Vammaisen lapsen vanhemmat hakivat vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettua korvausta vammaiselle tyttärelleen hankittavaan pakettiautoon tarvittavien apuvälineiden hankkimisesta ja asentamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Vanhemmat olivat pitäneet aiheellisena hankkia tytärtään varten suuremman auton, jonka he katsoivat vastaavan paremmin tarpeitaan kuin heillä jo käytössä ollut henkilöauto. Perusturvalautakunta ei suostunut hakemukseen katsoen, että pakettiauton hankkiminen ei ollut välttämätöntä hakijoiden tytärtä varten ja että häntä voitiin kuljettaa perheen käytössä jo olleella henkilöautolla. Perusturvalautakunta myönsi tässä henkilöautossa käytettäväksi nostimen ja korvauksen sen asentamisesta aiheutuvista kustannuksista. Lääninoikeus hylkäsi vanhempien valituksen lautakunnan päätöksestä.

Korkein hallinto-oikeus kumosi lääninoikeuden ja perusturvalautakunnan päätökset ja palautti asian perusturvalautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että pelkästään sanottu perusturvalautakunnan käsitys pakettiauton hankkimisen tarpeellisuudesta ei ollut laillinen peruste evätä hakemusta korvauksen saamisesta pakettiautoon hankittavista apuvälineistä siltä vastaavalta osalta kuin perusturvalautakunta olisi myöntänyt vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 9 §:n 1 momentissa tarkoitettua korvausta perheellä jo olleeseen henkilöautoon asennettavaa apuvälinettä varten. Perusturvalautakunta ei näin ollen ollut voinut hylätä hakemusta päätöksestään ilmenevällä perusteella.

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 9 § 1 mom. Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 17 § 1 ja 2 mom.