Valtioneuvoston 20.8.1998 tekemällä Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotuksen hyväksymistä koskevalla päätöksellä muun ohella kohde FI0500001, Kolovesi-Vaaluvirta-Pyttyselkä , oli sisällytetty siihen luetteloon, joka oli päätetty lähettää Euroopan yhteisön komissiolle Suomen ehdotuksena luontodirektiivin (92/43/ETY) mukaisiksi yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi eli SCI (Sites of Community Importance) -alueiksi.

Kohteen pinta-ala oli 8 731 hehtaaria ja se käsitti vesialuetta, kokonaisia saaria sekä mannerrantoja. Kohteen ottaminen verkostoehdotukseen perustui ensisijaisesti siihen, että kohde on luontodirektiivin liitteessä II mainitun erityisesti suojeltavan lajin saimaannorpan (Phoca hispida saimensis) elinympäristö. Mainittu laji oli osoitettu luontodirektiivin liitteessä II tähdellä (*) ensisijaisesti suojeltavaksi lajiksi. Kohde oli katsottu kokonaisuudessaan mainitun lajin elinympäristöksi.

Kohteen eri osa-alueilla esiintyy myös eräitä luontodirektiivin liitteessä I mainittuja luontotyyppejä. Nämä luontotyypit olivat olleet myös perusteena kohteen ottamiselle verkostoon niiden kohteen osa-alueiden osalta, joilla ne esiintyivät. Luontodirektiivin liitteen II lajeista kohteessa esiintyy saimaannorpan ohella saukko (Lutra lutra), joka niin ikään on ollut perusteena kohteen ottamiseen verkostoehdotukseen sikäli kuin alue edusti saukon elinympäristöä. Valituksissa tarkoitetut alueet oli sisällytetty verkostoehdotukseen vain sillä perusteella, että ne kuuluivat saimaannorpan elinympäristöön. Alueita ei ollut otettu ehdotukseen sillä perusteella, että ne edustivat jotakin edellä mainituista luontotyypeistä tai että ne kuuluivat saukon elinympäristöön.

Kolovesi oli Saimaan päävirtaamasta erillään oleva erämainen latvavesi saarineen ja mannerrantoineen. Aluetta luonnehtivat jyrkät rannat ja luode-kaakko-suuntaiset pitkät kapeat selät ja salmet. Vesi oli erittäin niukkaravinteista ja sen laatu oli erinomainen. Kolovesi oli Puruveden ohella Saimaan kirkasvetisimpiä osia. Koloveden vesialueet olivat luontodirektiivin luontotyyppiä karut kirkasvetiset järvet.

Kolovesi oli tärkeä saimaannorpan esiintymisalue: alueella oli arvioitu elävän noin 7 % koko kannasta (noin 14 yksilöä). Saimaannorppatiheys suhteessa vesipinta-alaan oli Saimaan alueen suurin.

Kohde Kolovesi-Vaaluvirta-Pyttyselkä liittyi Vaaluvirran ja Pyttyselän välisen vesiväylän kautta Savonlinnan kaupungin ja Enonkosken, Savonrannan sekä Kangaslammen kunnissa olevaan kohteeseen FI0500031, Joutenvesi-Pyyvesi, joka käsitti Joutenveden alueen. Joutenveden-Pyyveden alue kuului Koloveden ohella saimaannorpan tärkeimpiin pesimäalueisiin, ja sillä eli noin kaksikymmentä saimaannorppaa eli noin 10 % lajin kannasta. Joutenveden alueelta oli puolestaan yhteys Haukiveden pesimäalueeseen.

Koloveden ja Joutenveden välisen vesiväylän alue oli osa saimaannorpan esiintymisaluetta, vaikkakaan siellä ei ympäristöministeriön lausunnon mukaan ollut havaittu pesintää. Sen sijaan Koloveden samoin kuin alueeseen liittyvän Heinävedenselän alueella oli tehty sekä poikas- että makuupesähavaintoja.

Valittajaryhmän A maa- ja vesialueet sijaitsivat Koloveden ja Joutenveden toisiinsa yhdistävän Vaaluvirralta Pyttyselälle johtavan väylän varrella. Tilat rajoittuivat kohteeseen kuuluvaan vesialueeseen. Kohteeseen ei ollut sisällytetty tiloihin kuuluvaa maa-aluetta.

Valittajaryhmän A osalta todettiin, että yhdellä saimaannorpalla oli 1-3 pesää, ja lajille oli tyypillistä vara- tai pakopesän rakentaminen. Näiden makuupesien sijainti vaihteli lisääntymisalueiden sisällä ja ne olivat osa pesimäaluetta. Saimaannorppa oli pesäpaikkauskollinen, joskin runsassaarisilla alueilla, joihin Joutenvesi ja Kolovesi kuuluvat, synnyttävät naaraat vaihtoivat jopa vuosittain pesäpaikkaa lisääntymisalueen sisällä. Siirtymä saattoi olla muutaman kilometrin luokkaa. Makuupesäpaikkoja käyttivät urokset ja ei-sukukypsät eläimet. Pesimäalueita yhdistävät alueet olivat lajin elämän ja lisääntymisen kannalta tarpeen, koska niillä suoritettava kalastus vaaransi lajin säilymisen toisaalta kalanpyydysten aiheuttamien kuolemantapausten vuoksi ja toisaalta naarasta etsivien nuorten urosnorppien pesimäalueiden välisen siirtymisen estymisestä johtuvan sisäsiitoksen aiheuttaman kannan heikentymisvaaran kautta.

Luontodirektiivin 3(1) artiklan mukaan Natura 2000 -verkostolla oli varmistettava luontodirektiivin liitteessä II lueteltujen lajien elinympäristöjen suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai tarvittaessa ennalleen saattaminen niiden luontaisella levinneisyysalueella.

Kun otettiin huomioon norpan eri pesintäalueita yhdistävän vesialueen kuuluminen lajin esiintymisalueeseen ja etenkin sen tarpeellisuus uhanalaisen lajin säilymisen kannalta, oli valittajaryhmän A tiloihin rajoittuva vesialue voitu sisällyttää verkostoehdotukseen luontodirektiivin liitteeseen II kuuluvan, ensisijaisesti suojeltavan lajin, saimaannorpan, elinympäristönä.

Valittajan B tilat sijaitsivat saaressa, jossa myös maa-aluetta oli sisällytetty kohteeseen. Tilan X koillisrannalla oli vuosina 1985-1998 tehdyissä pesälaskennoissa löydetty kaksi saimaannorpan makuupesää. Saaresta oli löytynyt yhteensä neljä makuupesää. Lähin poikaspesä oli sijainnut 500-600 metrin päässä tilasta. Kun otettiin huomioon rannanläheisen maa-alueen rakentamisen tai muun käyttämisen haitallinen vaikutus norpan elinympäristötekijöihin, oli myös tiloihin kuuluva maa-aluetta voitu valtioneuvoston päätöksen mukaisessa laajuudessa sisällyttää kohteeseen.

Valittajaryhmän C omistamat tilat sijaitsivat Koloveden rannalla, ja kohteeseen oli sisällytetty tiloihin kuuluvaa maa-aluetta. Lähimmät saimaannorpan makuupesät olivat sijainneet saaren rannalla, noin 300 metrin päässä yhden tilan rannasta. Tilan rannan läheisyydestä noin 500 metrin etäisyydellä tunnettiin 5 makuupesää vuosilta 1986-1998. Kohde oli rajattu tilan kohdalla käsittämään myös maa-aluetta. Kun kuitenkin otettiin huomioon havaittujen pesien läheisyys ja rannankäytön kielteiset vaikutukset norpan elinympäristötekijöihin, oli myös tilaan kuuluva maa-alueet voitu valtioneuvoston päätöksen mukaisessa laajuudessa sisällyttää kohteeseen rajattavaan saimaannorpan elinympäristöön.

Valittajan D omistaman tilan rannat ja sen lähivedet ovat osa saimaannorpan pesimäaluetta. Myös tämä tila sijaitsi saaressa, ja sen maa-aluetta on sisällytetty kohteeseen. Tilan rannalta ei vuosina 1985-1998 tehdyissä pesäpaikkainventoinneissa ollut löydetty norpan pesäpaikkoja. Tilaa lähinnä olevat pesät ovat sijainneet 500-600 metriä tilan rannoilta. Tilan läheisyydestä tunnettiin vuosilta 1986-1998 yhteensä 12 pesää. Norpalle riittävän elinympäristön turvaaminen edellytti riittävän laajojen pesintään soveltuvin alueiden sisällyttämistä kohteeseen. Tila oli näistä syistä voitu sisällyttää verkostoehdotukseen osana saimaannorpan elinympäristöä.

Valittajan E omistama tila kuului saimaannorpan pesimäalueeseen. Tilan rannoilla oli havaittu vuosina 1986-1998 kaksi poikaspesää ja 4 makuupesää, minkä lisäksi noin alle puolen kilometrin päässä tilasta on ollut samana aikana 8 makuupesää.

Valittajan F omistama tila sijaitsi Koloveden rannalla, ja sen rannat ja lähivedet olivat osa saimaannorpan pesimäaluetta. Noin 800 metrin etäisyydellä tilan rannasta tunnettiin 16 makuupesää ja 2 poikaspesää vuosilta 1986-1998. Selvitysten perusteella tilaan kuuluvaa maa-aluetta oli voitu osittain sisällyttää kohteeseen riittävän saimaannorpan elinympäristön turvaamiseksi. Kohteen rajaus ulottui kuitenkin tilan kohdalla noin 800-900 metrin syvyyteen, eikä näin syvä mannerkaista kokonaisuudessaan voinut kuulua saimaannorpan elinympäristöön.

Ympäristökeskuksen vastineessa ja ministeriön lausunnossa valittajan F omistamalla tilalla mantereelle ulotettua rajausta on perusteltu sillä, että Natura 2000 -verkostolla toteutettiin valtakunnallista rantojensuojeluohjelmaa. Tämä ei kuitenkaan olllut luontodirektiivin mukainen luonnontieteellinen peruste, jolla kohteet Natura 2000 -verkostoon on valittava.

Valittajan F tilan sisällyttäminen verkostoehdotukseen valtioneuvoston päätöksen mukaisessa laajuudessa ei näin ollen perustunut luontodirektiivissä edellytetyin tavoin luonnontieteelliseen selvitykseen alueen merkityksestä luontodirektiivin liitteen I luontotyyppien ja liitteen II lajien kannalta. Alueella ei ollut merkitystä kohteen yhtenäisyydenkään kannalta. Edellä lausutuin perustein korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei valittajan F omistaman tilan ottaminen valtioneuvoston päätöksen mukaisessa laajuudessa osana kohdetta verkostoehdotukseen perustunut luontodirektiivin 4(1) artiklan edellyttämin tavoin riittävään tieteelliseen tietämykseen ja direktiivin liitteen III mukaisiin kansallisen arvioinnin perusteisiin.

Kun valtioneuvosto ei näin ollen ollut tältä osin toiminut sille luonnonsuojelulain 8 §:n 3 momentissa ja 64 §:n 2 momentissa säädetyn toimivallan nojalla sekä sille kuuluvan harkintavallan rajoissa, valtioneuvoston päätös oli tältä osin hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentissa, luonnonsuojelulain 61 §:n 1 momentissa ja 64 §:n 3 momentissa tarkoitetuin tavoin lainvastainen.

Ottaen muutoin huomioon edellä Natura 2000 -tietokannasta ilmenevän selvityksen korkein hallinto-oikeus katsoi, että kohteen FI0500001, Kolovesi-Vaaluvirta-Pyttyvesi, ottaminen luetteloon perustui muulta kuin valittajan F tilaa koskevalta osaltaan luontodirektiivin 4(1) artiklan edellyttämin tavoin riittävään tieteelliseen tietämykseen sekä direktiivin liitteen III mukaisiin kansallisen arvioinnin perusteisiin, vaikka täydellisen kansallisen inventoinnin puuttuminen olikin vaikeuttanut arvioinnin suorittamista. Tässä tilanteessa arviointia edellyttävissä tietolomakkeen kohdissa oli tullut käyttää parasta mahdollista asiantuntija-arviota tai muuta vastaavaa perustetta. Se, että kohteen kansallisen arvioinnin tulokset eivät olleet sisältyneet vielä yleisesti nähtävillä olleeseen ympäristöministeriön ehdotukseen Natura 2000 -verkostoksi, oli saattanut vaikeuttaa ehdotukseen perehtymistä, mutta valtioneuvoston päätöksen lainmukaisuuden arvioinnissa tällä seikalla ei ollut merkitystä.

Kohde oli näin ollen muulta kuin edellä lausutulta osalta ollut otettavissa luontodirektiivin 4(1) artiklassa tarkoitettuun luetteloon ja samalla luonnonsuojelulain 64 §:ssä sekä direktiivin liitteen III kohdassa "1 vaihe" tarkoitettuun ehdotukseen. Kun valtioneuvosto on näin ollen muulta kuin valittajan F tilaa koskevalta osalta toiminut sille luonnonsuojelulain 8 §:n 3 momentissa ja 64 §:n 2 momentissa säädetyn toimivallan nojalla sekä sille kuuluvan harkintavallan rajoissa, valtioneuvoston päätös ei ollut näiltä osin hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentissa, luonnonsuojelulain 61 §:n 1 momentissa ja 64 §:n 3 momentissa tarkoitetuin tavoin lainvastainen.

Valtioneuvoston päätös kumottiin valittajan F omistaman alueen osalta ja asia palautettiin tältä osalta valtioneuvostolle uudelleen käsiteltäväksi. Muulta osalta valitukset hylättiin.

Neuvoston direktiivi luonnonvaraisten lintujen suojelusta 79/409/ETY 4 artikla Neuvoston direktiivi luontotyyppien ja luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön suojelusta 92/43/ETY 4 ja 5 artikla sekä liite III (1 vaihe) Komission päätös 18.12.1996 ehdotettujen Natura 2000 -alueiden ilmoituslomakkeen kaavasta 97/266/EY Interpretation manual of European Union habitats HAB/96/2 final. version EUR 15 sekä saman oppaan uusi versio EUR 15/2 Päätöksen asiaselostuksessa mainittu lintudirektiivin soveltamista koskeva käytäntö Hallintolainkäyttölaki 7 § Luonnonsuojelulaki 8, 61 ja 64 § Hallintomenettelylaki 15, 17 ja 24 §