Lääninhallitus oli myöntänyt A Oy:lle käymisteitse valmistetun enintään 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien alkoholijuomien vähittäismyyntiluvan Kotipizza-myymälään. Lupaan liitetyn erityisehdon mukaan luvassa tarkoitettujen alkoholijuomien myynti oli sallittu liikkeen sisätiloissa ja yrittäjän toimesta tapahtuva alkoholijuomien kuljettaminen asiakkaalle oli kielletty.

Yhtiö viittasi valituksessaan alkoholilain 34 §:ään ja totesi muun ohella, ettei laissa ole määräyksiä siitä, ettei yrittäjän toimesta tai yrittäjä itse voisi kuljettaa asiakkaalle alkoholijuomia, ja vaati lääninhallituksen päätöksen kumoamisesta ainakin siltä osin kuin päätökseen liitetyssä erityisehdossa kiellettiin yrittäjän toimesta tapahtuva alkoholijuomien kuljettaminen asiakkaalle.

Voimassa olevan alkoholilain (1143/1994) 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on alkoholin kulutusta ohjaamalla ehkäistä alkoholipitoisista aineista aiheutuvia yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Alkoholilain 2 §:n 1 momentin mukaan alkoholilaki koskee alkoholipitoisia aineita, niiden valmistusta, maahantuontia, maastavientiä, myyntiä ja muuta luovutusta, käyttöä, hallussapitoa ja kuljetusta sekä alkoholijuomien mainontaa.

Alkoholilain 14 §:n 1 momentin mukaan käymisteitse valmistetun enintään 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän alkoholijuoman vähittäismyyntiä saa alkoholiyhtiön lisäksi harjoittaa se, jolle lääninhallitus on myöntänyt tätä koskevan vähittäismyyntiluvan. Keskioluen saatavuutta siis väljennettiin verrattuna aikaisempaan keskioluesta annettuun lakiin, jossa sen vähittäismyynti oli rajattu elintarvikekauppoihin. Sanotun pykälän 4 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettua vähittäismyyntiä saa harjoittaa vain lääninhallituksen hyväksymässä myyntipaikassa, joka paikan sijainnin ja myyntitilojen sekä toiminnan osalta on asianmukainen ja jossa myynti on järjestetty niin, että tehokas valvonta on mahdollinen. Alkoholiasetuksen 12 §:n 4 momentin mukaan luvan myöntävän viranomaisen tulee vähittäismyyntiluvan myöntäessään samalla päättää myymälähuoneiston hyväksymisestä. Alkoholilain 40 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa määräyksiä anniskelutilojen, 14 §:n 4 momentissa tarkoitetun alkoholijuoman myyntitilojen sekä anniskelu- ja myyntitoiminnan asianmukaisuudesta.

Alkoholilain 13 §:n 2 momentin mukaan alkoholiyhtiö saa harjoittaa alkoholijuomien vähittäismyyntiä vain tuotevalvontakeskuksen hyväksymässä alkoholijuomamyymälässä, joka sijainniltaan on asianmukainen ja jossa valvonta voidaan järjestää tehokkaasti. Saman pykälän 3 momentin mukaan sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, alkoholiyhtiö voi harjoittaa alkoholijuomien vähittäismyyntiä lähettämällä niitä tilaajalle tai ostajalle sen mukaan kuin asetuksella säädetään. Sanottu säännös ja sen nojalla annettu asetus (680/1996) alkoholijuomien vähittäismyynnistä lähettämällä niitä tilaajalle tai ostajalle koskee ainoastaan alkoholiyhtiön oikeutta harjoittaa alkoholijuomien vähittäismyyntiä lähettämällä niitä tilaajalle tai ostajalle. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä (StVM 32/1994) hallituksen esityksestä alkoholilaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi on pidetty alkoholijuomien lähettämismahdollisuutta tärkeänä, koska vähintään 4,7 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän alkoholijuoman vähittäismyynti jää alkoholiyhtiön yksinoikeudeksi ja koska kunta voi antaa alkoholilain 12 §:n nojalla yleiskiellon alkoholijuomien vähittäismyynnin harjoittamisesta kunnassa. Lähettämismahdollisuutta korostettiin erityisesti harvaan asuttujen alueiden tarpeiden vuoksi. Muun kuin alkoholiyhtiön harjoittamaa vähittäismyyntiä koskee lain 14 §, joka ei sisällä kumotun keskioluesta annetun lain 21 §:ää vastaavaa säännöstä keskioluen lähettämisestä tilaajalle tai ostajalle. Alkoholilain alkoholijuoman hallussapitoa ja kuljetusta koskevasta 34 §:stä, johon valittaja on asiassa viitannut, on puolestaan tehtävissä se johtopäätös, että alkoholijuoman kuljettajan on oltava täysi-ikäinen, mutta pykälä ei sääntele puheena olevan kaltaista vähittäismyyntiluvan haltijan toimesta tapahtuvaa alkoholijuomien kuljettamista asiakkaalle.

Alkoholilaissa vähittäismyynnin harjoittamisen lähtökohtana on se, että alkoholijuoma luovutetaan ostajalle myyntipaikassa, jossa myös tehokas valvonta on mahdollinen. Ainoastaan alkoholiyhtiölle on alkoholilain 13 §:n 3 momentissa nimenomaisesti säädetty mahdollisuus harjoittaa vähittäismyyntiä lähettämällä alkoholijuomia tilaajalle tai ostajalle. Alkoholilakiin ei sen sijaan sisälly säännöstä vähittäismyyntiluvan haltijan toimesta tapahtuvasta alkoholijuomien kuljettamisesta asiakkaalle tämän tilauksesta.

Vähittäismyyntiluvan haltijalle on säädetty velvollisuus valvoa keskioluen myyntiä. Alkoholilain 16 §:n mukaan lääninhallituksen hyväksymässä myyntipaikassa ei saa myydä mietoa alkoholijuomaa alle kahdeksantoista vuotiaalle henkilölle eikä häiritsevästi käyttäytyvälle tai selvästi päihtyneelle henkilölle tai jos on aihetta olettaa alkoholijuoman väärinkäyttöä tai sen luvatonta luovuttamista tai välittämistä. Alkoholijuomista ja väkiviinasta annetun asetuksen (1344/1994) 17 §:n 2 momentin mukaan vähittäismyyntipaikassa tulee olla läsnä 18 vuotta täyttänyt henkilö vastaamassa vähittäismyynnin laillisuudesta. Alkoholilain 15 §:ssä on säädetty niistä seuraamuksista, joita luvan myöntävä viranomainen voi määrätä, jos myyntipaikassa on rikottu alkoholilakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä taikka jos myyntipaikassa on ilmennyt järjestyshäiriöitä tai muita väärinkäytöksiä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ei ole edellä mainitussa mietinnössään pitänyt hyväksyttävänä sellaista järjestelyä, jossa myyjän mahdollisuudet valvontaan ovat heikot. Alkoholijuoman myyminen nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa tapahtuisi puhelimitse tehdyn tilauksen perusteella ja alkoholijuoman luovutus tapahtuisi myyntipaikan ulkopuolella asiakkaan ilmoittamassa paikassa. Myyjällä ei näin meneteltäessä ole edellytyksiä tarkistaa myyntiin ja juomien luovuttamiseen liittyviä tietoja ja valvonta jäisi siten vain juoman kuljettajalle. Näissä oloissa alkoholilain 14 §:n edellyttämä tehokas valvonta ei voi tapahtua siten kuin pykälän 4 momentissa tarkoitetaan. Lääninhallituksen päätökseensä sisällyttämä lausuma, jonka mukaan kysymyksessä oleva alkoholijuomien kuljettaminen asiakkaalle on kielletty, oli näin ollen alkoholilain vähittäismyyntiä koskevien säännösten mukainen. Lääninhallituksen valituksenalainen päätös ei siten ollut lainvastainen. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus hylkäsi A Oy:n valituksen.