Henkilö sairasti lääkärintodistuksen mukaan aivoinfarktin pohjalta vanhuuden tylsistymistä, kroonista keuhkoputken tulehdusta ja laajenemaa, minkä lisäksi hänellä oli vasemman lonkan murtuma. Hän oli dementoitunut vanhainkodin asukas, joka käveli taluttaen ja liikkui ulkona autettuna pyörätuolilla. Henkilölle haettiin vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelua viikonloppuisin tyttären kotiin ja kesäisin mökille suuntautuviin matkoihin. Sosiaalilautakunta hylkäsi hakemuksen, koska henkilö on pysyvästi laitoshoidossa ja hänen tilanteensa huomioon ottaen laitoksen järjestämä kuljetus on katsottava riittäväksi.

Lääninoikeus hylkäsi sosiaalilautakunnan päätöksestä tehdyn valituksen katsoen, että henkilön toimintakyky oli hänen sairauksiensa vuoksi niin vajavainen, että kuljetuspalveluiden avullakaan ei voida tukea hänen omatoimista suoriutumistaan. Hän ei tarvitse välttämättä hakemaansa kuljetuspalvelua tavanomaisista elämän toiminnoista suoriutuakseen.

Korkein hallinto-oikeus kumosi lääninoikeuden ja sosiaalilautakunnan päätökset ja palautti asian sosiaalilautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Asiakirjojen mukaan kuljetuspalveluja hakenut henkilö oli vammaispalveluasetuksen 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu vaikeavammainen henkilö ja hänen matkansa viikonloppuisin tyttären kotiin ja kesämökille olivat mainitun asetuksen 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tarpeellisia, jokapäiväiseen elämään kuuluvia kuljetuksia, joita hän tarvitsi vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Vanhainkodin järjestämä kuljetus tapahtui vain virka-aikana.

Vammaispalvelulaki 8 § 2 mom Vammaispalveluasetus 4 § 1 mom Vammaispalveluasetus 5 § 1 mom