Taksiautonkuljettaja oli hakenut taksilupaa tavalliselle henkilöautolle. Lääninhallitus oli myöntänyt hänelle hakemuksesta poiketen ja häntä kuulematta invataksiluvan. Lääninoikeus oli eräiden toimivaltamenettelyyn liittyvien vaiheiden jälkeen hylännyt hakijan valituksen lääninhallituksen päätöksestä. Lääninoikeus oli päätöksensä perusteluissa lausunut muun ohella, että harkitessaan pääasiallisen toiminta-alueen kysyntää kokonaisuudessaan lääninhallituksen oli erityisesti pitänyt ottaa huomioon vammaiskuljetuspalveluihin kohdistuva kysyntä. Tässä tarkoituksessa lääninhallitus oli voinut sisällyttää taksilupaan kalustoa koskevan ehdon. Luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun asetuksen 19 §:n mukaan liikennelupa katsottiin rauenneeksi, jos saaja ei aloittanut liikennettä luvassa määrättynä aikana. Kun valittajalla oli täten ollut oikeus valita, halusiko hän lupaan sisällytetystä kalustoa koskevasta ehdosta huolimatta aloittaa liikenteensä vaiko ei, hänen kuulemisensa ehdon asettamisen takia oli ollut ilmeisen tarpeetonta ja omiaan vaarantamaan eri asiakasryhmien tarpeiden huomioon ottamisen. Tämän vuoksi asian oli saanut hallintomenettelylain 15 §:n 2 momentin 1 ja 3 kohdan mukaan ratkaista asianosaista kuulematta.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hakijan valituksesta lääninoikeuden ja lääninhallituksen päätökset ja palautti asian lääninhallitukselle uudelleen käsiteltäväksi. Perusteluissaan korkein hallinto-oikeus lausui, että luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain 9 b §:n 4 momentin mukaan taksilupaa myönnettäessä on otettava huomioon pääasiallisen toiminta-alueen kysyntä kokonaisuudessaan, eri asiakasryhmien tarpeet sekä sen yritystoiminnan tarkoituksenmukaisuus ja taloudelliset edellytykset, johon lupaa haetaan. Mainitun lain 10 §:n 3 momentin mukaan taksiluvassa on vahvistettava liikenteen asemapaikka tai asemapaikat. Taksilupaan voidaan tarvittaessa lisäksi sisällyttää kalustoa koskevia ehtoja. Luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun asetuksen 8 §:n mukaan taksilupia myönnettäessä tulee eri asiakasryhmien tarpeet ottaa huomioon erityisesti siten, että vammaisten tarpeisiin soveltuvia autoja on käytössä kysyntään nähden riittävässä määrin. Edellä mainittujen säännösten mukaan ei nykyisin myönnetä erillistä vammaisten kuljettamiseen koskevaa invataksilupaa. Eri asiakasryhmien, kuten vammaisten tarpeet otetaan lupia myönnettäessä huomioon sisällytettäessä taksilupaan kalustoa koskevia ehtoja sanotun lain 10 §:n 3 momentin mukaisesti. Invataksiliikenteen ja tavallisen taksiliikenteen toiminta poikkeaa kuitenkin oleellisesti toisistaan paitsi kalustovaatimusten myös kuljettajalta vaadittavien tehtävien ja ominaisuuksien osalta. Tämän vuoksi henkilölle, joka on hakenut tavallisen henkilöauton taksilupaa, ei voida häntä kuulematta eikä vastoin hänen suostumustaan myöntää lupaa siten, että siihen sisällytetään vammaisten ja muiden liikuntarajoitteisten kuljettamista tarkoittavia auton rakennetta ja varustusta koskevia ehtoja.