Valtioneuvoston 20.8.1998 tekemällä Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotuksen hyväksymistä koskevalla päätöksellä muun ohella kohde FI0200151, Preiviikinlahti, oli sisällytetty siihen luetteloon, joka oli päätetty lähettää Euroopan yhteisön komissiolle Suomen ilmoituksena lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaisista erityisistä suojelualueista eli SPA (Special Protection Area) -alueista. Samalla päätöksellä kohde FI0200080, Preiviikinlahti , oli sisällytetty siihen luetteloon, joka oli päätetty lähettää komissiolle Suomen ehdotuksena luontodirektiivin (92/43/ETY) mukaisiksi yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi eli SCI (Sites of Community Importance) -alueiksi. Mainitut kohteet sijaitsivat pääosin päällekkäin käsittäen muun ohella Preiviikinlahden ja Riitsaranlahden vesi- ja ranta-alueita. Kohde FI0200080 oli hieman laajempi käsittäen myös muun ohella Yyterin dyynialueen.

Valtioneuvoston päätöksestä tehtiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen yhdeksän eri valitusta, joissa Porin kaupunginhallitus sekä lukuisat yksityiset asianosaiset vaativat päätöksen kumoamista mainittujen kohteiden osalta tai omistamiensa maa- ja vesialueiden poistamista kohteista.

Korkein hallinto-oikeus lausui, että SCI-kohde FI0200080 edusti 21 luontodirektiivin liitteen I luontotyyppiä, joista 7 oli luontodirektiivin liitteen I mukaan ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä, muun ohella dyyni- ja rantaniittyluontotyyppejä. Kohteen pinta-alasta 60 % kuului luontotyyppiin laajat matalat lahdet, jonka edustavuus oli tietokantaa täytettäessä arvioitu erinomaiseksi, ja yleisarvioinnissa aluetta oli pidetty erittäin tärkeänä luontotyypin suojelulle. Nämä olivat tietokannan korkeimpia mahdollisia arvioita. SPA-kohteessa FI0200151, Preiviikinlahti, esiintyi 20 lintudirektiivin liitteessä I mainittua lajia sekä 16 liitteessä I mainitsematonta muuttavaa lajia. Tieteellinen tietämys, johon luontotyyppien ja lintulajien esiintyminen kohteissa sekä niitä koskevat arvioinnit perustuivat, ilmeni korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä selostetun tietokannan tulosteesta, tietolomakkeesta, sekä ympäristöministeriön lausunnosta.

Kohteiden rajaus seurasi eräillä kohdin rantaviivaa tai sijoittui vesialueille, kun taas toisilla kohdin rajauksen sisäpuolelle kuului myös kovaa maata. Saadun selvityksen mukaan rajausten perusteina kullakin kohdalla olivat olleet alueella esiintyvät luontotyypit ja kyseisen osa-alueen linnustoarvot. Rajaukset perustuivat näin ollen direktiivien edellyttämin tavoin luonnontieteellisiin kriteereihin.

Alueen erityispiirteenä oli maankohoaminen. Kohteessa esiintyvät luontotyypit olivat sarja sukkession eri vaiheita. Nämä paikoin kapeina kaistaleina esiintyvät luontotyypit olivat maankohoamisen ja sukkession vuoksi alati muutoksessa. Kohteen vaihettuvien luontotyyppien muodostama ekologinen kokonaisuus, jolla oli huomattavaa linnustollista arvoa, oli saadun selvityksen mukaan erittäin arvokas. Kohteessa tapahtuvan jatkuvan muutoksen vuoksi pienipiirteiset, kiinteistökohtaiset rajaukset eivät vastaisi luonnontieteellisiä vaatimuksia.

Päätöksessä korkein hallinto-oikeus vastasi myös tila- ja aluekohtaisiin rajauksen muuttamista koskeviin yksityiskohtaisiin vaatimuksiin. Päätöksessä todettiin muun ohella, että Yyterin santojen asemakaavoitetulla alueella esiintyi dyyni- ja hiekkarantaluontotyyppejä. Kohteen FI0200080 oli arvioitu olevan niiden suojelulle erittäin tärkeä. Se, että alue oli asemakaavoitettu ja että näiden luontotyyppien esiintyminen oli ilmeisesti osittain ihmistoiminnan aiheuttaman kulutuksen ansiota, ei ollut esteenä alueen sisällyttämiselle kohteeseen. Paarnoorin venesatama sijaitsi pienialaisena Natura-rajauksen sisällä. Kun otettiin huomioon sen ympäristön luonnonarvoista saatu selvitys sekä pienvenesataman sijainti ja pieni koko, oli myös itse pienvenesatama voitu sisällyttää kohteisiin. Yhtenäisen aluerajauksen sisältä oli kohteiden ulkopuolelle rajattu mantereeseen yhteydessä oleva Eskon saaren pohjoisosa, jossa oli tiheä rakennuskanta. Alueen rajaaminen kohteiden ulkopuolelle oli perustunut luonto- ja linnustoarvojen häviämiseen kyseiseltä osa-alueelta. Kohteen ulkopuolelle oli myös rajattu eräs pienehkö saari, jossa oli kesäasunto. Koska mitään muita saaria ei ollut rajattu kohteiden ulkopuolelle, vaikka niissä olisi rakennuksiakin, kohteisiin oli voitu sisällyttää eräiden valittajien omistamat, yhtenäisellä, luontoarvoiltaan ja linnustoltaan tärkeällä alueella sijaitsevat rakennetut saaret.

Korkein hallinto-oikeus, joka otti myös huomioon kohteissa toimittamassaan katselmuksessa alueen luonnontilasta saamansa selvitykset, katsoi, että kohteen FI0200080 ottaminen luetteloon perustui luontodirektiivin 4 (1)artiklan edellyttämin tavoin riittävään tieteelliseen tietämykseen sekä direktiivin liitteen III mukaisiin kansallisen arvioinnin perusteisiin, vaikka täydellisen kansallisen inventoinnin puuttuminen olikin vaikeuttanut arvioinnin suorittamista. Tässä tilanteessa arviointia edellyttävissä tietolomakkeen kohdissa oli komission päätöksen 97/266/EY mukaan tullut käyttää parasta mahdollista asiantuntija-arviota tai muuta vastaavaa perustetta. Se, että kohteiden kansallisen arvioinnin tulokset eivät olleet sisältyneet vielä yleisesti nähtävillä olleeseen ympäristöministeriön ehdotukseen Natura 2000 -verkostoksi, oli saattanut vaikeuttaa ehdotukseen perehtymistä, mutta valtioneuvoston päätöksen lainmukaisuuden arvioinnissa tällä seikalla ei ollut merkitystä. Kohde FI0200080 oli näin ollen ollut otettavissa luontodirektiivin 4 (1)artiklassa tarkoitettuun luetteloon ja samalla luonnonsuojelulain 64 §:ssä sekä direktiivin liitteen III kohdassa "1 vaihe" tarkoitettuun ehdotukseen. Kohteen FI0200151 ilmoittaminen lintudirektiivin 4 (1) artiklassa tarkoitetuksi erityiseksi suojelualueeksi perustui Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytetyin tavoin lintutieteellisiin kriteereihin.

Kun valtioneuvosto oli näin ollen toiminut sille luonnonsuojelulain 8 §:n 3 momentissa ja 64 §:n 2 momentissa säädetyn toimivallan nojalla sekä sille kuuluvan harkintavallan rajoissa, valtioneuvoston päätös ei ollut tältä osin hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentissa, luonnonsuojelulain 61 §:n 1 momentissa ja 64 §:n 3 momentissa tarkoitetuin tavoin lainvastainen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valtioneuvoston päätöksestä tehdyt mainittuja kohteita koskevat valitukset. Samoin D:2964/1/98, D:3028/1/98, D:3029/1/98, D:3412/1/98, D:3413/1/98, D:3509/1/98, D:3510/1/98, D:3511/1/98, D:3512/1/98, D:3513/1/98, D:3514/1/98, D:3905/1/98, D:4025/1/98, D:4029/1/98, D:4037/1/98 ja D:4039/1/98

Neuvoston direktiivi luonnonvaraisten lintujen suojelusta 79/409/ETY Neuvoston direktiivi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 92/43/ETY Hallintolainkäyttölaki 7 § 1 mom. Luonnonsuojelulaki 8 § 3 mom., 61 § 1 mom. ja 64 § 2 ja 3 mom.