 momentin mukaisesti

- muilla kuin tyyppikuormitusasiakkailla yleisten sähkönmyyntiehtojen (KTMp 781/95) mukaan.

2. Asiakkaan tulee voida ajoittaa myyjänvaihto ja siihen liittyvä mittarinluku siten, ettei tästä aiheudu hänelle ylimääräisiä kustannuksia. Verkonhaltijan on ilmoitettava asiakkaalle etukäteen riittävän ajoissa ja riittävällä tarkkuudella sitovasti normaalin lukurytmin mukainen mittarinlukuajankohta. Asiakkaita tulee informoida sähkönmyyjän vaihtamisen mahdollisuudesta ilman mittarinlukumaksua verkkopalvelujen myyntiehdoissa.

3. Mikäli asiakas vaihtaa sähköntoimittajaansa em. normaaliin lukurytmiin perustuvasta ajankohdasta poiketen, verkonhaltijalla on oikeus periä mittarinluvusta aiheutuvat kustannukset. Maksu määräytyy keskimääräisten mittarinlukukustannusten perusteella ja maksu on sama kaikkialla verkonhaltijan alueella. Maksua ei saa periä siinä tapauksessa, että asiakas ilmoittaa itse mittarinlukemansa verkonhaltijan sitä tiedustellessa.

Korkein hallinto-oikeus pysytti sähkömarkkinakeskuksen päätöksen siltä osin kuin yhtiön oli todettu rikkoneen sähkömarkkinalakia. Korkein hallinto-oikeus kumosi sähkömarkkinakeskuksen päätöksen siltä osin kuin päätöksessä oli velvoitettu yhtiö korjaamaan virheensä antamalla sille ohjeita siitä, millaisissa tapauksissa mittarinlukumaksun periminen oli sallittua, ja palautti asian sähkömarkkinakeskukselle.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perustelut: