Helsingin poliisilaitos oli päätöksellään hylännyt toimittajan hakemuksen saada tutustua pankin tutkintapyynnön yhteydessä syntyneeseen aineistoon. Lääninoikeus kumosi päätöksen siinä erikseen mainittujen henkilöiden kuulustelupöytäkirjoja ja esitutkintapöytäkirjan liitteinä olleita eräitä muita asiakirjoja koskevilta osin ja oikeutti toimittajan tutustumaan mainittuihin asiakirjoihin. Pankki haki muutosta lääninoikeuden päätökseen ja katsoi, että asiakirjat, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, ovat salassa pidettäviä sillä perusteella, että niissä on joko kysymys pankin asiakkaiden liike- tai ammattisalaisuuksista tai pankin omasta liikesalaisuuden piiriin kuuluvasta asiasta.

Korkein hallinto-oikeus jätti tutkimatta pankin valituksen. Kysymys pankin valitusoikeudesta oli ratkaistava soveltaen valituksenalaisen päätöksen tekoaikana voimassa ollutta lakia. Näin ollen asiaan sovellettiin hallintolainkäyttölain ohella yleisten asiakirjain julkisuudesta annettua lakia (83/1951). Joulukuun 1. päivästä 1999 alkaen on tullut voimaan uusi laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999). Käsiteltävänä olevan asian osalta olikin kiinnitettävä huomiota myös uuden lain periaatteisiin. Julkisuuslainsäädännön uudistusta koskevista lainvalmisteluasiakirjoista ilmenee, että muutoksenhakuun julkisuusasioissa on tarkoitettu sovellettavan hallintolainkäytön yleisiä periaatteita. Hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta. Asiakirjojen julkisuutta koskeva hallintopäätös on siten valituskelpoinen.

Hallintolainkäytön yleisten periaatteiden soveltaminen merkitsee myös sen käsityksen torjumista, että asiakirjojen luovuttamista koskevasta myönteisestä päätöksestä ei olisi koskaan muutoksenhakuoikeutta. Toiselta puolen päätöksen valituskelpoisuus ei tarkoita sitä, että julkisuusasiassa olisi aina jollakulla valitusoikeus. Valitusoikeutta on siten arvioitava sekä vanhan että uuden julkisuuslain osalta hallintolainkäytön yleisten säännösten mukaan ottaen huomioon julkisuusasioiden erityispiirteet.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Valitusoikeus on näin ollen ensinnäkin sillä, johon päätös on kohdistettu. Tässä tapauksessa poliisilaitoksen päätöstä olla luovuttamatta tietoja toimittajalle ei ole kohdistettu esitutkintapyynnön tehneeseen pankkiin. Myöskään lääninoikeuden päätöstä ei ole kohdistettu pankkiin, vaan asiassa on ollut kysymys sen ratkaisemisesta, onko toisella valittajalla eli toimittajalla oikeus tutustua asiakirjoihin, jotka esitutkinnan yhteydessä syntyneinä tai pankin poliisille luovuttamina olivat viranomaisen esitutkinta-asiakirjoja.

Toiseksi valitusoikeus on sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa, mutta johon päätöstä ei ole muodollisesti kohdistettu. Tämä merkitsee sitä, että valitusoikeutta ei yleensä ole sillä, johon päätös vaikuttaa vain välillisesti. Välittömyyttä arvioitaessa on otettava huomioon muun ohella asian laatu ja asiassa oleva oikeussuojan tarve.

Pankki on riitauttanut lääninoikeuden käsityksen sen julkisina pitämistä asiakirjoista. Pankki on valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle katsonut, että sitä on pidettävä muutoksenhakuun oikeutettuna, koska asian ratkaiseminen koskee ensisijaisesti pankin ja sen asiakkaina olleiden etua. Pankki on valituksessaan katsonut, että asiakirja-aineisto sisältää pankin oman yrityssalaisuuden piiriin kuuluvien tietojen lisäksi asiakkaiden nimi- ja luottotietoja sekä näiden liikesalaisuuksia, mistä syystä pankki oli velvollinen noudattamaan luottolaitostoiminnasta annetun lain 94 §:ssä säädettyä salassapitovelvoitetta.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei pankin valituksesta eikä asiakirjoista muutoinkaan ilmene, miten sen omina liikesalaisuuksina pitämien tietojen antaminen voi vaikuttaa selvitystilassa olevan pankin liike- tai muuhunkaan toimintaan, tai, miten sen entisiä asiakkaita koskevien tietojen antaminen vaikuttaisi välittömästi pankin oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun ottaen huomioon, ettei kysymys ole siitä, että viranomaisen hallussa olevan yleisen asiakirjan luovuttamista koskevalla viranomaisen päätöksellä pankki rikkoisi salassapitovelvollisuuttaan. Pankki on tosin vastaselityksessään viitannut siihen, että asiakkaan liike- ja ammattisalaisuuden paljastaminen voi johtaa siihen, että pankkia vastaan esitetään korvausvaatimus, joka voi olla huomattavakin. Tällaisen kanteen mahdollisuuden sellaisenaan ei edellä lausuttu eikä kulunut aika huomioon ottaen voida kuitenkaan katsoa vaikuttavan välittömästi pankin oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun eikä niin ollen pitää perusteena valitusoikeuden myöntämiselle.

Hallintolainkäyttölaki 6 § 1 mom. Laki yleisten asiakirjain julkisuudesta 6 § 1 mom. ja 9 § 2 mom. Asetus sisältävä eräitä poikkeuksia yleisten asiakirjain julkisuudesta 1 § 1 mom. 9 kohta