Helsingin kaupungin sisäisen bussiliikenteen tarjouskilpailussa tarjoajat saivat valinnassa huomioon otettavia lisäpisteitä bussikaluston typpioksidipäästöjen ja melutason alhaisuudesta. Helsingin kaupungin liikennelaitokseen kuuluvan taloudellisesti eriytetyn HKL-Bussiliikenteen voitettua tarjouskilpailun tarjouskilpailussa halvimman tarjouksen tehnyt yritys saattoi asian kilpailuneuvoston ratkaistavaksi katsoen muun ohella, että typpioksidipäästöjä ja melutasoa koskeneet valintakriteerit eivät olleet luonteeltaan taloudellisia ja että ne olivat myös epätasapuolisia ja syrjiviä. Kilpailuneuvoston hylättyä hakemuksen yritys valitti kilpailuneuvoston päätöksestä korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Menettelyä julkisissa hankinnoissa koskevissa, julkisista hankinnoista annetun lain nojalla annetuissa kansallisissa asetuksissa (243/1995 ja 567/1994) oli yhtenä mahdollisena tarjousten kokonaistaloudellisuutta arvioitaessa huomioon otettavana seikkana mainittu ympäristökysymykset tai vastaavasti ympäristövaikutukset. Kun korkein hallinto-oikeus tulkitsi asetusten säännöksiä, sen oli otettava huomioon julkisia hankintoja koskevien direktiivien tulkintavaikutus.

Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY 36 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 93/38/ETY 34 artiklan 1 kohdan a alakohdassa luetelluissa taloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella tehtävän sopimuksen perusteissa ei ollut mainittu ympäristökysymyksiä.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin oli asioissa 31/87, Gebroeders Beentjes BV vastaan Alankomaiden valtio, tuomio 20.9.1988 (Kok. 1988, s. 4635) ja 324/93, The Queen vastaan Secretary of State for the Home Department, ex parte: Evans Medical Ltd ja Macfarlan Smith Ltd, tuomio 28.3.1995 (Kok. 1995, s. I-563) hankintoja koskevien neuvoston direktiivien 71/305/ETY ja 77/62/ETY osalta todennut, että taloudellisesti edullisimman tarjouksen valinnassa jätetään hankintaviranomaisten tehtäväksi valita, mitä perusteita ne haluavat käyttää tehdessään hankintasopimuksia; valinnan kohteena voivat olla ainoastaan sellaiset perusteet, joiden tarkoituksena on yksilöidä taloudellisesti edullisin tarjous.

Komissio oli tiedonannossaan Julkiset hankinnat Euroopan Unionissa (KOM(1998) 143 lopull.) katsonut, että tarjouksen valintavaiheessa ympäristönäkökohdat voidaan ottaa huomioon kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen määrittelemiseksi, mikäli hankintayksikkö hyötyy välittömästi itse tuotteeseen sisältyvästä ympäristöystävällisestä ominaisuudesta.

Kun otettiin huomioon direktiivien edellä mainittujen esimerkkiluettelojen sisältö, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitut tuomiot sekä komission tiedonannossaan esittämät näkökohdat, korkein hallinto-oikeus katsoi, että asiassa tarvittiin yhteisön oikeussääntöjen tulkintaa siitä, voiko kaupunki kysymyksessä olevan kaltaista hankintaa tehdessään ottaa huomioon asiassa ilmenevällä tavalla tarjottuun kalustoon liittyvät ympäristönäkökohdat. Sen ratkaisemiseksi, oliko asiassa sovellettava asetusta 243/1995 vai 567/1994, pidettiin tarpeellisena myös tulkita direktiivin 93/38 soveltamisalasäännöksiä. Tästä syystä korkein hallinto-oikeus päätti pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 234 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisun seuraaviin Euroopan yhteisön oikeutta koskeviin tulkintakysymyksiin:

1. Onko vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/38/ETY (EYVL L 199, s. 84) soveltamisalaa koskevia säännöksiä, erityisesti 2artiklan 1 kohdan a alakohtaa, 2 kohdan c alakohtaa ja 4 kohtaa, tulkittava siten, että sanottua direktiiviä sovelletaan hankintayksikkönä olevan kaupungin menettelyyn kaupungin sisäisen bussiliikenteen hoitamista koskevassa hankinnassa, kun

- kaupunki vastaa alueensa joukkoliikenteen suunnittelusta, kehittämisestä, tuottamisesta ja muusta järjestämisestä sekä valvonnasta

- edellä mainittuja tehtäviä varten kaupungilla on joukkoliikennelautakunta ja sen alaisena kaupungin liikennelaitos

- kaupungin liikennelaitoksessa on suunnitteluyksikkö, joka toimii tilaajayksikkönä, joka valmistelee joukkoliikennelautakunnalle esitykset siitä, mitä linjoja kilpailutetaan ja millaista palvelujen laatutasoa edellytetään; ja

- kaupungin liikennelaitoksessa on muusta liikennelaitoksesta taloudellisesti eriytettyjä tuotantoyksiköitä, muiden ohella yksikkö, joka tuottaa linja-autokuljetuspalveluja ja osallistuu sitä koskeviin tarjouskilpailuihin?

2. Onko Euroopan yhteisön julkisia hankintoja koskevia säännöksiä, erityisesti julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY (EYVL L 209, s. 1) 36 artiklan 1 kohtaa tai vastaavasti direktiivin 93/38/ETY 34 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että järjestäessään kaupungin sisäisen bussiliikenteen hoitamista koskevan tarjouskilpailun hankintayksikkönä oleva kaupunki voi ottaa huomioon taloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella tehtävän sopimuksen perusteissa tarjoushinnan, liikenteenharjoittajan laatu- ja ympäristöjärjestelmän ja useiden muiden bussikaluston ominaisuuksien ohella tarjoajayrityksen tarjoaman bussikaluston typpioksidipäästöjen ja melutason alhaisuuden sillä tarjouspyynnössä etukäteen ilmoitetulla tavalla, että jos yksittäisten bussien typpioksidipäästöt tai melutaso alittavat tietyn tason, kalustosta saa vertailussa huomioon otettavia lisäpisteitä?

3. Jos vastaus edelliseen kysymykseen on myönteinen, pyydetään vastausta vielä seuraavaan kysymykseen: Onko Euroopan yhteisön julkisia hankintoja koskevia säännöksiä tulkittava siten, että lisäpisteiden antaminen edellä mainituista kaluston typpioksidipäästöjä ja melutasoa koskevista ominaisuuksista ei ole kuitenkaan sallittua, jos etukäteen tiedetään, että hankintayksikkönä olevan kaupungin omalla bussiliikennettä harjoittavalla laitoksella on mahdollisuus tarjota mainitut ominaisuudet omaavaa kalustoa, jota olosuhteiden vuoksi on muutoin mahdollisuus tarjota vain harvoilla alan yrityksillä?