Lääninoikeus oli päätöksellään 17.10.1997, hylännyt X:n valituksen perusturvalautakunnan tekemästä päätöksestä, jolla oli hylätty X:n vaatimus, että hänen lapsensa huostaanotto lopetettaisiin. Lääninoikeuden päätöksestä tekemässään valituksessa X vaati, että lääninoikeuden ja perusturvalautakunnan päätökset kumotaan, koska edellytyksiä lapsen huostassapidon jatkamiselle ei ollut. Lisäksi X pyysi, että asiassa järjestettäisiin suullinen käsittely. Korkein hallinto-oikeus kumosi X:n valituksen johdosta lääninoikeuden päätöksen ja katsoi, että asiassa oli tarpeen järjestää suullinen käsittely ja palautti asian lääninoikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Suullisen käsittelyn toimitettuaan lääninoikeus päätöksellään 20.5.1998 hylkäsi X:n valituksen uudelleen kokoonpanossa, jossa kaksi lakimiesjäsentä ja esittelijä olivat samat kuin asiaa aikaisemmin lääninoikeudessa 17.10.1997 ratkaistaessa. Lastensuojeluun perehtynyt asiantuntijajäsen oli sen sijaan eri henkilö kuin ensimmäistä päätöstä tehtäessä. X valitti lääninoikeuden 20.5.1998 tekemästä päätöksestä sillä perusteella, ettei huostaanoton jatkamisen edellytyksiä enää ollut ja että asiassa oli tapahtunut menettelyvirhe, koska lääninoikeuden jäsenten enemmistö ja asian esittelijä olivat samat kuin asiaa aikaisemmin lääninoikeudessa ratkaistaessa. Lääninoikeuden jäsenet eivät mainitussa kokoonpanossa olleet voineet ratkaista asiaa vailla oman aikaisemman päätöksensä taustavaikutusta.

Korkein hallinto-oikeus lausui päätöksessään lääninoikeuden menettelyä koskevan valitusperusteen osalta, että oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n mukaan tuomari on esteellinen muun muassa silloin, kun hän on toisessa oikeudessa ollut samassa asiassa tuomarina. Palautetun asian käsittelyyn osallistuneita lääninoikeuden jäseniä ja esittelijää ei voitu pitää oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n perusteella esteellisinä.

Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (SopS 19/1990, jäljempänä ihmisoikeussopimus) 6 artiklassa vahvistetaan muun ohella, että jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa. Kun esillä oleva lapsen huostassapidon lopettamista koskeva asia kuuluu mainitun artiklan soveltamisalaan, oli kysymystä lääninoikeuden jäsenten esteellisyydestä tarkasteltava myös ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan ja sen soveltamiskäytännön valossa.

Ihmisoikeussopimuksen 6 artikla ei sisällä nimenomaisia määräyksiä tuomarin esteellisyydestä. Sopimuksen noudattamisen takeeksi perustettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin useassa tuomiossaan ottanut kantaa siihen, mitä vaatimuksia 6 artiklassa tarkoitettu oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja siihen liittyvä vaatimus tuomioistuimen puolueettomuudesta asettavat tuomareiden henkilön suhteen.

Ihmisoikeustuomioistuin on ensinnäkin tarkastellut niin sanotun subjektiivisen testin valossa, onko tuomari yksittäisessä tapauksessa oikeudenmukaisen menettelyn sijasta toiminut puolueellisesti ja suosinut tai syrjinyt jotakin asianosaista. Tästä ei esillä olevassa asiassa ole kysymys.

Toiseksi ihmisoikeustuomioistuin on punninnut niin sanotun objektiivisen testin valossa, onko tuomioistuimen organisaatiossa, kokoonpanossa ja toiminnassa sellaisia tekijöitä, jotka saattavat aiheuttaa objektiivisiin syihin perustuvaa epäilyä tuomioistuimen puolueettomuudesta. Tällöin ei tarkastella sitä, onko tuomari tosiasiallisesti menetellyt puolueellisesti vaan sitä, näyttääkö tuomioistuinmenettely siihen liittyvine järjestelyineen asiaa objektiivisesti tarkastelevan ulkopuolisen silmissä perustellusta syystä puolueettomuutta vaarantavalta.

Ihmisoikeustuomioistuin on useissa ratkaisuissaan ottanut kantaa siihen, voiko tuomari osallistua uuteen käsittelyyn sellaisessa asiassa, jonka ratkaisemiseen hän on samassa tuomioistuimessa aikaisemmin osallistunut. Ihmisoikeustuomioistuimen kannan mukaan ylemmän tuomioistuimen palautettua asian alemmassa tuomioistuimessa uudelleen käsiteltäväksi asiaa alemmassa tuomioistuimessa käsitelleet tuomarit eivät sinänsä ja aina ole esteellisiä osallistumaan uuteen käsittelyyn. Sen sijaan tällainen esteellisyys on voinut seurata asiaan liittyvistä erityispiirteistä. Erityisesti rikosasioissa tuomioistuin on katsonut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja menettelyn objektiivisen puolueettomuuden vaarantuneen eräissä, mutta ei kaikissa sellaisissa tapauksissa, joissa tuomari on jo ennen oikeudenkäyntiä toisessa yhteydessä ja mahdollisesti toistuvasti joutunut ottamaan kantaa syytetyn todennäköiseen tai ilmeiseen syyllisyyteen.

Yksikään ihmisoikeustuomioistuimen antamista tuomioista ei koske korkeimmassa hallinto-oikeudessa nyt esillä olevaan asiaan täysin rinnastettavaa tilannetta. Tarkasteltaessa asiaa ihmisoikeustuomioistuimen käytännön valossa näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että esillä olevassa tapauksessa on useita sellaisia piirteitä, jotka puoltavat lääninoikeuden jäsenten katsomista esteettömiksi.

Asiaa ei ensinnäkään ollut palautettu lääninoikeudessa uudelleen käsiteltäväksi tuomareiden tekemän asiallisen tai menettelyä koskevan virheen vuoksi eikä valittajalla tästä eikä muustakaan aikaisempaan tuomioistuinkäsittelyyn liittyvästä syystä ollut perusteltua syytä epäillä tuomareita puolueellisiksi. Asia palautettiin lääninoikeuteen suullisen käsittelyn toimittamista varten, koska valittaja oli vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittänyt suullista käsittelyä koskevan vaatimuksen ja koska suullisen käsittelyn toimittaminen lääninoikeudessa oli tarkoituksenmukaista valittajan asuinpaikka ja tuomioistuinten sijaintipaikka huomioon ottaen.

Lääninoikeus ei ole ollut miltään osin oikeudellisesti sidottu aikaisempaan ratkaisuunsa eikä asiaan liity sellaisia erityispiirteitä, että olisi perusteltua syytä epäillä asiaa aikaisemmin käsitelleiden tuomareiden halua ja kykyä ottaa täysimääräisesti huomioon suullisessa käsittelyssä esille tuotu uusi näyttö. Viimeksi mainitussa suhteessa on ihmisoikeustuomioistuimen käytännön valossa merkitystä myös sillä, että kaikki ne lääninoikeuden tuomarit, jotka osallistuivat asian käsittelyyn sekä sen ensimmäisessä että toisessa vaiheessa, ovat lakimieskoulutuksen saaneita päätoimisia ammattituomareita.

Ihmisoikeustuomioistuimen käytännön mukaan sen seikan arviointiin, onko oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin toteutunut, vaikuttaa lisäksi se, onko kysymyksessä ainoa tai viimeinen oikeusaste. Lääninoikeuden päätöksestä on valitusoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jolla on täysi toimivalta harkita uudelleen sekä oikeuskysymykset että tosiasiakysymykset ja myös mahdollisuus tarvittaessa järjestää uusi suullinen käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Edellä sanotun mukaisesti oikeudenkäymiskaaren esteellisyyttä koskevat säännökset eivät ole estäneet lääninoikeutta ratkaisemasta sinne palautettua asiaa pääosin samassa kokoonpanossa, jossa palautettu asia oli aikaisemmin käsitelty. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen asiassa ei myöskään ole ilmennyt sellaisia erityispiirteitä, että palautetun päätöksen käsittely mainitussa kokoonpanossa olisi loukannut ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettua oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa. Näin ollen syytä lääninoikeuden päätöksen kumoamiseen puheena olevilla perusteilla ei ollut. Äänestys 5-3.

Euroopan ihmisoikeussopimus 6 artikla 1 kappale