Niin sanottua plussajärjestelmää hallinnoiva yhtiö myi kuluttaja-asiakkaille kortteja, jotka oikeuttivat kortin haltijan saamaan etupisteitä kaikista järjestelmässä mukana olevista kauppaketjun kaupoista tekemistään ostoksista. Kun asiakkaalle oli kertynyt tarvittava määrä etupisteitä, hallinnointiyhtiö lähetti asiakkaalle pistesetelin, jonka hän voi käyttää maksuna missä tahansa järjestelmään kuuluvassa kaupassa. Asiakkaan käytettyä pistesetelin maksuna hallinnointiyhtiö hyvitti setelin vastaanottaneelle kauppiaalle setelin arvon. Järjestelmästä aiheutuvat ylläpito- ja markkinointikustannukset sekä asiakkaille annettavista pisteseteleistä johtuvat kustannukset katettiin siten, että järjestelmään osallistuva kauppias maksoi hallinnointiyhtiölle kuukausittain niin sanotun kanta-asiakasmarkkinointimaksun, joka oli sidottu kauppiaan kuukausittaiseen asiakkaille etupisteitä tuottavaan myyntiin. Asiakkaan ostamat hyödykkeet myi tälle järjestelmään kuuluva kauppias eikä hallinnointiyhtiö. Hallinnointiyhtiö ei myöskään myynyt näitä hyödykkeitä kauppiaalle eikä siis toiminut verovelvollisina näiden hyödykkeiden vaihdantaketjussa. Kun yhtiö hyvitti kauppiaalle pistesetelin arvon asiakkaan käytettyä setelin ostostensa maksuvälineenä, kysymys ei ollut sen vuoksi ostajalle annetusta alennuksesta, hyvityksestä tai muusta oikaisuerästä. Tämän suhteen ei ollut merkitystä sillä, että asiakas sai pistesetelin käyttäessään ostoksestaan alennukseen verrattavan edun. Hallinnointiyhtiö ei näin ollen voinut vähentää pistesetelin arvoa myynnistä suoritettavan veron perusteesta.

Kauppiaan hallinnointiyhtiölle kuukausittain maksamasta markkinointimaksusta oli vastiketta verollisen palvelun myynnistä se osa, jolla katettiin järjestelmän hallinnoinnista ja markkinoinnista aiheutuvat kustannukset. Yhtiön oli tältä osin suoritettava markkinointimaksusta veroa.

Se osa markkinointimaksusta, jolla katettiin yhtiön kauppiaille suorittamat hyvitykset pistesetelistä, ei ollut korvausta hallinnointi- ja markkinointipalvelusta eikä muustakaan verollisesta palvelusta. Maksua ei tältä osin voitu myöskään pitää vastikkeena yhtiön myymästä rahoituspalvelusta, vaan se oli lähinnä läpikulkuerän luonteinen suoritus, jolla ei ollut verovaikutusta yhtiön arvonlisäverotuksessa. Sen vuoksi hallinnointiyhtiöllä ei ollut oikeutta vähentää myynnistä suoritettavan veron perusteesta kauppiaille hyvitettävien pisteseteleiden arvoa. Ennakkotieto ajalle 9.3.1998-31.12.1999.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 kohta Arvonlisäverolaki 73 § 1 mom Arvonlisäverolaki 78 § 1 mom 1 kohta EY:n kuudes arvonlisäverodirektiivi (77/388/ETY) 11 artikla A kohta 1 alakohta ja 3 alakohta a ja b alakohta