X:n kaupungin sosiaalilautakunnan ja terveyslautakunnan sosiaali- ja terveysjaosto hylkäsi henkilön Y oikaisuvaatimuksen saada lääkinnällisenä kuntoutuksena korvatuksi kolme ortopedistä jalkineparia vuosittain. Oikaisuvaatimuksen kohteena olleessa ratkaisussa oli todettu, että X:n kaupungissa on yhteisesti sovittu ortopedisten jalkineiden osalta yhden parin myöntämisestä asiakkaalle vuodessa. Rajoitus on jouduttu tekemään rajallisiin ostopalvelumäärärahoihin liittyen, kuitenkin arvioiden välttämättömän apuvälinetarpeen täyttyvän näin. Asiantuntijaselvitysten perusteella on Y:n osalta päätetty poiketa sovitulta linjalta sikäli, että maksusitoumus myönnetään joka toinen vuosi kahdelle parille ja joka toinen vuosi yhdelle parille. Tällä hetkellä, kun lääkinnälliselle kuntoutukselle varatut ostopalvelurahat jo pääosin on käytetty tai sidottu ja myös koko terveyskeskuksen budjetti on ylittymässä, ei ole mahdollisuutta poiketa huomattavasti sovitusta linjasta yksittäisten asiakkaiden osalta.

Lääninoikeus käsitteli Y:n valituksen julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta koskevana riita-asiana, jossa Y vaatii X:n kaupungin velvoittamista lääkinnällisen kuntoutuksen ostopalvelun antamiseen. Lääninoikeus hylkäsi hakemuksen perustellen päätöstään muun ohella sillä, että kunnalla ei ole erityistä lakiin perustuvaa velvollisuutta apuvälineiden myöntämiseen jokaiselle, joka vajaakuntoisuutensa takia tarvitsee apuvälineitä, kuten erityisvalmisteisia kenkiä, päivittäisissä toiminnoissaan. Apuvälineiden myöntäminen ratkaistaan kunnassa sosiaali- ja terveydenhuollon toteuttamiseen osoitettujen määrärahojen sallimissa rajoissa. X:n kaupungin terveysviraston lääkinnällisen kuntoutuksen ostopalveluina hankittavien apuvälineiden korvaamista koskevan ohjeen mukaan ortopedisiä jalkineita on korvattu vaikeavammaiselle yleensä yksi pari vuodessa. Y:llä ei ole lakiin perustuvaa oikeutta maksusitoumuksen saamiseen erityisvalmisteisiin jalkineisiin. Kunnalla ei näin ollen ole ollut velvollisuutta myöntää hänelle maksusitoumusta useamman ortopedisen kenkäparin hankintaan vuosittain kuin mitä hänelle on jo myönnetty. Päätöstä tehtäessä on noudatettu kunnassa apuvälineiden myöntämisessä noudatettavaksi vahvistettuja periaatteita. Päätöstä tehtäessä on toimittu kunnalle kuuluvan harkintavallan nojalla.

Korkein hallinto-oikeus kumosi Y:n valituksesta lääninoikeuden päätöksen, hyväksyi hakemuksen ja velvoitti X:n kaupungin järjestämään Y:lle hänen lääkinnällisin perustein todetun toimintavajavuutensa korvaamiseksi tarvittavat ortopediset jalkineet. Päätöksen perusteluina todettiin muun ohella seuraavaa:

Asiakirjaselvityksen perusteella Y:llä on vammansa johdosta kiistatta ortopedisten jalkineiden tarve. Jalkineiden määrällisestä tarpeesta esitetty selvitys osoittaa, että vamman laadusta johtuva jalkineiden tarve ylittää hänelle myönnetyn keskimäärin 1,5 parin vuodessa. Siten ortopediset jalkineet ovat keskeinen apuväline Y:n liikuntakyvylle ja selviytymiselle päivittäisissä elämän toiminnoissa. Y:llä olevan toimintavajauksen on osoitettu olevan sellainen, että siitä aiheutuva ortopedisten jalkineiden hankinta tai hankintakustannusten korvaaminen kuuluu kunnan järjestämisvelvollisuuden piiriin. X:n kaupunki ei ole näyttänyt, etteivät Y:n terveydentilan ja toimintakyvyn edellyttämät apuvälineet olisi myönnettävissä kunnassa esiintyvän apuvälinetarpeen mukaisesti mitoitettavien määrärahojen puitteissa. Kaupunki ei myöskään ole näyttänyt, että asiassa olisi sellaisia hallitusmuodon 5 §:n ja potilaslain 3 §:n mukaisia hyväksyttäviä yleisiä palvelujen etusijajärjestykseen asettamisen perusteita, jotka estäisivät Y:n yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamisen suuremmassa määrin kuin häntä koskevissa apuvälinepäätöksissä on tehty. X:n kaupunki on näin ollen laiminlyönyt korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä selostetuissa säännöksissä tarkoitetun velvollisuutensa järjestää Y:lle riittävät lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalvelut.

Suomen hallitusmuoto 5 §, 15 a § ja 16 a § Suomen perustuslaki 6 §, 19 § ja 22 § Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1 § ja 3 § Kansanterveyslaki 14 § 1 mom. 2 kohta ja 14 § 3 mom. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta 3 § Asetus lääkinnällisestä kuntoutuksesta 2 §, 3 § 2 mom. 4 kohta ja 4 §