Maataloutta harjoittava A aikoi ostaa vuonna 1999 maataloudessa tarvittavia hyödykkeitä kuten lannoitteita B Oy:ltä ns. rahoituslimiittisopimuksella, jossa osapuolet sopivat maataloustarvikkeiden kauppaan liittyvistä rahoitusjärjestelyistä. Sopimus koski muun ohessa rahoituslimiitin voimassaoloaikaa ja kokonaisvelan takaisinmaksuehtoja. Sopimuksessa ei yksilöity, mitä tuotteita rahoitus koski. B Oy oli solminut kahden ulkopuolisen rahoitusyhtiön kanssa yhteistyösopimuksen, jossa rahoitusyhtiöt myönsivät rahoitusta B Oy:n asiakkaille. Rahoituslimiittisopimus lähetettiin rahoitusyhtiöön, joka teki varsinaisen luottopäätöksen omien luottopäätöskriteeriensä mukaisesti ja lähetti A:lle tiedon rahoituslimiittisopimuksen hyväksymisestä. B Oy oli yhteistyösopimuksen perusteella takausvastuussa rahoitusyhtiölle rahoitusvelasta. B Oy ilmoitti rahoituslimiitillä rahoitettavat ostot rahoitusyhtiölle, joka maksoi ostot B Oy:lle viimeistään ilmoitusta seuraavana päivänä, jolloin BOy kirjasi saatavansa ostajalta suoritetuksi. Kun rahoitusyhtiö oli maksanut B Oy:lle rahoituslimiitillä rahoitetun oston, B Oy lähetti A:lle myyntisopimuksen (laskun), johon oli muun muassa eritelty myydyt tuotteet ja jossa mainittiin, että saatava voitiin maksaa pätevästi vain rahoitusyhtiölle. A:lla katsottiin olevan oikeus vähentää kysymyksessä olevat menot sinä verovuonna, jona B Oy sai maksun myymistään tuotteista rahoitusyhtiöltä ja jolloin A:n ja rahoitusyhtiön välille syntyi velkasuhde. Ennakkoratkaisu verovuodelle 1999. Äänestys 4-3.

Maatilatalouden tuloverolaki 4 § ja 6 § 2 mom.